It's VAPPU now!

Hyvää vappua kaikille!

Se tunne kun...

maailma tuntuu tältä.

Mutta huomaatkin, että...

omistat tällaisia ystäviä!

I LOVE U ALL!

Jokainen voi sitten miettiä mihin gifiin mahdollisesti sopii...

Kuvat lainattu weheartit.comista.

Omnomnom, ruokaa.

Hupsista. Tuli taas ihan yllättäen muutaman päivän blogitauko. Päivät vaan sujahtaa ohitse ja pääsykokeetkin on jo kuukauden päästä ohitse. A-P-U-A.

Viime päivinä ei ole tapahtunut mitään mullistavaa eli voin suoraan hypätä selostamaan eilisen päivän tapahtumia.

Eilen oli tosiaan koko viikon ainoa vapaapäivä. Joskus ennen muinoin se tarkoitti sitä, että saan nukkua pitkään ja voin löhöillä yöpuvussa iltapäivään asti. Nykyisin se tarkoittaa sitä, että täytyy hoitaa kaikenlaisia juttuja, joita ei muulloin ehdi tehdä.

Aamulla siis reippaasti ylös yhdeksältä puoli kymmeneltä ja siitä suoraan lenkille. Oon käynyt viimeksi lenkillä varmaan joku kuukausi sitten, joten on sanomattakin selvää, että oon rapakunnossa. Ensin mulla oli suuri ongelma, että voinko lähteä juoksemaan pelkkä paita päällä vai pitääkö mun laittaa myös takki. Onneksi päädyin ensimmäiseen ratkaisuun, nimittäin jo tuolloin kymmenen aikaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja siellä oli kuuma!

Mun juoksulenkki ei kyllä ollut mikään mullistavan pitkä. Juoksin läheiseen urheilupuistoon vain todetakseni, että en uskalla lähteä ilman puhelinta seikkailemaan metsäpoluille. Maybe next time.

Kun lopulta raahauduin portaat ylös tänne 7. kerrokseen tuntui, että voisin kuolla siihen paikkaan. Noh, onneksi tästä on vain suunta ylöspäin. Siis sen kunnon kannalta.

Huiman urheilusuoritukseni jälkeen opiskelin aluetutkimus-kirjaa pari tuntia kunnes sain kutsun lähteä makutuomariksi aurinkolasi- ja kenkäostoksille. Siinä muutuin pikaisesti 15 minuutissa jotenkin ihmisen näköiseksi ja sitten suunnattiinkin Selloon. Aurinkolasit ja kengät löytyivät, joten kai minä olin ihan ookoo makutuomari. Lähinnä kyllä keskityin kuolaamaan valkoisten conssien perään. Pakko saada!

Tämän reissun jälkeen ehdin vain pikaisesti käydä kotona noutamassa käsilaukkuni ja sitten heti juoksien bussipysäkille. Olin pyytänyt Jennin mukaani Ikeaan ostamaan uuden tyynyn sen edellisen tilalle. Oltiin tottakai menossa sinne juuri pahimpaan ruuhka-aikaan eli kun lopulta saavuttiin Espoon Ikean pihalle totesin, että tässä samassa ajassa oltaisiin ehditty ajaa jo Ranualta Rovaniemelle. Mannerheimintie ruuhka-aikana. </3

Mentiin Ikeaan mun takia, mutta lopulta kun poistuttiin sieltä oli Jennillä enemmän tavaraa kuin minulla. Itse ostin pelkästään sen uuden tyynyn sekä tuoksukynttilöitä. (Niitä ei voi koskaan olla liikaa..) Tämän rankan shoppailu-urakan jälkeen palkitsin itseni hodarilla, kanelipullalla ja kaakaolla. Omnom.

Ikeasta suuntasin suoraan meidän rakkaaseen Kantsun prismaan. Ainoa syy miksi sinne menin oli se, että mulla on himottanut jo useamman päivän HK:n sinistä lenkkiä, eikä sitä löytynyt meidän Alepasta kun kerran nälkäisenä työpäivän jälkeen sitä menin hakemaan. (Ninnun mielestä oon hirveä possu kun haaveilen jostakin lenkkimakkarasta..)

