Päivä 15 – Unelmani

No tottakai elää unelmaani.

Saada hyvä työ. Sellainen, josta nautin.

Perustaa perhe miehen kanssa, jota ilman en voi elämää kuvitella. Mennä naimisiin. Hankkia muutama mukula. 

Matkustella. Paljon. Mieluiten jokainen maanosa, ainakin kerran.

Olla sen verran varakas, että pystyn hankkimaan sekä itselleni, että läheisilleni asioita ja esineitä, jotka tuottavat iloa. 

Oppia olemaan parempi ihminen.

Unelmissani meidän pikkuruinen maapallo ei myöskään olisi tuhoutumaisillaan, joten toivottavasti kasvihuoneilmiölle että otsonikadolle olisi saatu jonkinlaista parannusta aikaan.

Omistaa turkoosi Mini Cooper. (Hybridi ofc.)

Siinäpä se. Perinteinen unelma siis. Ei mitään hirvittävän mullistavaa. 

Photo: weheartit.com

Päivä 13 – Tällä viikolla

Tällä viikolla olen (toivottavasti)...

... Lentänyt lentokoneella.

... Ollut neljässä eri maassa (Suomi, Latvia, Puola, Saksa)

... Syönyt hyvin (ja liikaa)

... Bilettänyt

... Tavannut vanhoja tuttuja.

... Vieraillut Auschwitzissä.

... Hankkinut uusia kokemuksia ympäri Eurooppaa reilaten.


Photo: weheartit.com

Päivä 12 – Käsilaukussani

Tämän hyppään nyt yli, koska tein vastaavan postauksen ihan vasta, joten tässäpä siihen linkkiä, jos et sitä vielä ole nähnyt. :)


Photo: weheartit.com

Päivä 11 – Sisarukseni

Minulla on kolme sisarusta.

minä, niko, miro, kiia   (2004)

Niko, 19-vee. Koulutukseltaan metsäkoneenkuljettaja tai jotakin vastaavaa. Pienempänä oltiin tosi läheisiä ja leikittiin muun muassa nukeilla ja prätkähiirillä.

Miro, 14-vee. Perinteinen angstinen yläastelainen. Harrastaa urheilua ja kaikenlaisen turhan tiedon hankkimista. Fanittaa Euroviisuja, Titanicia ja lentokoneita.

Kiia, 8-vee. Minun ihana pikkusisko. <3 Kikkarahiuksinen nauravainen tyttö, joka tykkää tehdä tuhojaan ja ärsyttää isosiskoaan.

YO

Lauantaina minusta monien muiden tavoin tuli ylioppilas. Itsestä tämä ei nyt kovin isolta saavutukselta tunnu, mutta onhan se kiva saada tuo upea valkoinen lakki.

Aamulla kävin kampaajalla kampauksen teetättämässä, jonka jälkeen käytiin ottamassa läheisen järven rannalla muutama yo-kuva. Otettiin luultavasti lähemmäs 50 kuvaa, joista noin kahdessa mulla oli silmät auki.

Koululla kuunneltiin puheita ja saatiin lakit päähämme. Eniten jännitin lakin ja todistusten hakemista, koska minulla oli uudet korkeat korkkarit. Ihan kohtuudella siitä kuitenkin selvittiin. En ainakaan kompastunut.

Kotona meillä oli sitten juhlat ja porukkaa kävi ihan mukavasti. Ketään tuiki tuntemattomia ei tullut ja ainut henkilö ketä en tunnistanut oli kummisetäni veli.

Illalla lähdettiin paikalliseen (räkälään) juhlimaan ja lakkiemme ansiosta pääsimme ilmaisella sisään, saimme drinkkiliput ja vielä joku ystävällinen tarjosi lonkerot meille.

Aamulla kömmin sänkyyn nukkumaan puoli kuuden aikoihin.

Päivä 10 – Päivän asu

Lauantain asu:

Cap - Fredrikson
Dress - Elise Ryan
Shoes - Nelly

Juna kulkee vaan.

Nyt se on totta.

Tunnin päästä minä, Ellu ja Elina lähdetään kohti Rovaniemen rautatieasemaa ja interrail voi alkaa. Tämä on ihan hassua, kun mahan pohjaa ihan kipristelee.

Toivotaan, että meidän reissu sujuu hyvin ja palataan kaikki ehjinä kotiin. Blogin jätän nyt oman elämänsä varaan. Muutamia postauksia olen ajastanut teille lukijoille, lähinnä pelkästään tuon yhden haasteen postauksia.

Yritän kuitenkin matkan varrelta ainakin lyhyitä tilannekatsauksia tehdä, jos nettikahvilan satun löytämään.

Adios ! Hasta luego !