Miljoona Rock 2011

Noniin, nyt jatkuu loma selostus. Nyt onkin erittäin mainio hetki kertoa tästä illasta, koska tasan viikko sitten seisoskelin jalat kipeänä, mutta siltikin niin fiiliksissä Scorpionsia katsomassa Miljoona rockissa. (Tälläkin hetkellä kuuntelen Scorppareita Spotifysta.)

Viikko sitten päivällä enoni päätti, että minäkin lähden Miljoona rockiin joten mentiin hänen vaimonsa vanhempien kotiin valmistautumaan iltaan. Aluksi tuli vain löhöiltyä ja katseltua lasten leikkejä, kunnes sitten yhtäkkiä iskikin hirveä kiire ja niin sitä juostiin päivän hikoilujen jälkeen suihkuun ja suihkusta lähes suoraan autoon. Onnekseni lähtö oli näin kiireinen, niin ei jäänyt aikaa kuin pyyhkeellä kuivata hiukset, tunkea pari pinniä etuhiuksiin ja sipaista puuteria ja pikkuisen ripsaria.. Nimittäin heti kun lähdettiin ajamaan kohti Tuuria alkoi ihan järkyttävä sade ja salamointi. 

Onneksi sain perillä Tuurissa kertakäyttöisen sadetakin, niin ulos meneminen ei ollut niin kamalaa. Siellä minä sitten yksin kyyhöttelin konsertti alueella jonkin kojun suojassa ja odottelin sateen ja ukkosen loppua. Sain myös pian tietää, että ensimmäisenä esiintyneen Flinchin (en ehtinyt sitä katsomaan) esitys oli pitänyt myrskyn takia keskeyttää ja seuraavana esiintyvän Negativen esitystä lykättiin tunnilla. Kuulemma myös salama oli iskenut 10 metrin päähän esiintymislavasta. :o

Lopulta sadekin loppui ja minä ja monet muut alkoivat kokoontua lavan eteen. Pääsin heti aika eteen ja Negativen esityksen näin erittäin hyvin. Oli muuten hyvin positiivinen yllätys tämä bändi ja ihan fiiliksissä olin koko esiintymisen ajan. Tosin esiintyminen oli lyhennetty alkuperäisen tunnin sijasta 15 minuuttiin, jotta Scorpions pääsisi aloittamaan ajallaan. Täytyy muuten sanoa, että Jonne Aaron oli tosi ihana ! <3

Negative

Kun Negativen esitys loppui lähtivät monet katkerat Negative-fanit vaeltamaan pois lavan edestä, joten silloin näin tilaisuuteni ja vaelsin ihan eturiveihin. Edessäni oli varmaankin kolme riviä ihmisiä ja en ollut ikinä saanut niin hyvää paikkaa missään konsertissa ja varsinkaan noin suuren tähden konsertissa. Ennen Scorpionsin lavalle tuloa kävi Vesa Keskinen humalaisella olemuksellaan viihdyttämässä ihmisiä. Täytyy muuten kertoa, että tässä vaiheessa olin soitellut/tekstaillut kaikki kaverit läpi odotellessani artisteja. Kolmesta kaverista kenelle yritin soittaa vain yksi pystyi vastaamaan. (kiva tuuri mulla, kun soitan mun kavereille about 3 kertaa vuodessa. :D)Olin myöskin pitkään katsellut lähistöllä ollutta pussailevaa pariskuntaa ja olin ollut täysin vakuuttunut siitä, että molemmat olivat tyttöjä, kunnes lopulta toinen osapuoli kääntyi ja näin hänen olevan poika. Noloa. Olin myöskin salakuunnellut kunnon playerin iskuyrityksiä eräälle epätoivoiselle leidille.

Lopulta Scorpions saapui lavalle ja tykitti sellaisen shown, että oksat pois ! Nämä papparaiset vetivät sata kertaa kovemmalla asenteella kuin kukaan aikaisemmin livenä näkemäni artisti ja sen yhden ja puolen tunnin aikana jonka esiintyminen kesti ei jalkojani ja selkääni särkenyt yhtään liikaa eikä kuumuus ja kyljessä kiinni olleet ihmisetkään haitanneet laisinkaan. Siinä minä heiluin, taputin ja lauloin ihan fiiliksissä vieressäni olleen pojan kanssa samaan tahtiin.