Mutta ihan oikeasti, HK:n sininen on parasta! Tuskin kovin moni lihansyöjä on eri mieltä... Toinen asia mitä rakastan maasta taivaaseen on Oltermanni! Kesällä reilaamassa varmistelin ennen kotiinpaluuta, että onhan meillä varmasti kotona Oltermannia.

Koska pelkän lenkkimakkaran ostaminen olisi ollut niin "tajuttoman noloa" keräsin ostoskoriini pari muutakin juttua. Ensinnäkin ostin simaa ja nyt olen kyllä aika pöyristynyt, että multa ei kysytty henkkareita, vaikka siltä 38-vuotiaalta naiselta kysyttiin! Olin oikein kiltisti ottanut ajokortin jo käteen valmiiksi, mutta ei väkisin. Nyt voin humaltua juomalla puolitoista litraa simaa! Toiseksi ostin tuollaisen pellava + mustikka jutun, mitä söin silloin pari vuotta sitten kesällä kun olin vielä nuori ja nätti tosi urheilija. Tuota kun sekoittaa maustamattomaan jugurttiin niin omnomnom. Kerrankin jotain hyvää ja terveellistä.

Ilta kuluikin sitten pitkälti syömisen parissa. Ehdin maistella niin lenkkimakkaraani kuin syödä vielä täytetyn patongin. Puhuin myös pitkästä aikaa kunnolla äiskän kanssa puhelimessa. Meidän puhelut noudattaa yleensä melko samaa kaavaa: Ensin yhteys pätkii, sitten kerron asiani, sitten hiukan kiistellään asiasta, sitten päädytään kompromissiin, sitten jutellaan puoli tuntia kaikesta randomista. Äidit on parhaita! Ja isit! Nim. puhuin tänään puhelimessa myös iskän kanssa.

Lisäksi iltaani kuului keskustelu uuden tuttavani kanssa siitä, että ollaanko kavereita vai enemmän. Tähän ja minun "miehiini" (ihan kuin niitä olisi joku haaremi odottamassa) liittyen Ninnu esittikin toissapäivänä erittäin hyvän kysymyksen: "Vaikka sä ootkin tosi nätti ja kaikkea, niin silti miksi ne kaikki ihastuu suhun?"

Siinä on hyvä kysymys. Nimittäin en kyllä ketään ole yrittänyt hurmata, lähinnä olen yrittänyt karkottaa. Minun vinkkini siis on, että olkaa oikein hankalia juntturoita, niin miehet tykkää. Tai sitten nuo minun tapaamani miehet ovat vain outolintuja. Veikkaan jälkimmäistä.

Yritin vielä opiskella illalla, mutta tuo vasemmalla oleva lehti vei kummasti voiton mantsan kirjasta. Iik, enää viikko MM-kisoihin! JEEJEE!

Patient love.

Tämä on taas yksi niistä biiseistä, jotka ansaitsee oman postauksensa. Enjoy. 

Tikku kämmenessä ei oo kiva olla.

Eilen aamulla mulla meni jostakin ihmeestä tikku kämmeneen ja hiukan yli päivän sen kanssa elelin, kunnes tänään Jenni toimi lääkärinä ja poisti sen tökkien neulalla hellästi kämmenestäni.

Kuuntelen tässä samalla tuota MM-kisojen virallista kisabiisiä ja täytyy sanoa, että ei tuo mikään hyvä ole. Täytynee tyytyä kuuntelemaan Finnish Hockey Mafian Sinivalkost-biisiä.

Jostakin kumman syystä aivoni lyövät nyt ihan tyhjää, enkä millään muista mitä tapahtui toissapäivänä, joten aloitan siis loogisesti selostuksen eilisestä päivästä.

Mulla oli tosiaan viikon viimeinen työvuoro. Aamulla olin hiukan kohmeessa ja myöhästyin molemmista busseista, joilla olisin päässyt suoraan työpaikkani eteen. Jouduin siis menemään eri bussilla ja kävelemään viimeisen puoli kilometriä.

