Jeeee. Viimeinen reilipostaus! I did it! Aikalailla vuosi sitten meidän reili päättyi eli olen melko luuseri tämän postaustahtini kanssa, mutta en kuitenkaan megaluuseri.
Lähdettiin aamulla kohti viimeistä kohdettamme. Samana iltana pelattiin se Espanjan jalkapallopeli, joka ratkaisi pääseekö Espanja finaaliin vai ei joten tämän kunniaksi puin päälle Barcelonasta ostamani Torres-paidan. Junaa odotellessamme paitani sattui jotenkin kummasti häiritsemään paria italialaista poikaa, jotka sitten huutelivat meille jotakin hävytöntä. Hmmph.
Matkustettiin luotijunalla eli matka Cava de' Tirrenistä Milanoon kesti vain muutaman tunnin. Saavuttiin Milanon jo
hyvinkin tutulle rautatieasemalle joskus iltapäivällä. Oltiin varattu hostelli etukäteen hostelworldista eli meidän täytyi etsiä vain taksitolppa ja englantia ymmärtävä taksikuski. Löydettiin kyllä taksi, mutta kuskimme oli yhden sortin lahopää. Ensinnäkin tämä tyyppi kaahasi siihen tahtiin, että matkapahoinvointi yllätti. Toiseksi tämä tyyppi yritti huijata meitä taksimatkan hinnasta oikein kunnolla. Matka kesti tosiaan alle puolituntia ja perille päästyämme kuski vaati muistaakseni 80€..... Henkilöltä.
Arvatkaa vaan maksettiinko? Annettiin lopulta sen verran periksi, että maksettiin muistaakseni yhteensä 80€, mutta voitte kuvitella kuinka paljon meitä ärsytti. Tuo oli ehkä räikein huijausyritys ikinä. Oltiin matkustettu muualla paljon pidempiä matkoja taksilla ja hinta oli aina ollut alle 50€. Eikä tuo ollut edes mikään mututaksi, vaan ihan siitä viralliselta taksitolpalta otettu. Mittari ei kyllä ylläripylläri ollut päällä.
Ärtymyksestämme huolimatta päästiin hostelliimme, joka oli siis vain jonkun muslimipariskunnan asunto, jossa oli meidän kerroksessa neljä huonetta ja yhteinen kylppäri. Ei siis mikään hirveä läävä, mutta ei mikään luksuspaikkakaan. Hassuinta oli, että vaikka kylppäri oli yhteinen, niin meillä oli kuitenkin suihku omassa huoneessa. Siis nurkassa oli pelkkä suihkukoppi. :D
Oltiin niin uupuneita matkustamisesta, että tuona iltana menimme ainoastaan syömään alakerrassa sijaitsevaan ravintolaan. Pitsaa tottakai!
Seuraavana päivänä suunnattiin metrolla keskustaan ja mentiin tosi fiinisti Burger Kingiin aamupalalle. Tähän väliin täytyy todeta, että jos joku etsii kattavaa kuvausta Milanon nähtävyyksistä, niin niitä ei kyllä minulta saa. Pyörittiin koko aikana ainoastaan Piazza del Duomon kulmilla ja meidän hostellin lähellä. Mitään nähtävyyksiä ei siis jaksettu käydä katsomassa. Keskityttiin ainoastaan shoppailuun kahtena viimeisenä päivänämme Italiassa.
Tosiaan koko päivä kului Milanon vaatekauppoja kierrellen. Pitihän meidän tuhlata loput rahamme... Illalla palattiin Duomolle, johon oli pystytetty jättiscreeni, josta hullut futisfanit saivat seurata illan peliä. Porukkaa oli yhtä paljon kuin Kauppatorilla Suomen voitettua MM-kultaa. Voitte varmaan kuvitella sen riemun määrää mikä siitä joukosta lähti, kun Italia voitti ja pääsi finaaliin?
Aiottiin itsekin lähteä juhlimaan johonkin, mutta lopulta jäätiin pelaamaan maailman surkeinta juomapeliä meidän huoneeseen. Laiskaa.
Viimeinen päivä kului aikalailla samaa rataa kuin edellinenkin: Shoppailua ja ruokaa. Vietiin heti aamusta rinkat rautatieasemalle päiväksi säilytykseen ja sen jälkeen shoppailtiin tuolla rautatieasemalla. Illalla palattiin vielä syömään viimeinen illallinen sinne meidän hostellin viereiseen ravintolaan. Milanosta ei varmaan olisi yhtään muuta ravintolaa löytynyt.. Mutta siellä oli hyvää pitsaa!
Syönnin jälkeen mentiin noutamaan tavarat rautatieasemalta ja taksilla lentokentälle yöpymään. Meidän lento tosiaan lähti aamulla sen verran aikaisin, ettei meillä olisi ollut mitään järkeä maksaa yöpymisestä. Itse en tosiaan nukkunut laisinkaan, mutta ei se mitään. Aika kului hyvin lukiessa ja syödessä.
Lennettiin tosiaan SAS:silla Milanosta Kööpenhaminan kautta suoraan Ouluun. Ilman ongelmia ei tietenkään selvitty, vaan silloin kun me astuttiin maankamaralle Oulussa nököttivät meidän rinkkamme vielä siellä Milanon lentokentällä... Rinkat toimitettiin kyllä onneksi jo seuraavana päivänä kotiovelle!
Ja niin päättyi meidän reili.
Viime aikoina olen haaveillut kovasti seuraavasta reilistä. Lähtisin vaikka heti jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Mietin ihan tosissani reiliä ensi kesälle, mutta toisaalta olen tässä kaverini kanssa pohtinut myös mahdollista reissua New Yorkiin. Hmmm..
Hitsi, voittaisinpa lotossa.. Sponsoria etsitään!