Oon vältellyt tämän postauksen kirjoittamista, koska nämä asiat on mun päänsisällä niin sekalaisesti, että en usko pätkääkään siihen, että saisin nämä jutut vähänkään järkevästi tekstimuotoon. Yritetään kuitenkin.
Kohta lähden kohti Oulua. Oulusta matka jatkuu Helsinkiin. Siellä tulee tehtyä muutaman tunnin vauhtimutka. Vähän yli 24 tunnin päästä oon Skotlannissa.
Kaikki kysyvät minulta joko mulla jännittää tai pelottaa. Ei oikeastaan.. Olen kyllä viimeiset pari kuukautta lietsonut itselleni lähtöpaniikkia, mutta ihan aikuisten oikeasti en ole ehtinyt jännittää. Juttelin asiasta yhden mun kaverin kanssa, joka itse aloitti Dundeessa viime vuonna ja hän sanoi, että eiköhän se lähtö iske tajuntaan viimeistään ensi yönä. Onneksi oon super väsynyt.
Oon ollut nyt reilun viikon Suomessa reilin jälkeen ja vaikka oonkin nauttinut (ruuasta ja Suomen luonnon kauneudesta), niin oon erittäin happy päästessäni pois. Helsingissä varmasti viihtyisin, mutta täällä Ranualla.. En ikinä. Jälleen kerran oon tajunnut, että tein elämäni fiksuimman päätöksen silloin pari vuotta sitten kun päätin karistaa Lapin pölyt taakseni.
Täällä ollessani olen lähinnä päivät dataillut/siivoillut/kokkaillut/halinut kisua/pakkaillut tavaroita. Välillä olen eksynyt kylälle käymään kaupassa ja olen yrittänyt bongailla tuttuja ihmisiä. Huonolla menestyksellä.. Näin kyllä lukion rehtorin. Jee. Viikko sitten oli kuitenkin yksi erittäin mukava päivä. Perjantaina nähtiin pitkästä aikaa mun kavereiden kanssa ja vietettiin oikein ihanaa laatuaikaa mökkeillen keskellä korpea.
Oikeasti meidän mökki oli super cool ja nyt minäkin haluaisin mökin. Meidän mökkeilyreissu kuluikin oikein hyvin juoruillessa, Aliasta pelatessa, karkkia ja makkaraa syödessä sekä karaokea laulaessa. Lisäksi sain tytöiltä mahtavia läksiäislahjoja, joita kehtaa esitellä kaikille uusille skottiystäville.
Ennen mökkireissua kävin kuitenkin pyörähtämässä Rovaniemellä mutkan. Ajoin pitkästä aikaa yksin autolla vähän pidemmän matkan ja olin hyvin ylpeä kun selvisin hengissä (ja tappamatta ketään muuta) parkkihalliin saakka. Mun piti käydä ottamassa opiskelijakorttia varten passikuvat sekä lisäksi olin luvannut käydä noutamassa Jennin lentokentältä. Kaikki ei sujunut kuitenkaan kuin Strömssössä ja sain tuntea Jennin raivon kun myöhästyin tätä noutamasta noin viisi minuuttia. Mun mielestä tuo raivokohtaus oli aika huvittava, vaikkakin sillä hetkellä ärsyynnyin ja urputin takaisin. En ihmettele miksi ihmiset sanoo, että ollaan kuin vanha aviopariskunta.
(Sivuhuomautus: Sain juuri äsken pienen sydänkohtauksen. Lufthansan lentäjät menee tänään illalla lakkoon ja meidän huomisen aamun lento on siis Lufthansan. Onneksi nyt näyttää ainakin siltä, että tuon lakon pitäisi loppua pari tuntia ennen meidän lennon lähtöä.. Fingers crossed!)
Mitäs muuta mä oon tehnyt?
Ainakin olen pakkaillut mun tavaroita kuumeisesti. Todella mukava yrittää päättää mitkä kamat lähtee Skotteihin mukaan ja mitkä jää tänne, kun kaikki mun tavarat on olleet pahvilaatikoissa varastossa. Mulla ei siis oo ollut mitään hajua missä mikäkin tavara on ja oon varma, että oon unohtanut jotain elintärkeää, koska en ole tajunnut tutkia jotakin kirjalaatikkoa pohjia myöten. Otan siis mukaani nyt yllättävän paljon tavaraa: Kaksi isoa matkalaukkua, rinkka sekä niin paljon käsimatkatavaroita kuin mahdollista.