Työpäivä sujui ahkeroidessa, mutta ehdinpä jossakin välissä tekaisemaan itselleni pari voittajavetoa. Veikkasin kolmea eri voittajaa ja on se kumma, jos jostakin ei nyt toukokuun 19. päivä tule rahaa!

MM-kisoihin on siis enää 13. päivää aikaa ja mun kisakuume ei vieläkään ota nouseakseen. On se kumma homma, kun sentään asun toisessa kisakaupungeista. Noh, eiköhän se sieltä tule viimeistään sitten kun se kiekko tippuu jäähän ensimmäisen kerran ja Leijonat pääsee jäälle.

Työpäivän jälkeen lähdin suoraan uuden tuttavani kanssa kohti Espoon hoodeja. Oltiin sovittu ruokatreffit, niinpä syötiin Sellossa mahamme täyteen pitsaa.

Ruokailun jälkeen sain vielä kunnon kiertoajelun Espoon hoodeilla ja näin myös tämän työn parista hyvinkin tutun paikan nimeltään Vermo. Liittyy siis totoon, jos joku ei sitä vielä tiennyt.

Loppupäivä kuluikin sitten yrittäessä olla ahkera opiskelija. Sain kuin sainkin luettua yhden kirjan loppuun. Huomenna pitäisi ennen leffailtaa yrittää olla oikein ahkera ja lukea kokonainen kirja. Pitäkää kaikki mulle peukkuja, jotta onnistuisin tavoitteessani.

Sain eilen myöskin uuden työpaidan ja aaaa olen rakastunut! Vaikka se onkin tismalleen samanlainen kuin puolitoista vuotta sitten saamani ensimmäinen työpaita, niin se on kuitenkin paljon ihanampi! En edes tajunnut kuinka kulahtanut ja muotonsa menettänyt mun edellinen työpaita oli ennen kuin vertasin niitä vierekkäin.

huomatkaa rikkinäinen peilini... imurointi on vaarallista.

Toinen asia mihin olen syvästi rakastunut on mun puhelin. Mulla on nyt ollut tuo iPhone kohta neljä kuukautta ja tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että en neljä kuukautta sitten päässyt nettiin milloin ja missä vaan halusin. Lisäksi on niin kätevää, että tuolla pystyy hoitamaan muun muassa kirjastolainat, verkkopankin, tsekkaamaan bussiaikataulun ja tottakai päivittämään instagramia.

Monet ihmiset valittaa, että Applen laitteet ei kestä, mutta eiköhän se useimmiten ole käyttäjästä kiinni. Minunkin pari vuotta vanha rakas iPodini toimii ihan moitteettomasti, vaikka käytän sitä joka päivä. Seuraavaksi haluaisin kasvattaa omppuperhettäni mini iPadilla. 

Taisinkin jo aiemmin valittaa, että mun kotona on jäätävän kylmä... Noh, eilen sain tuotua tänne yhden lämpömittarin. Tuossa kuvan otto vaiheessa lämpötila oli vielä ihan siedettävä, mutta parin tunnin päästä se näytti makeasti 16ºC. Tänään aurinko toimi hyvin lämmittimenä ja täällä nousi lämpötila kivasti 30ºC. Täytyy ilmeisesti pian ostaa tuuletin.

Tosiaan, tänään on ollut niin kaunis ja aurinkoinen päivä! Tuntuu kuin kevät olisi tullut yhdessä yössä. Ulkona oli tänään lämmintä yli 10ºC ja jopa ruoho näytti paikoin vihertävän. Ehkä se kesä tulee sittenkin! Jotenkin sitä tulee automaattisesti paljon paremmalle tuulelle kun ulkona on hyvä ilma.

Me suunnattiin tänään Jennin kanssa kohti Idän ihmettä eli Itistä. Jennin piti päästä ostamaan itselleen Jyskistä karvapeitto, koska se on ollut niin kateellinen mun ihanasta peitosta.