Etsi kuvasta player ja tämän uhri.

Esiintymisen loppupuolella jostain kaukaa takaa juoksi yhtäkkiä erittäin humalainen keski-ikäisten miesten joukko ja he käyttäytyivät maailman idiooteimmalla tavalla. He vain tönivät ihmiset pois tieltään ja minäkin liikuin varmaan kolme metriä eri suuntaan kuin missä olin ollut. (tosin en valita, pääsin nimittän tokariviin. :D) Nämä hurmaavat miehet sitten pomppivat, lauloivat ja karjuivat minkä ehtivät ja siinä sitten vaiheltiin vierustovereiden kanssa vittuuntuneita katseita ja eräs ihana nainen sitten päätyikin huutamaan perkelettä kurkku suorana näille miehille. Minä itse tyydyin kiroilemaan itsekseni ja tönimään kyynerpäällä vieressäni pomppinutta miestä. Kävihän siinä myös järkkäri komentamassa näitä miehiä, mutta ilmeisesti humalatila vaikutti sen verran etteivät ne toopet ymmärtäneet mistään mitään. Lopulta päätin olla välittämästä heistä ja keskityin nauttimaan musiikista.

Lopussa Scorpionsit heittelivät rumpukapuloita, plektroja ja hikisiä pyyhkeitään yleisöön ja minä muiden joukossa yritin niitä epätoivoisesti saada. Lopulta tapahtui varmastikin jokin kohtalon määräämä asia, että mieleeni putkahti ajatus siitä, että pieni plektra on varmasti pudonnut maahan ja kukaan ei sitä ole löytänyt. Joten minä katsoin alas ja siinä se oli: edessäni seisovan miehen haarojenvälissä ! Syöksyin sinne maahan varmaan valon nopeudella ja nappasin tämän kaunokaisen kätösiini. Siinä sitten vaihdeltiin onnellisiä hymyjä viereisen tytön kanssa joka oli onnistunut nappaamaan itselleen yhden rumpukapuloista.

Pian tämän jälkeen joku (en enää muista kuka) bändin jäsenistä heitti muutaman pyyhkeensä yleisöön ja näin kuinka hän katsoin suoraan minuun ja minä häneen ja kuinka nätisti seuraavaksi seisoinkaan pyyhe tiukasti puserrettuna sylissäni. Kannatti tosiaan pusertaakin sitä, kun vieressäni oli menossa kunnon tappelu yhdestä pyyhkeestä. Voitte kuvitella, että leijuin tuolla hetkellä jossain hyvin korkealla ja olin hyvin endorfiinisessä olotilassa.

ehkä mun uus motto

Viimeisten kumarrusten jälkeen lähdettyäni kävelemään poispäin ja innoissani tekstatessani kaverilleni käteni tärisivät ja hymyilin kuin mikäkin riemuidiootti. Jokin herrasmies taisikin tokaista minulle, että ei se vastaa. Itsehän tokaisin takaisin, että kyllä se vastaa ja niin muuten vastasikin.

Vähän aikaa tuossa vaiheessa katselin anniskelualueella olevia vaahtobileitä ja rodeoratsastusta, kunnes kävin kiertelemässä ruokakojut ja päädyin siihen tulokseen, etten jaksa jonottaa ja palasin takaisin esiintymislavan luokse. Onnekseni löysin langattoman verkon ja siinä sitä sitten mentiin kännykällä facebookkiin ja istusteltiin märässä maassa. Illan viimeinen esiintyjä oli siis Jenni Vartiainen, mutta en jaksanut enää sitä seurata niin suurella mielenkiinnolla, joten tyydyin istuskelemaan ja seisoskelemaan hiukan kauempana lavasta. Tosin näin kyllä siltikin kaiken mitä siellä tapahtui. :D Jenni Vartiainen veti energisesti keikkansa ja erityisesti miespuoliset katsojat olivat ekstaasissa, kun Jenni keikutti vartaloaan. Hän kylläkin tokaisi, että on harjoitellut noita liikkeitä. Jenni oli siis hyvä ja melkein jo tykkään hänen musiikistaan.

