"Peliä menossa katsomaan?"

Tällaisen kysymyksen minulle esitti eilen hississä naapurini kun olin Suomen liput poskessani matkalla Jennin luo kisakatsomoon. En tiedä johtuuko se sitten jääkiekosta, keväästä vai auringosta, mutta ihmiset ovat viime aikoina olleet hämmästyttävän sosiaalisia ja ystävällisiä. Ei kyllä haittaa yhtään!

Kesä kevät on siis todellakin saapunut Helsinkiin! Nurmikko on vihreä, kukat kukkii ja puidenkin lehdet on ihan juuri tuloillaan. En tiedä miten selviän, kun ensi viikolle on luvattu lähemmäs 20ºC lämmintä ja nyt jo tulee pelkkä bleiseri päällä kuuma. Onneksi nämä ongelmat on näin suuria.

Nyt pikainen tiivistys tästä viikosta.

Vappu oli kiva. Käytiin tyttöjen kanssa pyörähtämässä molempina päivinä kaupungilla ja Jennin kanssa kauhisteltiin sitä ihmisten määrää. Pelattiin juomapelejä tai ainakin yritettiin. Korttipelit on kivoja. Kaivopuisto on tosi nätti paikka ja sinne täytyy päästä uudelleen jonakin kauniina kesäpäivänä. 

Töissä on ollut kivaa, vaikka muutoksia on taas tapahtunut vähän kaikessa. Oon rakastunut mun uuteen työpaitaani. 

Pääsykokeisiin luku edistyy hitaasti, mutta eipä siinä mitään uutta. Enää 15 päivää ja sitten se tärkein koe on ohi eli minun kesäni voi virallisesti alkaa!

Olen vältellyt kaikenlaisia kotiaskareita koko viikon, mutta tänään sitten ryhdistäydyin eli siivosin, tiskasin sekä pyykkäsin. Oli kyllä jo aikakin nimittäin pyykkikoriini ei olisi enää mahtunut edes yhtä sukkaa. Lisäksi aion tänään pitkästä aikaa laittaa jotakin kunnon ruokaa sen sijaan, että paistaisin valmiin pitsan uunissa. Makaronilaatikko kuulostaa tällä hetkellä aika hyvältä idealta. Mun bravuuri.

No sitten vielä siihen viimeiseen ja kaikista tärkeimpään aiheeseen: MM-kisat.

Mun leijonasydän on nyt kahtena iltana pakahtunut ylpeydestä, kun pojat ovat vieneet molemmat ottelut, vaikka näin "paskalla joukkueella" piti tippua koko sarjasta pois. Oon sitä mieltä, että koskaan ei pidä masentua ennen kuin on edes yritetty. Eihän tuo peli mitään A-luokkaa ole ollut, varsinkaan ensimmäisessä pelissä, mutta onhan se ymmärrettävää kun joukkue on täynnä nuoria ja kokemattomia pelaajia. Toivotaan, että me edetään koko ajan nousujohtoisesti ja lopussa kiitos seisoo. 

En seuraa SM-liigaa eli tosi moni pelaaja joukkueessa oli mulle ihan tuntemattomia. Nyt kuitenkin ymmärrän miksi Herra Raantaa hehkutettiin mediassa niin paljon. Siinä on meillä kunnon muuri! Muitakin uusia suosikkeja alkaa sieltä pikkuhiljaa nousta esiin. 

Lisäksi sydämeni pakahtuu ylpeydestä joka kerta kun Mertsi kehuu Leppää ja erityisesti mieltäni lämmitti tämä kyseinen kommentti: "Sami Lepistö, Suomen johtava kiekollinen pakki." Kyllä tämä on nyt Lepän vuosi, eikä se merkkaa mitään vaikka Leppä saikin potkut kahdesta eri joukkueesta yhden kauden aikana... :D

Erityismaininta vielä meidän ihanalle ex-takatukka-Aaltoselle, rähinöivälle Pihlströmille sekä maalitykki Kontiolalle. 

Mutta joo tosiaan, suurin osa kuvista on kuvailtu eilen, kun käytiin Jennin kanssa fiilistelemässä tunnelmia ennen peliä Hartwallilla. Ihan vähäisen olen myös fiilistellyt viime vuoden kisareissuani ja itkenyt lippujen perään. Seuraavat kotikisat on mahdollisesti joko 2020 tai 2021 eli olen jo vanha lady sitten. Byhyy. Onneksi ensi talvena on olympialaiset. 

Nyt täytyy alkaa opiskelemaan maantietoa ja pohtimaan sitä ruuanlaittoa. Pitäisi myös jaksaa Alepaan raahautua ostamaan ketsuppia sekä raejuustoa. Mo. 

P.S. Jos söin eilen Suomen pelin aikana 16 minidonitsia, niin saanhan silti syödä tänään suklaalevyn ja jätskiä? Kesäkunto täältä tullaan. Not.