Miljoona Rock 2011

Noniin, nyt jatkuu loma selostus. Nyt onkin erittäin mainio hetki kertoa tästä illasta, koska tasan viikko sitten seisoskelin jalat kipeänä, mutta siltikin niin fiiliksissä Scorpionsia katsomassa Miljoona rockissa. (Tälläkin hetkellä kuuntelen Scorppareita Spotifysta.)

Viikko sitten päivällä enoni päätti, että minäkin lähden Miljoona rockiin joten mentiin hänen vaimonsa vanhempien kotiin valmistautumaan iltaan. Aluksi tuli vain löhöiltyä ja katseltua lasten leikkejä, kunnes sitten yhtäkkiä iskikin hirveä kiire ja niin sitä juostiin päivän hikoilujen jälkeen suihkuun ja suihkusta lähes suoraan autoon. Onnekseni lähtö oli näin kiireinen, niin ei jäänyt aikaa kuin pyyhkeellä kuivata hiukset, tunkea pari pinniä etuhiuksiin ja sipaista puuteria ja pikkuisen ripsaria.. Nimittäin heti kun lähdettiin ajamaan kohti Tuuria alkoi ihan järkyttävä sade ja salamointi. 

Onneksi sain perillä Tuurissa kertakäyttöisen sadetakin, niin ulos meneminen ei ollut niin kamalaa. Siellä minä sitten yksin kyyhöttelin konsertti alueella jonkin kojun suojassa ja odottelin sateen ja ukkosen loppua. Sain myös pian tietää, että ensimmäisenä esiintyneen Flinchin (en ehtinyt sitä katsomaan) esitys oli pitänyt myrskyn takia keskeyttää ja seuraavana esiintyvän Negativen esitystä lykättiin tunnilla. Kuulemma myös salama oli iskenut 10 metrin päähän esiintymislavasta. :o

Lopulta sadekin loppui ja minä ja monet muut alkoivat kokoontua lavan eteen. Pääsin heti aika eteen ja Negativen esityksen näin erittäin hyvin. Oli muuten hyvin positiivinen yllätys tämä bändi ja ihan fiiliksissä olin koko esiintymisen ajan. Tosin esiintyminen oli lyhennetty alkuperäisen tunnin sijasta 15 minuuttiin, jotta Scorpions pääsisi aloittamaan ajallaan. Täytyy muuten sanoa, että Jonne Aaron oli tosi ihana ! <3

Negative

Kun Negativen esitys loppui lähtivät monet katkerat Negative-fanit vaeltamaan pois lavan edestä, joten silloin näin tilaisuuteni ja vaelsin ihan eturiveihin. Edessäni oli varmaankin kolme riviä ihmisiä ja en ollut ikinä saanut niin hyvää paikkaa missään konsertissa ja varsinkaan noin suuren tähden konsertissa. Ennen Scorpionsin lavalle tuloa kävi Vesa Keskinen humalaisella olemuksellaan viihdyttämässä ihmisiä. Täytyy muuten kertoa, että tässä vaiheessa olin soitellut/tekstaillut kaikki kaverit läpi odotellessani artisteja. Kolmesta kaverista kenelle yritin soittaa vain yksi pystyi vastaamaan. (kiva tuuri mulla, kun soitan mun kavereille about 3 kertaa vuodessa. :D)Olin myöskin pitkään katsellut lähistöllä ollutta pussailevaa pariskuntaa ja olin ollut täysin vakuuttunut siitä, että molemmat olivat tyttöjä, kunnes lopulta toinen osapuoli kääntyi ja näin hänen olevan poika. Noloa. Olin myöskin salakuunnellut kunnon playerin iskuyrityksiä eräälle epätoivoiselle leidille.

Lopulta Scorpions saapui lavalle ja tykitti sellaisen shown, että oksat pois ! Nämä papparaiset vetivät sata kertaa kovemmalla asenteella kuin kukaan aikaisemmin livenä näkemäni artisti ja sen yhden ja puolen tunnin aikana jonka esiintyminen kesti ei jalkojani ja selkääni särkenyt yhtään liikaa eikä kuumuus ja kyljessä kiinni olleet ihmisetkään haitanneet laisinkaan. Siinä minä heiluin, taputin ja lauloin ihan fiiliksissä vieressäni olleen pojan kanssa samaan tahtiin.

Etsi kuvasta player ja tämän uhri.