Jennin esiintymisen aikana en millään pysynyt paikoillani, koska se tuotti liikaa tuskaa jaloille ja selälle, joten pyöriskelin ympäriinsä ja sain järkkäreiltä muutamia epäluuloisia katseita. Ne varmaan luuli, että oon pahanteossa. Siinä pyöriskellessäni törmäsin useasti erääseen herrasmieheen ja lopulta tämä herra tuli minulle juttelemaan. Ei siitä sitten muuta. (Ah, on ihanaa, kun äiti ja varmaan puolet suvusta lukee tätä blogia..)

Ilta oli kaiken kaikkiaan yksi elämäni parhaista, tosin menee ainakin eräs toukokuinen ilta tämän edelle. Varmasti ois ollut vielä hauskempaa, jos ois ollut joku kaveri mukana, mutta siltikin ilman seuraakin oli über hauskaa ja mahtavaa. Tällaisia iltoja lisää, kiitos ! Niin ja joo Scorpionsit saivat nyt yhden uskollisen fanin lisää. Aika tylsää vaan, että tää oli niiden jäähyväiskiertue. Tuli muuten taas kerran todistettua sekin, että suunnittelemattomat jutut on aina niitä parhaita.

Jane Eyre, vampires & love.

Viime yönä luin vielä aamu neljältä Kotiopettajattaren romaanin viimeisiä sivuja, en vaan millään pystynyt lopettamaan.

En ois ikinä uskonut, että tuo yli 100-vuotta vanha kirja ois niin hyvä kuin se lopulta oli. Odotukseni eivät olleet hirveän korkealla, koska olin aiemmin lukenut Humisevan Harjun, joka on Kotiopettajattaren romaanin kirjoittajan Charlotte Brontën sisaren Emily Brontën käsialaa. Humisevasta harjusta kirjoitin täällä.

Kirjassa pidin erityisesti siitä, että ikinä ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu. (vaikkakin erään uteliaisuus puuskan aikana minun oli pakko lukaista kirjan viimeinen sivu..) Miinuksena täytyy kuitenkin sanoa, että jokaisen asian tarkka kuvailu alkoi olla välillä hiukan uuvuttavaa luettavaa ja olisi tehnyt mieli hyppiä yli kuvailujen. Kaiken kaikkiaan tämä kirja pääsi kuitenkin lempikirjojeni joukkoon ja suosittelen sen lukemista kaikille. Jos on laiska lukija, niin sitten voi tietenkin katsoa kyseisestä leffasta tehdyn elokuvan. (vuoden 1944 leffassa on mukana mm. Elizabeth Taylor !)

Nyt kun kirjoista alettiin puhua, niin jatketaanpa samalla linjalla vielä vähäisen. Eilen käväisin kirjastossa ja löysin sieltä (hauskan Harry Potter taikasauvan lisäksi) myös pari kirjaa jotka olen jo pitkään halunnut lukea. Ensimmäinen kirja on Sookie Stackhouse-sarjan toinen osa ja en malta odottaa, että pääsen tämän aloittamaan. Ensimmäisen osan sain viime viikolla äidiltäni pokkari versiona nimipäivälahjaksi, joten ehkäpä minun täytyy jossain vaiheessa ostaa nämä kaikki itselleni.

Toinen kirja jonka lainasin on David Nichollsin Sinä päivänä-niminen romaani (One day). Tästä kirjasta kuulin ensimmäisen kerran alkuvuodesta Polka dotsin Jonnan blogista ja kirja kuulosti kerrassaan mainiolta. Unohdin kirjan kuitenkin koulukiireiden keskellä täysin ja nyt pari päivää sitten löysin Jonnan blogista uuden kirjoituksen aiheesta ja siitä kuinka kyseisestä kirjasta on tulossa elokuva. Jeee, leffan traileri ainakin näytti lupaavalta.

