Terveisiä jostakin Helsingin ja Oulun välillä.

Eli istun junassa, keskellä korpea. Hiukan alle kaksi tuntia ja olen perillä. Tämä junamatka on mennyt yllättävän nopeaa ja olen muun muassa saanut kuunnella poikien armeijajuttuja tarpeeksi koko loppuelämäkseni. "Taaaakse POISTU!"

Nukuin viime yönä alle neljä tuntia, mutta mua ei ole oikeastaan missään vaiheessa päivää väsyttänyt. Aamun vietin töissä aloittelemassa inventaaria eli toisin sanoen mulkoilin jokaista asiakasta, joka sattui keskeyttämään hienon laskuni: "398 tikkari, 400 tikkari, 402 tikkari.." No okei, tikkareita oli yleensä alle parisataa, mutta sellaisia pieniä vihreitä purkkajuttuja oli oikeasti 423(!) kappaletta. Ja minä laskin ne, kuten monet, monet muut tavarat.

Onneksi pääsin pakoon sieltä.

Töistä siirryin matkalaukkuni kanssa suoraan rautatieasemalle, jonne olimme Jennin kanssa sopineet aamu kuuden tekstailussamme Hese-treffit. Käytiin täyttämässä vatsamme kana-aterioilla, ja jotenkin kummasti hairahdettiin läheiseen Alkoon. Hmmph. En tiedä mitä tapahtui.

Tuon jälkeen olenkin oikeastaan vain istunut junassa ja yrittänyt katsella tv-sarjoja koneelta sekä salakuunnellut armeijapoikien juttuja.

En jaksa kirjoittaa enempää. Tämä oli hyvin uuvuttavaa... Seuraavan postauksen kirjoitan mitä luultavammin Lapin helleparatiisista sääskihelvetistä tai noh katsotaan... Ehkä kirjoitan seuraavan kerran, kun olen takaisin Stadissa. We'll see, xxx.

It's been a good day.

vapaapäivä + aurinko + lämpö = ♥

Heräsin tänään todella pirteänä ja ihmettelin asiaa, koska herätyskelloni ei edes ollut vielä soinut. Noh, puhelimestani oli yöllä loppunut akku, joten ei siis ihme, että herätyskello ei soinut. Olin siis nukkunut kevyet 13h tunnin yöunet... Tänään illalla on varmaan turha haaveilla aikaisin nukkumaan menemisestä. 

Hetken aikaa masistelin sitä kuinka vapaapäiväni menee nyt ihan hukkaan. Sitten onneksi tajusin, että en edes muista milloin viimeksi mulla olisi ollut vapaapäivä, jolloin ei olisi ollut hirveän pitkää listaa asioista, jotka täytyy hoitaa. On hankala pukea sanoiksi tätä fiilistä, mikä mulla on nyt, kun ei tarvitse enää jokaista vapaata sekuntia kuluttaa pääsykokeisiin lukemiseen. Freeeeedom.

Tuntuu hassulta. 

Ulkona oli taas niin nätti ilma, että eikun mekko päälle ja kaupungille. 

Olin tehnyt hienon listan asioista, mitkä mun täytyy ostaa:

* korvikset (meinasi mennä hermo näiden metsästämiseen kun ei mistään löytynyt)
* hiuspanta
* yo-lahjat
* pikkuveljen synttärilahja
* halpaa oltermannia
* kuivashampoo
* ripsari

Yliviivatut on tosiaan ne, jotka löysin.. Onneksi tässä on vielä kaksi päivää ennen kuin pohjoinen kutsuu.

Kiersin tosiaan kaikki keskustan kaupat ja suuntasin jopa Itikseen sekä Ruoholahteen. En muista milloin viimeksi olisin jaksanut olla noin monta tuntia kaupungilla. Tosin nytkin meinasin luovuttaa puolen tunnin jälkeen. Täytyy treenata tuota shoppailua Dubaita varten.

Törmäsin myös julkkikseen. Iiks. Olin jäämässä metrosta pois Itäkeskuksessa, kun joku spurgun näköinen heebo tuijotti minua päästä varpaisiin. Hiukan tarkemmin vilkaistuani huomasin, että kyseinen "spurgu" oli itse herra Juno. Mo.

Huomasin myös yhden toisen asian. Mulla ei haluta karkkia! Yleensä en voi käydä kaupassa ottamatta jotain mukaan karkkihyllyltä, mutta nyt muutaman karkittoman päivän jälkeen mulla ei edes haluta mitään. Sen sijaan syön onnellisena mansikoita, omenoita ja kiivejä. Nam.

Olen nyt taas aloittanut "terveellisemmän elämän" eli karkkipäivä on tullut elämääni. Tosin sallin sen, että kun menen pohjoiseen saan syödä mitä haluan ja kuinka paljon tahansa haluan. (c'moon yo-juhlat eli kakkuaaaa) Urheilu on myös hyyyvin pitkän tauon jälkeen palannut elämääni. Tein itselleni kalenterin meidän Dubain reissuun asti, johon olisi tarkoitus aina merkata päivän urheilut. 