Peitto onneksi löytyi ja myös pari mattoa, joita Jenni sitten epätoivoisesti tunki kangaskassiin ja käsilaukkuunsa, koska niille saatu muovipussi oli kuulemma liian iso. Hmmph. 

Kierreltiin hetki kaupoissa, mutta lopulta siirryttiin keskustaan syömään. Ei kyllä uskoisi, että ollaan joskus reilu vuosi sitten Jennin kanssa ajettu tunti Rovaniemeen vain shoppailemaan, koska nyt oltiin käyty ehkä yhdessä kaupassa ja Jenni oli jo ehtinyt vinkua kaikesta mahdollisesta. Sillä lapsella on välillä tosi rankkaa.. Not. 

Lupaan joskus kuvata teille videokoosteen, jossa Jenni valittaa jostakin, koska omasta mielestään se ei koskaan valita mistään... En sanoisi itsekään olevani mikään Pirkko Positiivinen, mutta tämä lady kyllä vie voiton siinä, kumpi meistä valittaa enemmän asioista. 

Asiasta kukkaruukkuun! Keskustassa oli niin kesäinen tunnelma!

Mentiin syömään Forumiin, jossa minä söin taas parhaista parhaimman lehtipihvin, kun Jenni kipaisi taas noutamaan ruokansa mäkkäristä. Ruokailun jälkeen siirryttiin suosiolla takaisin kotihoodeille. Olin luvannut mennä auttamaan Jenniä sen parvekkeen siivoamisessa eli toisinsanoen makoilin sohvalla sen aikaa kun Jenni kuurasi parveketta. 

Käytiin myös noutamassa ullakkovarastosta pöytä ja tuolit sinne parvekkeelle, joten nyt Jennillä on oikein soma parveke ainakin siihen asti, että ensimmäiset siitepölyt ilmestyy. 

Kauhistelin Jennin luona sitä miten siivotonta siellä oikein olikaan ja oma kotini alkoi kummasti tuntua oikein puhtaalta, vaikka en ollut siivonnut kunnolla kolmeen viikkoon. Tänään meillä molemmilla oli kuitenkin onneksi siivouspäivä. Jenni, tässä nämä minun "before-kuvat". Tätä tarkoitin kun minun luonani on tosi sotkuista..

"After-kuvia" ei nyt valitettavasti ole, mutta eiköhän suurin osa jo muista miltä luonani näyttää. Sen sijaan näytän teille erään hyvin surullisen kuvan...

Siellä lepää minun rakas Ikeasta ostettu tyynyni.

Tuuletin tosiaan petivaatteeni tuolla meidän tuuletusparvekkeella ja kun menin hakemaan niitä sieltä pois kohtasin tämän surullisen näyn. Olin jo aiemmin pohtinut, että ihan tyhmää, että tuossa on tuo katos alla, koska jos tuolta tippuu jotain, niin se ei tipu maahan asti, vaan se jää tuohon jumiin. 

Mun uusi prinssini oli jo tulossa tikapuiden kanssa pelastamaan hädässä olevan tyynyn, mutta totesin, että ehkä minä vain menen ja ostan uuden. Nyt täytyy vain hetki nukkua koristetyynyllä, kun tuo oli tosiaan se tyyny, jolla minä nukun. Rest in peace my dear pillow.

Nyt sitten on koti putipuhdas, pyykit pesty, lakanat vaihdettu ja taustalla soi OneRepublic. Nyt on oikeastaan aika hyvä fiilis. Edes huominen luku-urakka ei kauhistuta. Tai leffailta. 

Hyvää yötä rakas blogini ja rakkaat lukijani. Minä raahaudun nyt jääkaapille ja otan lasillisen jääkylmää cokista. Sitten nautin olostani. Pusuja. 

Kesä, tule jo!

Kun ulkona näyttää tältä...

On sopiva aika kertoa mihin tämä tyttö lähtee kesällä!

Dubai, here I come!