Oisin halunnut lukea tän kirjan englannin kielisenä, mutta meidän paikkakunnan kirjastosta sitä oli edes turha etsiä, joten täytyy nyt vain tyytyä tuohon suomennettuun versioon. Tämän kirjan lukemisen aloitan todennäköisesti tänään, koska se vaanii mua tuossa viereisellä pöydällä.

Oletteko lukeneet mitään näistä kirjoista ja jos olette niin mitä piditte? Suositelkaa mulle jotain hyviä kirjoja !

Lepistön bändärit.

Eräs ystäväni ilmoitti aamupäivällä tekstiviestissään, että toivottavasti oon kirjoittamassa hänestä kauniita asioita blogiin, kun hän itse istui tylsistyneenä kirkossa "töitä" tehden. No nyt päätin olla niin ihana, että paljastan teille kaikille pieniä pätkiä fiksuista keskusteluistamme joita me käydään tekstiviestien välitykselle pitkin työpäiviä.

"Oho mä nukahin tänne. " "Mä myöhästyin töistä 4 minuuttia." "Vähän me ollaan järkyttäviä työntekijöitä, onneksi kukaan ei oo kattomassa mitä tehään."

"No yhyy olisin vissiin yhtä hyvin voinu avautua surustani tuolle sakastin ovenkahvalle."

"Daa da dam daa da dam daa da daa da daa dam toivottavasti sulla on hyvä selitys koska oon vittuuntunu ja kyllästyny." (Olin saanut 4 viestiä kyseiseltä henkilöltä, kunnes huomasin nämä.)

"Mä täällä harjoittelen videonmuokkausta puhelimella. Heh." " Ei vitsin urpå, oon sentään vähän hyödyllisemmällä teillä kun oon lukenu kohta kokonaisen kirjan ja tää on oikeasti aika hyväkin." "Oon mä kans kirjoittanut kivillä maahan et welcome ja sitten suoristanuut hiuksia ja tanssinu tyylikkäästi."


Joo'o, tällaista meillä. Käykää toki tutustumassa tän kyseisen henkilön (joka varmasti rakastaa tätä postausta) blogiin täällä.

Kuva: Lisätty ilman kuvassa esiintyvän henkilön lupaa. :D

Pohjanmaa part. 1

Täällä ollaan taas ! Kotiin oon palannut jo maanantaina, mutta on ollut niin kiireistä menoa nämä viimeiset päivät, että vasta nyt löytyi aikaa päivittää blogia.

Lähdettiin siis perjantaina äidin, pikkuveljen ja pikkusiskon kanssa ajelemaan kohti Pohjanmaata. Lähdettiin vasta iltapäivällä, joten perille pääseminen meni aika myöhään. Minä sainkin heti Oulusta eteenpäin vastuullisen tehtävän kartanlukijana. Siinä minä sitten istuskelin kahden kartan kanssa ja yritin neuvoa mihin suuntaan liikenneympyrästä jatkettaisiin. Yhdessä liikenneympyrässä päädyttiin sitten katselemaan maisemia parin kierroksen verran ja eräässä risteyksessä kuski meinasi itsepäisesti kääntyi vasemmalle vaikka sanoin, että nyt oikealle..

Matkalla pysähdyttiin jossain Jumalan selän takana olevalla pikku paikkakunnalla, jossa haisi erittäin pahasti lanta. Siellä sitten kökittiin varmaan tunti, kun alkoi niin hirveä ukkosmyrsky ettei voitu jatkaa matkaa. Kummasti aloin arvostamaan omaa kotipaikkakuntaani, kun siellä peltojen keskellä olevia pikku tuppukyliä katseli. (Siellä jos ajaa tunnin tai pari johonkin suuntaan tulee vaan lisää pikku kyliä ja täällä sentään tulee Rovaniemi, Oulu ja Kuusamo) Pitäis käskeä kaikkien ysiluokkalaisten, jotka kiirehtii Ranualta pois käymään Pohjanmaalla, ei niillä varmaan sitten ois niin kiire pois. :D

Lopulta päästiin perille kohteeseemme eli Alavudelle. Siellä sitten yövyttiin ensimmäinen yö enon vaimon vanhempien kotona ja voin kertoa, että oli hikinen yö yläkerrassa, kun oli ollut kunnon hellepäivä ja yhteen taloon oli ahtautunut nukkumaan 17 henkeä.