Lähden kohta juoksemaan ja sitten vielä puolen tunnin vatsa- ja selkälihastreeni, niin eiköhän siinä ole tarpeeksi urheilua tälle päivälle. Pyrin juoksemaan viisi kertaa viikossa ja lihastreeniä tekemään joka toinen päivä. Saa nähdä miten tämä onnistuu niillä viikoilla kun teen iltavuoroja.

Nyt kuitenkin ensin Salkkarit!

Pus & kram. ♥

Elossa ollaan!

I'm back!

Okei, kuvasin jo eilen teille videon, minkä muodossa mun oli tarkoitus tehdä kevyt paluu blogimaailmaan... En koskaan kuitenkaan päässyt julkaisemaan sitä videota, koska löysin yllättäen jostakin itsekritiikin, ja totesin sen videon aiheuttavan traumoja muillekin kuin itselleni. Tässä on nyt kuitenkin tänään aamulla kuvattu parempi vähemmän traumoja aiheuttava versio.

Jos epämääräisestä mölinästäni ei käynyt selväksi, niin mekko oli tosiaan H&M:ltä. Myyrmannista tarkalleen ottaen. Mitäs piditte? Karsea kaapu vai kelpo leninki? Jenni, sinun mielipidettäsi ei huomioida, jos se sisältää ajatuksen siitä kuinka maksimekot on oksettavia. 

The moment of truth.

Huomenna. Pääsykokeet. Tässä visioni huomisesta:

En varmaan saisi sanoa tätä ääneen, mutta mulle on kyllä aivan sama pääsenkö vai enkö pääse kouluun tänäkään vuonna. Mikäs tässä chillaillessa, jea.

P.S. Mikä mua vaivaa, kun edes Suomen tappio MM-kisoissa ei saa aikaan multivitutusta?! Noh, pääasia on, että Ruotsi HÄVIÄÄ tänään. Ne kun ei vaan millään mittapuulla ansaitse voittoa. Vitut jostakin Sedineistä.

P.P.S. Arvatkaa nauroinko parille hakusanalle, joilla blogiini oli nyt päädytty: "missä bongata jääkiekkoilijoita" ja "lätkävaimoja". 

"Onkohan noi jotain saniaisia?"

"Ne on valkovuokkoja..."
"Ei ne!! Vaan nuo siinä vieressä! En mä nyt niin tyhmä ole."
"Niin mihin kouluun sä olitkaan hakemassa?"

Näin kyseenalaistettiin tänään minun maantiedon taitoni. Moi vaan.

Tämän pienen lukubreikki kävelyreissun lisäksi päivät ovat kuluneet tätä rataa: työt, lukeminen, jääkiekko, lukeminen, nukkuminen. Ja taas seuraavana päivänä uudelleen.

Rakas blogini en siis ole hylännyt sinua, enkä lukijoitani täysin. Enää viikko ja sitten tämä kaikki (paitsi työt) on ohi eli palaan taas normaaliin postaustahtiin.

Ajattelin julkaista ainakin viimeiset reilipostaukset eli nyt voitte halutessanne laittaa myös kysymyksiä tulemaan. Liittyen reilaukseen tai vaikka sukkieni väriin! Pusuja!

Tärkeä tiedotus.

Siinäpä se päivän tärkein asia olikin. 

Itse olen tänään käynyt töissä muutaman tunnin yöunien jälkeen, sitten hikoillut tuolla helteessä matkalla Prismaan. Lisäksi saatoin ehkä juuri herätä päikkäreiltä. Oho. 

How many times can we win and lose?

Löysin taas laulun, jolle haluan omistaa kokonaisen postauksen. Törmäsin tähän lauluun muutama päivä sitten Spotifyssä ja sen jälkeen olen oikeastaan kuunnellut pelkästään sitä. Aluksi ihastuin laulun melodiaan ja sitten sanoihin. 

Äsken kun aloin etsimään laulua youtubesta, minulle selvisi, että kyseinen laulu on Tanskan euroviisukappale, dammit. Noh, löysinpäs ainakin oman lempparini, jos vaikka jaksan seurata euroviisuja telkkarista. 

Listen & Enjoy.

Olen Somelainen!

Jee, vihdoinkin tästä saatiin kunnon versio! Me gusta!

"Peliä menossa katsomaan?"

Tällaisen kysymyksen minulle esitti eilen hississä naapurini kun olin Suomen liput poskessani matkalla Jennin luo kisakatsomoon. En tiedä johtuuko se sitten jääkiekosta, keväästä vai auringosta, mutta ihmiset ovat viime aikoina olleet hämmästyttävän sosiaalisia ja ystävällisiä. Ei kyllä haittaa yhtään!