Varattiin serkkuni kanssa eilen lentoliput ja Heinäkuun alussa sitten lennetään sukulaisten nurkkiin hengailemaan reiluksi viikoksi. Vaikka olenkin kuullut heidän talonsa olevan "valtava", niin haluan kuitenkin nähdä paljon muutakin.

Dubai ei kuitenkaan ole meille kummallekaan mikään uusi tuttavuus, vaan ollaan molemmat käyty siellä jo aiemmin: Heidi 2008 & 2012 ja minä 2010. Vaikka kolme vuotta tuntuu lyhyeltä ajalta, niin tuolla tuo rakennustahti on sen verran kova, että luultavasti kaikkea uutta on ehtinyt ilmestyä ainakin joka toiselle nurkalle. 

Halusin kesälomaltani lämpöä ja sitä toki saan, nimittäin jos lämpötilat on yhtään samankaltaiset kuin muutama vuosi sitten, niin lämpömittari ei paljon alle neljänkympin laske. Hullua.

Sitten on ehkä turha puhuakaan niistä shoppailu mahdollisuuksista... Forever21, Aldo, Lipsy, Mango, Promod, Topshop, Victoria's Secret, Bershka, Pull & Bear, New Yorker, New Look, River Island, Zara. ♥ *kuola kuola* 

Seuraavat 2,5 kuukautta elän vedellä ja näkkärillä.

P.S. Tämä on niin totta.

Eteenpäin, aina eteenpäin.

Näin lauloi Jonne Aaron lauantaina The Cirkuksessa.

Paljon muuta en hänen lauluistaan muistakaan tai ainakaan sanoista saanut selvää.

Tarkoitus ei ollut olla näin monta päivää pois blogin parista eli nyt pikaista updatea viime päivistä:

Lauantai

Lähdettiin tosiaan Jennin ja Ninnun kanssa viettämään tyttöjen iltaa. Aloiteltiin perinteisesti mun luona ja hieman ennen puolta yötä siirryttiin keskustaan kuuntelemaan Jonne Aaronia. Nyt kävi ensimmäistä kertaa (Suomessa) niin, että ei kysytty papereita baariin mennessä, mikä oli vähintäänkin outoa. Meillä oli kyllä ennakkoon ostetut liput, mutta siltikin. Ei niitä lippuja ostaessa pitänyt todistaa olevansa täysikäinen.

Itse en ole Jonne Aaronin musiikkia oikeastaan yhtään kuunnellut, joten minä ja Jenni vain seisottiin paikoillamme muiden laulaessa biisien mukana, joita ei oltu koskaan kuultu. Siinä sitten kuitenkin aloin pohtimaan, että oon kyllä varmasti nähnyt Jonnen aikaisemminkin livenä ja tadaa niinpä olinkin: "Pääsin heti aika eteen ja Negativen esityksen näin erittäin hyvin. Oli muuten hyvin positiivinen yllätys tämä bändi ja ihan fiiliksissä olin koko esiintymisen ajan. Tosin esiintyminen oli lyhennetty alkuperäisen tunnin sijasta 15 minuuttiin, jotta Scorpions pääsisi aloittamaan ajallaan. Täytyy muuten sanoa, että Jonne Aaron oli tosi ihana ! <3"

Onneksi mulla on niin hyvä muisti.

Ilta päättyi mäkkärin kautta kotiin ja nukkumaan pääsin jo oikein kivasti kolmen aikaan.

Sunnuntai

Aamulla reippaana töihin. Oli siis ihan hyvä, että vesi oli ainoa juoma minkä baarista tilasin.

Vastasin edellisenä iltana sille vartija miekkoselle, joten hän tuli morjestamaan minua heti aamusta. Sovittiin sitten, että mennään seuraavana päivänä kahville.

Muuten työpäivä mateli hyvin hitaasti eteenpäin. Kotona nukuin päikkärit, jotka keskeytyivät sillä, että Jenni soitti ja ilmoitti tulevansa käymään.

Niinpä makoiltiin taas mun sängyllä pohtien elämän kurjuutta ja sitä mitä karkkia halutaan ostaa Alepasta. Rankkaa.

Maanantai

Aamulla taas reippaana töihin.