Seuraava päivä alkoi kivasti klo 5:15, kun pikkusiskoni päätti herätä ja herättää samalla vieruskaverinsa eli minut. (ei ihmekään, että mulla oli kuuma nukkua, kun tämä kyseinen sisko oli tunkenut mun kylkeen kiinni vaikka sillä oli oma patja vieressä..) Aamun vietin katsellen lasten leikkejä ja lueskellen kirjaa. Talosta ei siis myöskään vilskettä puuttunut, kun joukossamme oli seitsemän alle 8-vuotiasta lasta.

Päivää lähdettiin viettämään Keskiselle ja en valitettavasti vielä tässä vaiheessa tavannut Vesaa, vaikka kuinka yritin poseerata sen talon edessä. Pienen shoppailun jälkeen aikuiset ja lapset lähtivät katsomaan Hevisaurusta ja me teinit jäätiin kiertelemään Tuuria. Keskiselle sisään astuessamme menivät tietenkin sähköt poikki ja uskon, että tuon pimeän 30 sekunnin aikana moni potentiaalinen taskuvaras tunki jonkin juustohöylän laukkuunsa. Ruokakaupassa tapahtuikin sitten sellainen sattuma, että tavattiin mun kummisetä ja -täti sekä serkku lapsineen. Hassua sinänsä, että ne asuu aivan toisella puolen Suomea, eikä ollut mitään tietoa, että nekin on siellä.

Vilkkaan päivän jälkeen oli meidän aika lähteä kohti Ähtäriä, jossa viettäisimme toisen yömme, mutta toisin kävi. Tai ainakin minun kohdallani.. Ennen kuin huomasinkaan istuin autossa enoni, hänen vaimonsa ja serkkujeni kanssa matkalla takaisin Alavudelle. Enoni halusi viedä minut illalla olevaan Miljoona Rockiin, kun hän ja hänen vaimonsa olisivat siellä kerran töissä, joten siinä minä sitten istuin ja yritin ahkerasti miettiä mitä biisejä niillä Scorpionseilla olikaan. (Miljoona Rockissa esiintyivät: Flinch, Negative, SCORPIONS ja Jenni Vartiainen.)

Tähän lopetankin tämän pälpätyksen ja jatkan sitten myöhemmin, nimittäin voisin vaikka kirjoittaa romaanin tuosta illasta, :D Osa kaksi ilmestyy myös heti kun jaksan eli todennäköisesti 15 milj. vuoden kuluttua. (toivottavasti mun lukijat on pitkäikäisiä.)

yritin kiivetä katsomaan hevisaurusta !

Keskiselle morsian.

tyylikäs turisti.

"There's a hickey or a bruise.."

ＳＨＵＴ　ＵＰ　ＡＮＤ　ＥＮＪＯＹ　ＴＨＥ　ＭＵＳＩＣ！

╭∩╮（︶︿︶）╭∩

"The sun goes down, the stars come out.."

Kirjoittelen nyt täällä keskellä yötä tätä tekstiä ja kirjoitusvirheiltä ei siis voida välttyä. Tää postaus on siis ajastettu, jos joku ei vaikka ymmärtänyt..

Itse olen tällä hetkellä jossain päin Suomea. Todennäköisesti joko shoppailen pääni pyörryksiin Keskisellä sekä yritän päästä Vesan uudeksi tyttöstäväksi tai sitten puristan rystyset valkoisina Powerparkin vuoristoradan turvakaidetta. Katsotaan nyt mitä tapahtuu. 

Tällä viikolla oon viihdyttänyt itseäni töissä monilla eri tavoilla, esimerkiksi olen reivannut ympäri museota maailman junteimmilla tanssiliikkeillä, suoristellut hiuksiani noin tunnin ajan, kirjoittanut kivillä maahan "welcome", hukuttanut kukat ja vaihtoehtoisesti myös kuivattanut ne. Lisäksi olen pelannut Sims2:sta (I know.. really embarrasing.) sekä saanut luettua ensimmäisen maantieteen kirjan. Wuhuu. 