Kesä kevät on siis todellakin saapunut Helsinkiin! Nurmikko on vihreä, kukat kukkii ja puidenkin lehdet on ihan juuri tuloillaan. En tiedä miten selviän, kun ensi viikolle on luvattu lähemmäs 20ºC lämmintä ja nyt jo tulee pelkkä bleiseri päällä kuuma. Onneksi nämä ongelmat on näin suuria.

Nyt pikainen tiivistys tästä viikosta.

Vappu oli kiva. Käytiin tyttöjen kanssa pyörähtämässä molempina päivinä kaupungilla ja Jennin kanssa kauhisteltiin sitä ihmisten määrää. Pelattiin juomapelejä tai ainakin yritettiin. Korttipelit on kivoja. Kaivopuisto on tosi nätti paikka ja sinne täytyy päästä uudelleen jonakin kauniina kesäpäivänä. 

Töissä on ollut kivaa, vaikka muutoksia on taas tapahtunut vähän kaikessa. Oon rakastunut mun uuteen työpaitaani. 

Pääsykokeisiin luku edistyy hitaasti, mutta eipä siinä mitään uutta. Enää 15 päivää ja sitten se tärkein koe on ohi eli minun kesäni voi virallisesti alkaa!

Olen vältellyt kaikenlaisia kotiaskareita koko viikon, mutta tänään sitten ryhdistäydyin eli siivosin, tiskasin sekä pyykkäsin. Oli kyllä jo aikakin nimittäin pyykkikoriini ei olisi enää mahtunut edes yhtä sukkaa. Lisäksi aion tänään pitkästä aikaa laittaa jotakin kunnon ruokaa sen sijaan, että paistaisin valmiin pitsan uunissa. Makaronilaatikko kuulostaa tällä hetkellä aika hyvältä idealta. Mun bravuuri.

No sitten vielä siihen viimeiseen ja kaikista tärkeimpään aiheeseen: MM-kisat.

Mun leijonasydän on nyt kahtena iltana pakahtunut ylpeydestä, kun pojat ovat vieneet molemmat ottelut, vaikka näin "paskalla joukkueella" piti tippua koko sarjasta pois. Oon sitä mieltä, että koskaan ei pidä masentua ennen kuin on edes yritetty. Eihän tuo peli mitään A-luokkaa ole ollut, varsinkaan ensimmäisessä pelissä, mutta onhan se ymmärrettävää kun joukkue on täynnä nuoria ja kokemattomia pelaajia. Toivotaan, että me edetään koko ajan nousujohtoisesti ja lopussa kiitos seisoo. 

En seuraa SM-liigaa eli tosi moni pelaaja joukkueessa oli mulle ihan tuntemattomia. Nyt kuitenkin ymmärrän miksi Herra Raantaa hehkutettiin mediassa niin paljon. Siinä on meillä kunnon muuri! Muitakin uusia suosikkeja alkaa sieltä pikkuhiljaa nousta esiin. 

Lisäksi sydämeni pakahtuu ylpeydestä joka kerta kun Mertsi kehuu Leppää ja erityisesti mieltäni lämmitti tämä kyseinen kommentti: "Sami Lepistö, Suomen johtava kiekollinen pakki." Kyllä tämä on nyt Lepän vuosi, eikä se merkkaa mitään vaikka Leppä saikin potkut kahdesta eri joukkueesta yhden kauden aikana... :D

Erityismaininta vielä meidän ihanalle ex-takatukka-Aaltoselle, rähinöivälle Pihlströmille sekä maalitykki Kontiolalle. 

Mutta joo tosiaan, suurin osa kuvista on kuvailtu eilen, kun käytiin Jennin kanssa fiilistelemässä tunnelmia ennen peliä Hartwallilla. Ihan vähäisen olen myös fiilistellyt viime vuoden kisareissuani ja itkenyt lippujen perään. Seuraavat kotikisat on mahdollisesti joko 2020 tai 2021 eli olen jo vanha lady sitten. Byhyy. Onneksi ensi talvena on olympialaiset. 

Nyt täytyy alkaa opiskelemaan maantietoa ja pohtimaan sitä ruuanlaittoa. Pitäisi myös jaksaa Alepaan raahautua ostamaan ketsuppia sekä raejuustoa. Mo. 

P.S. Jos söin eilen Suomen pelin aikana 16 minidonitsia, niin saanhan silti syödä tänään suklaalevyn ja jätskiä? Kesäkunto täältä tullaan. Not. 

Toivottavasti rillataan viimeiseen asti!

Jeeee, tätä päivää on odotettu ja vihdoin se on täällä!

Vaikka Suomen joukkue nyt on mikä on, niin toivon kovasti, että pojat vielä yllättää kaikki! Siis positiivisesti.

Tärkeintä on kuitenkin, että siellä kentällä pyörii tuleva aviomieheni. Go Leppä! Nyt sun on aika todistaa, että olet muutakin kuin komea.