Iltapäivällä sitten treffit. Näin ihan uusia hoodeja Helsingistä sekä hiukan myös Espoosta.

Illalla juttelin kavereiden kanssa kunnon ryhmä-keskustelussa facessa ja siinä taas muisti miten ihania ystäviä mulla onkaan! Girls I love you all! ♥ 

Kävin myös rakkaan serkkuni kanssa samalla kiihkeää keskustelua siitä mihin ja milloin lähdetään kesällä lomailemaan. 

Tiistai

Vapaapäivä. 

Nukuin tosi pitkään ja palelin täällä kotonani jumpsuit päällä, koska talvilämmitys on katkaistu ja tänne jäätyy! Onneksi en omista lämpömittaria, koska saattaisin järkyttyä, jos saisin tietää, että täällä on tyyliin 15 astetta lämmintä. 

Yritin lukea mantsaa ahkerasti, mutta se keskeytyi skypettelyyn serkkuni kanssa koskien edelleen tuota kesän reissua. Nyt ollaan päätetty mihin mennään, mutta en uskalla täällä vielä hehkuttaa, ennen kuin ne lennot on ihan oikeasti varattu. Mutta JEE JEE!

Iltapäivällä lähdin vielä käymään uuden tuttavani kanssa kävelyllä Seurasaaressa. Oli kyllä ihan nätti paikka ja varmasti kesällä vielä kymmenen kertaa nätimpi. 

Sitten ruokakaupassa käyntiä rakkaan Jennin kanssa, joka nyt pelkää koko Kannelmäen luulevan, että ollaan "in a relationship". 

Loppu ilta kului tyttöjen kanssa jutskaillessa sekä yrittäen lukea mantsaa. 

Mun lukeminen on kokenut niin suuren notkahduksen tässä, että nyt mun pitää oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni. Hitto.

Päätöntä menoa.

Note to self: Kun kuvaat videon tarkista, että pääsi näkyy kuvassa.

Unohdin toki mainita, että skypettelin eilen "irkkuellun" eli Elinan kanssa! Tässä kuvatodiste!

Huomatkaa toki, että minulla on sama paita molemmissa videoissa. Laitoin sen kuitenkin nyt pyykkiin! 

Ainiin, en jaksanut lähteä käymään edes Alepassa, vaan paistelen täällä yrttivoipatonkia. 

Tää on niin tätä mun tuuria...

Nyt tekisi mieli hakata päätä seinään... Kerroin joskus viime vuoden puolella yhdestä prinssi vartijasta täällä bloginkin puolella, mutta kun tyyppiä ei näkynyt muutamaan viikkoon unohdin kiinnostukseni. Nyt nähdään yleensä työn merkeissä kerran tai pari kuussa, jolloin yleensä moikataan ja jutellaan niitä näitä.

Satuin tuossa facebookia selaillessani eksymään johonkin viestiboksiin, johon ilmeisesti menee niiden ihmisten viestit, jotka ei ole sun face-kavereita. Noh, enhän edes tiennyt sellaisen olemassaolosta...

Arvatkaapa mikä olikaan ensimmäinen viesti siellä boksissa? - "Moi! Hölmö kysymys mut ooksä ärräl duunis :)"

Niin ja viestihän oli lähetetty lokakuun alkupuolella. FUUUCK. 

Lähettäjä oli tietenkin tämä vartija miekkonen, joten en ollutkaan aivan väärässä kun keuhkosin Ellulle tämän vieraillessa Helsingissä syksyllä, että "pakko sen on olla kiinnostunut jos se kysyy, että mitä teen töiden jälkeen". 

Nyt ärsyttää.

Onneksi mulla on perjantaina ne "treffit" pankkivirkailijan kanssa!

Keltaisten pussien valloitus.

Katukuvasta huomaa aina väkisinkin, että Stockmannin Hullut päivät ovat alkaneet...

