Keltaisten pussien valloitus.

Katukuvasta huomaa aina väkisinkin, että Stockmannin Hullut päivät ovat alkaneet...

Tämä on nyt vain tällainen pikainen päivitys, jonka pääpointti on kertoa, että olen yhä elossa, vaikka blogi onkin viettänyt hiljaiseloa pari päivää! Jos jollakin kiinnostaa seurata juttujani reaaliajassa, niin päivittelen Instagramia lähes päivittäin. Nimimerkkihän on Krisumate.

Mulla pitää piakkoin kiiruhtaa iltavuoroon, mutta sitä ennen kuulumisia.

Sunnuntaina tosiaan loppui minun Lapin-lomani ja seuraavan kerran pohjoinen kutsuu Kesäkuun alussa parin päivän lakkiais-pikavisiitin muodossa. Onneksi melkein kaikki kaverit ehtii sitä ennen käydä täällä pyörähtämässä pääsykokeissa, jeij!

Lensin tosiaan sunnuntaina Oulusta Helsinkiin, mutta sitä ennen minun piti tottakai päästä meiltä kotoa sinne parin sadan kilometrin päässä sijaitsevalle lentokentälle. Kuten äitini totesikin, niin onneksi tuolla pohjoisessa kaikki on niin lähellä.... Tehtiin tosiaan niin, että äiti ja isi vei minut (tai minähän sitä autoa ajoin) viereiseen kaupunkiin ja siitä jatkoin sitten tunnin matkan bussilla Ouluun. Oulussa menin sukulaisten nurkkiin syömään pyörimään hetkeksi, kunnes serkkuni kävi nakkaamassa minut lentokentälle.

Lentoni oli ylläripylläri (voisin oikeasti lopettaa tuon sanan käyttämisen) myöhässä, joten kulutin aikaani lentokentällä mussuttaen suklaarusinoita. Lentokoneessa sain koko penkkirivin itselleni, joten matka sujui oikein mukavasti kun ei tarvinnut pelätä tönivänsä vierustoveria.

Tämä kuva ei liity tekstiin mitenkään, mutta piti esteettisistä syistä tähän joku lätkäistä. Kuvassa siis mun ja Jennin työvuorolistat, jotka jotenkin maagisesti menee niin, että aina kun mulla on vapaapäivä, niin myös Jennillä on vapaapäivä. Magic!

Lopulta kaiken myöhästelyn jälkeen saavuin Pohjois-Haagaan joskus yhdentoista aikaan ja oli aika sööttiä, että Jenni oli bussipysäkillä maitopurkin kanssa mua vastassa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään hyvän tahdon ele, vaan Jenni kävi noutamassa minulta yhden puhelimen eli toisinsanoen Jenni makoili sängylläni selaamassa Hullujen päivien-kuvastoa kinuten ruokaa.

Seuraavana päivänä palasin reippaani töihin aamuvuoron merkeissä. Oli tosi herttaista, että pari pappaa oli ihan innoissaan kun olin "vihdoinkin" palannut takaisin. Jopa meidän pakettimies totesi, että "vihdoinkin se tyttö on saatu takaisin". Aaws.

Jenni tuli jossakin vaiheessa päivää soittamaan virallisen puhelun mun puhelimella, koska sen oma lainapuhelin on ihan rupu. Oikeasti sillä on ihan selkeästi ollut hirveä ikävä mua... Mikä muuten selittää sen, että ollaan nähty nyt joka päivä sen jälkeen kun palasin Stadiin?

Päätettiin tai minähän sen oikeastaan päätin, että mennään elokuviin katsomaan tämä uusi kuuma leffa nimeltään Vieras. Niinpä kiiruhdin suoraan töistä Jennin kanssa Prismaan ja pankkiin palauttamaan löytämäni pankkikortin. Luulin, että se olisi ollut nopea homma, mutta eihän se vain ollutkaan, vaan siinä joutui kunnon ristikuulusteluun alkaen siitä mistä ja mihin aikaan oli kortin löytänyt. Hmmph.