Kaikille tuli varmasti nyt mieleen sellainen mielikuva minusta noiden tavaroiden kanssa, että en pääse liikkumaan mihinkään kun tavaraa on yksinkertaisesti liikaa.. Onneksi mun matkalaukut noudettiin jo eilen! Löysin netistä sellaisen sivun kuin sendmybag.com ja täytyy kyllä suositella tuota jos on vähänkään pidemmälle reissulle lähdössä ja haluaa tavaraa kunnolla mukaan. Yksinkertaisesti homma toimii niin, että sun tavarat noudetaan kotiovelta ja toimitetaan haluamaasi osoitteeseen ympäri maailman. Itse lähetin kaksi 30kg painavaa matkalaukkua täältä Pohjois-Suomen korvesta ja laukut toimitetaan mulle suunnilleen viikossa Skotteihin kotiovelle. Homma tulee huomattavasti halvemmaksi kuin se, että alkaisi lentokoneessa maksamaan ylimääräisistä laukuista. Mulle hintaa kertyi about 120€, mutta esim. Helsingistä tavarat saa lähetettyä alle 100€!
Ei tämäkään homma tietenkään sujunut ihan niin sujuvasti kuin olisin toivonut. Jostakin kumman syystä mun korttimaksu ei mennyt läpi, joten lopulta mun piti soittaa heidän asiakaspalveluun Britteihin.. Mulla ja sillä asiakaspalvelijalla oli hiukan kommunikointi ongelmia, kun tultiin tilauksen tekemisessä siihen kohtaan missä mun piti tavata sille mun sukunimi (Vähäkuopus).. Tästä lähtien kaivan henkkarit esille heti kun jossakin kysytään mun koko nimeä. Puhelimessa englannin puhuminen on loistava keino tappaa reilin aikana kertynyt itsevarmuus englannin puhumista kohtaan.
Kyllä mä oikeasti tiedän pärjääväni tällä mun englannilla oikein hyvin, mutta mua vaan pelottaa miten tulen ymmärtämään skottiaksenttia. Brittiaksentti ja aussiaksentti tuli hyvin tutuiksi uusien reilikamujen kautta, mutta Skotteihin ei törmätty ollenkaan. Muutenkin englantia on tullut viime aikoina käytettyä päivittäin, koska olen jutellut Facessa mun tuleville kämppiksille sekä juurikin noille reililtä bongatuille frendeille. Matkailu yhdistää hienosti ihmisiä ja mun mielestä on mahtavaa, että mulla löytyy kavereita ympäri maapalloa.
En olekaan tainnut täällä mainita, että mulla on tosiaan viisi kämppistä. Kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Asun siis koulun asuntolassa tämän ensimmäisen vuoden ja mulla on oma huone sekä kylppäri. Kaikki vaikuttavat ainakin lyhyen tutustumisen jälkeen mukavilta, mutta huomennahan me jo tavataan ja sitten sen näkee millaisia tyyppejä siellä oikein on. Apua.
Koulu alkaa siis maanantaina tai oikeastaan silloin alkaa Fresher's week, jolloin meillä ei vielä ole varsinaista koulua, mutta kaikkia kissanristiäisiä sitäkin enemmän. Alkuviikosta pitää hoitaa rekisteröityminen kouluun ja valita kurssit, mutta loppuviikko on kuulemma pelkkää biletystä. Meidän Fresher's weekin tapahtumat kuulostavat kyllä todella kivoilta:
Tuossa mun mielestä mielenkiintoisimmat tapahtumat/esiintyjät, mutta niitä oli vielä paljon lisää. Esimerkiksi haluan ehdottomasti mennä katsomaan Mean Girls-leffan ulkoscreeniltä. En ihmettele yhtään miksi meidän student union on Skotlannin paras.
Olikohan mulla muuta asiaa?
Juuri nyt ei kyllä tule muuta mieleen. Pelkäsin, että tästä tulisi ihan ylipitkä postaus, mutta ehkä tämä on vielä sen mittainen, että joku jaksaa loppuun asti lukea. Minä siis toivottelen hyvää viikonloppua ja seuraava postaus tuleekin sitten Skotlannista. (Varmaan haluan tulla kotiin.. Ehehe.)
P.S. Huomatkaa alla myös tämän päivän toinen postaus! I'm on fire!