Tämä on nyt vain tällainen pikainen päivitys, jonka pääpointti on kertoa, että olen yhä elossa, vaikka blogi onkin viettänyt hiljaiseloa pari päivää! Jos jollakin kiinnostaa seurata juttujani reaaliajassa, niin päivittelen Instagramia lähes päivittäin. Nimimerkkihän on Krisumate.

Mulla pitää piakkoin kiiruhtaa iltavuoroon, mutta sitä ennen kuulumisia.

Sunnuntaina tosiaan loppui minun Lapin-lomani ja seuraavan kerran pohjoinen kutsuu Kesäkuun alussa parin päivän lakkiais-pikavisiitin muodossa. Onneksi melkein kaikki kaverit ehtii sitä ennen käydä täällä pyörähtämässä pääsykokeissa, jeij!

Lensin tosiaan sunnuntaina Oulusta Helsinkiin, mutta sitä ennen minun piti tottakai päästä meiltä kotoa sinne parin sadan kilometrin päässä sijaitsevalle lentokentälle. Kuten äitini totesikin, niin onneksi tuolla pohjoisessa kaikki on niin lähellä.... Tehtiin tosiaan niin, että äiti ja isi vei minut (tai minähän sitä autoa ajoin) viereiseen kaupunkiin ja siitä jatkoin sitten tunnin matkan bussilla Ouluun. Oulussa menin sukulaisten nurkkiin syömään pyörimään hetkeksi, kunnes serkkuni kävi nakkaamassa minut lentokentälle.

Lentoni oli ylläripylläri (voisin oikeasti lopettaa tuon sanan käyttämisen) myöhässä, joten kulutin aikaani lentokentällä mussuttaen suklaarusinoita. Lentokoneessa sain koko penkkirivin itselleni, joten matka sujui oikein mukavasti kun ei tarvinnut pelätä tönivänsä vierustoveria.

Tämä kuva ei liity tekstiin mitenkään, mutta piti esteettisistä syistä tähän joku lätkäistä. Kuvassa siis mun ja Jennin työvuorolistat, jotka jotenkin maagisesti menee niin, että aina kun mulla on vapaapäivä, niin myös Jennillä on vapaapäivä. Magic!

Lopulta kaiken myöhästelyn jälkeen saavuin Pohjois-Haagaan joskus yhdentoista aikaan ja oli aika sööttiä, että Jenni oli bussipysäkillä maitopurkin kanssa mua vastassa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään hyvän tahdon ele, vaan Jenni kävi noutamassa minulta yhden puhelimen eli toisinsanoen Jenni makoili sängylläni selaamassa Hullujen päivien-kuvastoa kinuten ruokaa.

Seuraavana päivänä palasin reippaani töihin aamuvuoron merkeissä. Oli tosi herttaista, että pari pappaa oli ihan innoissaan kun olin "vihdoinkin" palannut takaisin. Jopa meidän pakettimies totesi, että "vihdoinkin se tyttö on saatu takaisin". Aaws.

Jenni tuli jossakin vaiheessa päivää soittamaan virallisen puhelun mun puhelimella, koska sen oma lainapuhelin on ihan rupu. Oikeasti sillä on ihan selkeästi ollut hirveä ikävä mua... Mikä muuten selittää sen, että ollaan nähty nyt joka päivä sen jälkeen kun palasin Stadiin?

Päätettiin tai minähän sen oikeastaan päätin, että mennään elokuviin katsomaan tämä uusi kuuma leffa nimeltään Vieras. Niinpä kiiruhdin suoraan töistä Jennin kanssa Prismaan ja pankkiin palauttamaan löytämäni pankkikortin. Luulin, että se olisi ollut nopea homma, mutta eihän se vain ollutkaan, vaan siinä joutui kunnon ristikuulusteluun alkaen siitä mistä ja mihin aikaan oli kortin löytänyt. Hmmph.

Lisäksi Herra Pankkivirkailija oli aivan liian virkaintoinen ja tämä päätti, että minun olisi aika käydä keskustelemassa pankissa muun muassa säästämisestä. Nyt minulla on siis perjantai aamuna kuumat treffit hänen kanssaan Nordean konttorissa! Ninnu kysyi multa oliko se virkailija edes komea, mutta ei se tainnut olla. Eihän Jenni?