Lisäksi Herra Pankkivirkailija oli aivan liian virkaintoinen ja tämä päätti, että minun olisi aika käydä keskustelemassa pankissa muun muassa säästämisestä. Nyt minulla on siis perjantai aamuna kuumat treffit hänen kanssaan Nordean konttorissa! Ninnu kysyi multa oliko se virkailija edes komea, mutta ei se tainnut olla. Eihän Jenni?

Ainiin, Jenni toi mulle hyvittelynä suklaamunia siitä hyvästä, että olin käynyt ostamassa sille karkkia silloin kun se itse oli Lapissa, sekä siitä, että se oli syönyt itse edelliset minulle tarkoittamansa suklaamunat... Olin itsekin ostanut pari suklaamunaa, joten nyt minulla on niitä kokonainen armeija!

Entäs sitten se elokuva? Vaikka en koskaan saanut luettua sitä kirjaa loppuun, johon tuo elokuva perustuu, niin se oli siltikin ehkä paras elokuva minkä olen vähään aikaan katsonut. Sitä paitsi eihän sillä juonella edes ollut mitään väliä enää siinä vaiheessa kun näin nämä komistukset:

Eilen mulla oli sitten iltavuoro, joten nukuin aivan liian pitkään, enkä ehtinyt tehdä ennen töihin lähtöä oikeastaan mitään. Työpäivä tuntui jotenkin ihan loputtoman pitkältä, eikä jäätävä päänsärky auttanut asiaa ollenkaan. Onneksi mua kävi piristämässä sekä Jenni että hiukan myöhemmin Ninnu. Me gustaaaa! Meidän olisikin tarkoitus lähteä kolmistaan lauantaina The Circukseen katsomaan Jonne Aaronia! Party, party, jeah.

Tänään sitten herätyskelloni soi klo: 6.30, koska olin sopinut Jennin kanssa, että lähdetään heti aamusta tsekkaamaan mitä Stokkan Hulluilta päiviltä löytyykään. Olin taas valvonut reilusti yli puolen yön, joten herätys ei ollut oikein mieluisa. Oltiin kuitenkin heti kahdeksan jälkeen Stokkalla ja kyllä sinne oli jo pari muutakin eksynyt. Hyvin kuitenkin mahtui liikkumaan verrattuna esimerkiksi siihen kun erehdyin menemään Sokokselle 3+1 päivien aikaan. 

Tarkoitukseni oli ostaa ainoastaan pari halpaa puuteria, mutta lopulta mukaan lähti myös nämä jutut:

Eli meikinpuhdistusainetta, hiustenkuivaaja sekä pölyhuisku. Työnsin myös Jennin käteen hammasharjan, jotta tämä voi maksaa sen ettei minun tarvitse turhaan jonottaa, mutta nyt hammasharja majailee onnellisena Jennin luona. Hiustenkuivaaja mun on pitänyt ostaa varmaan viimeiset viisi vuotta, mutta nyt sitten päätin spontaanisti ostaa tuon, jotta se pankkivirkailija voi suoraan todeta, että NYT on aika ruveta säästämään. Pölyhuiska niin ikään ei ollut suunniteltu osto, mutta sitäkin tarpeellisempi. Tuo oli kyllä ihan huippu! Kaikki pöly tarttuu tuohon, joten voin aina helposti feikata, että olen siivonnut silloinkin kun imuri ja luutu ovat lojuneet kaapissa pari viikkoa (kuten nyt). 

Käyttäydyttiin Jennin kanssa kerrankin kuin kaupunkilaiset ja syötiin kaupungilla aamupala. Yleensä ei säästösyistä tuhlata rahaa kaupungilla syömiseen, mutta nyt molemmat oli ihan nälissään kun saavuttiin Delin  puolelle huumaavien tuoksujen keskelle, joten ei vaan voitu vastustaa kiusausta. 

Tähän loppuun vielä tällainen hieno kuvallinen todiste siitä miten ei pidä masentua, jos aamulla taivas näyttää hiukan synkältä. Nämä kuvat on otettu ikkunastani aamulla parin tunnin välein:

Moimoi.

P.S. Jenni valitti siitä, etten saa lisätä enää koskaan instagram-kuvia, koska bad quality, joten nauttikaa nyt kun kerrankin jaksoin ottaa järkkärillä pari kuvaa, joissa näkyy muutakin kuin suuria pikseleitä. :)