Niitä "oikeitakin" töitä oon hyvin ehtinyt tehdä ja torstaina tunsin itseni hyvinkin päteväksi. Päädyin nimittäin ensin availemaan lasivitriiniä innokkaalle historia ihmiselle ja sen jälkeen kaivelemaan arkistoakin saman ihmisen iloksi. Loppuhuipennuksena sain keskustella kyseisen henkilön kanssa yli puolen tunnin ajan mm. siitä mitä aineita aion kirjoittaa, millaiset on historian pääsykokeet Oulun ja Helsingin yliopistoihin ja millainen on paikkakuntamme historia. Oikeastaan keskustelu meni niin, että minä sanoin välillä "joo" "niin" "aijaa" "okei" "heh" "joo se mulla kiinnostaa" ja toinen osapuoli hoiti muun keskustelun. :) Oli oikeasti tosi kivaa vaihtelua normaaleihin asiakkaisiin, joiden kanssa tulee keskusteltua enintään 10min pituisesti. Nyt mulle iskikin ehkä pikkuinen kipinä lähteä ihan tosissaan opiskelemaan historiaa (mieluiten arkeologiaa tai esihistoriaa)!

Tänään tehtiin myös kävijämäärä ennätys, että wuhuuuu ! Tosin taitaa lauantaina minua tuuraava kaverini saada pikkuisen isomman ryhmän opastettavakseen.  Tiesittekö muuten, että yllättävän monella ihmisellä kiinnostaa museossa tapetit. Kyllä, TAPETIT. Keskiviikkona yksi asiakas mietti kuinka ennakkoluulotonta ennen on oltu värien suhteen (yhdessä huoneessa on vaaleanpunaiset tapetit) ja tänään kaksi ihmistä kysyivät onko tapetit alkuperäiset. (Mä en tiedä :<)

Ei enempää löpinää töistä, kun kellään tuskin edes kiinnostaa. Keskiviikkona Ena ja Elmo tuli mun luo yökyläilemään ja päädyttiin kummasti valvomaan puoli kuuteen asti. Meistä oli tosi huvittavaa, että makoiltiin ilmapatjalla ihan rumina ilman meikkiä ja hiukset sekaisin mussuttaen karkkia ja samalla haukkuen kaikkien ei-niin-mukavien-facebook-kavereiden-kuvia. Kilttiä, eikö? Ei me kyllä yleensä olla noin ilkeitä. "Mua alkaa ärsyttämään kun mä näen sen, koska se on niin saakelin ruma."

Tuo herkuttelu tuossa keskiviikkona hiukan pilasi mun alkavaa (ja pian päättyvää) urheilijan uraa. Tosin torstaisen juoksulenkin jälkeen en pystyny kävelemään, koska polvitaipeeseen sattui niin paljon. (Eli sattuu juuri tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, mutta yritän nyt ajatella, että mä julkaisen tän vasta lauantaina.) Mutta anyway, tässä tämän viikon möyrinnät:

Maanantai

* 6km juoksulenkki

Tiistai

* 8km juoksulenkki

* tanssimista

Keskiviikko

* tanssimista

* Playstation Moven pelaamista 30min

* mässäilyä

Torstai

* 16-18km juoksulenkki

* tanssimista

Perjantai

* lepopäivä

Lauantai & Sunnuntai

* shoppailua/huvipuistossa kiertelyä. 

* serkkujen perässä juoksua

P.S. Eksyin youtubeen ja tässä on taas tulos...

Rubik's Cube.

Nyt teen tän päivityksen pikapikaa ja sitten lähden lenkille. Vielä pitäisi ehtiä pakata huomenna alkavaa minilomaa varten. Arg.

Tänään kuriiri toi mulle yhden kivan tuliaisen serkun Slovenian matkalta.. Pitemmittä puheitta saanko esitellä: Rubikin kuutio ! (Toi oikeesti toimii, en vaan kuitenkaan saa sitä ratkaistua.)

Me likey !