Ainiin, Jenni toi mulle hyvittelynä suklaamunia siitä hyvästä, että olin käynyt ostamassa sille karkkia silloin kun se itse oli Lapissa, sekä siitä, että se oli syönyt itse edelliset minulle tarkoittamansa suklaamunat... Olin itsekin ostanut pari suklaamunaa, joten nyt minulla on niitä kokonainen armeija!

Entäs sitten se elokuva? Vaikka en koskaan saanut luettua sitä kirjaa loppuun, johon tuo elokuva perustuu, niin se oli siltikin ehkä paras elokuva minkä olen vähään aikaan katsonut. Sitä paitsi eihän sillä juonella edes ollut mitään väliä enää siinä vaiheessa kun näin nämä komistukset:

Eilen mulla oli sitten iltavuoro, joten nukuin aivan liian pitkään, enkä ehtinyt tehdä ennen töihin lähtöä oikeastaan mitään. Työpäivä tuntui jotenkin ihan loputtoman pitkältä, eikä jäätävä päänsärky auttanut asiaa ollenkaan. Onneksi mua kävi piristämässä sekä Jenni että hiukan myöhemmin Ninnu. Me gustaaaa! Meidän olisikin tarkoitus lähteä kolmistaan lauantaina The Circukseen katsomaan Jonne Aaronia! Party, party, jeah.

Tänään sitten herätyskelloni soi klo: 6.30, koska olin sopinut Jennin kanssa, että lähdetään heti aamusta tsekkaamaan mitä Stokkan Hulluilta päiviltä löytyykään. Olin taas valvonut reilusti yli puolen yön, joten herätys ei ollut oikein mieluisa. Oltiin kuitenkin heti kahdeksan jälkeen Stokkalla ja kyllä sinne oli jo pari muutakin eksynyt. Hyvin kuitenkin mahtui liikkumaan verrattuna esimerkiksi siihen kun erehdyin menemään Sokokselle 3+1 päivien aikaan. 

Tarkoitukseni oli ostaa ainoastaan pari halpaa puuteria, mutta lopulta mukaan lähti myös nämä jutut:

Eli meikinpuhdistusainetta, hiustenkuivaaja sekä pölyhuisku. Työnsin myös Jennin käteen hammasharjan, jotta tämä voi maksaa sen ettei minun tarvitse turhaan jonottaa, mutta nyt hammasharja majailee onnellisena Jennin luona. Hiustenkuivaaja mun on pitänyt ostaa varmaan viimeiset viisi vuotta, mutta nyt sitten päätin spontaanisti ostaa tuon, jotta se pankkivirkailija voi suoraan todeta, että NYT on aika ruveta säästämään. Pölyhuiska niin ikään ei ollut suunniteltu osto, mutta sitäkin tarpeellisempi. Tuo oli kyllä ihan huippu! Kaikki pöly tarttuu tuohon, joten voin aina helposti feikata, että olen siivonnut silloinkin kun imuri ja luutu ovat lojuneet kaapissa pari viikkoa (kuten nyt). 

Käyttäydyttiin Jennin kanssa kerrankin kuin kaupunkilaiset ja syötiin kaupungilla aamupala. Yleensä ei säästösyistä tuhlata rahaa kaupungilla syömiseen, mutta nyt molemmat oli ihan nälissään kun saavuttiin Delin  puolelle huumaavien tuoksujen keskelle, joten ei vaan voitu vastustaa kiusausta. 

Tähän loppuun vielä tällainen hieno kuvallinen todiste siitä miten ei pidä masentua, jos aamulla taivas näyttää hiukan synkältä. Nämä kuvat on otettu ikkunastani aamulla parin tunnin välein:

Moimoi.

P.S. Jenni valitti siitä, etten saa lisätä enää koskaan instagram-kuvia, koska bad quality, joten nauttikaa nyt kun kerrankin jaksoin ottaa järkkärillä pari kuvaa, joissa näkyy muutakin kuin suuria pikseleitä. :)