Esiintymisen loppupuolella jostain kaukaa takaa juoksi yhtäkkiä erittäin humalainen keski-ikäisten miesten joukko ja he käyttäytyivät maailman idiooteimmalla tavalla. He vain tönivät ihmiset pois tieltään ja minäkin liikuin varmaan kolme metriä eri suuntaan kuin missä olin ollut. (tosin en valita, pääsin nimittän tokariviin. :D) Nämä hurmaavat miehet sitten pomppivat, lauloivat ja karjuivat minkä ehtivät ja siinä sitten vaiheltiin vierustovereiden kanssa vittuuntuneita katseita ja eräs ihana nainen sitten päätyikin huutamaan perkelettä kurkku suorana näille miehille. Minä itse tyydyin kiroilemaan itsekseni ja tönimään kyynerpäällä vieressäni pomppinutta miestä. Kävihän siinä myös järkkäri komentamassa näitä miehiä, mutta ilmeisesti humalatila vaikutti sen verran etteivät ne toopet ymmärtäneet mistään mitään. Lopulta päätin olla välittämästä heistä ja keskityin nauttimaan musiikista.

Lopussa Scorpionsit heittelivät rumpukapuloita, plektroja ja hikisiä pyyhkeitään yleisöön ja minä muiden joukossa yritin niitä epätoivoisesti saada. Lopulta tapahtui varmastikin jokin kohtalon määräämä asia, että mieleeni putkahti ajatus siitä, että pieni plektra on varmasti pudonnut maahan ja kukaan ei sitä ole löytänyt. Joten minä katsoin alas ja siinä se oli: edessäni seisovan miehen haarojenvälissä ! Syöksyin sinne maahan varmaan valon nopeudella ja nappasin tämän kaunokaisen kätösiini. Siinä sitten vaihdeltiin onnellisiä hymyjä viereisen tytön kanssa joka oli onnistunut nappaamaan itselleen yhden rumpukapuloista.

Pian tämän jälkeen joku (en enää muista kuka) bändin jäsenistä heitti muutaman pyyhkeensä yleisöön ja näin kuinka hän katsoin suoraan minuun ja minä häneen ja kuinka nätisti seuraavaksi seisoinkaan pyyhe tiukasti puserrettuna sylissäni. Kannatti tosiaan pusertaakin sitä, kun vieressäni oli menossa kunnon tappelu yhdestä pyyhkeestä. Voitte kuvitella, että leijuin tuolla hetkellä jossain hyvin korkealla ja olin hyvin endorfiinisessä olotilassa.

ehkä mun uus motto

Viimeisten kumarrusten jälkeen lähdettyäni kävelemään poispäin ja innoissani tekstatessani kaverilleni käteni tärisivät ja hymyilin kuin mikäkin riemuidiootti. Jokin herrasmies taisikin tokaista minulle, että ei se vastaa. Itsehän tokaisin takaisin, että kyllä se vastaa ja niin muuten vastasikin.

Vähän aikaa tuossa vaiheessa katselin anniskelualueella olevia vaahtobileitä ja rodeoratsastusta, kunnes kävin kiertelemässä ruokakojut ja päädyin siihen tulokseen, etten jaksa jonottaa ja palasin takaisin esiintymislavan luokse. Onnekseni löysin langattoman verkon ja siinä sitä sitten mentiin kännykällä facebookkiin ja istusteltiin märässä maassa. Illan viimeinen esiintyjä oli siis Jenni Vartiainen, mutta en jaksanut enää sitä seurata niin suurella mielenkiinnolla, joten tyydyin istuskelemaan ja seisoskelemaan hiukan kauempana lavasta. Tosin näin kyllä siltikin kaiken mitä siellä tapahtui. :D Jenni Vartiainen veti energisesti keikkansa ja erityisesti miespuoliset katsojat olivat ekstaasissa, kun Jenni keikutti vartaloaan. Hän kylläkin tokaisi, että on harjoitellut noita liikkeitä. Jenni oli siis hyvä ja melkein jo tykkään hänen musiikistaan.

Jennin esiintymisen aikana en millään pysynyt paikoillani, koska se tuotti liikaa tuskaa jaloille ja selälle, joten pyöriskelin ympäriinsä ja sain järkkäreiltä muutamia epäluuloisia katseita. Ne varmaan luuli, että oon pahanteossa. Siinä pyöriskellessäni törmäsin useasti erääseen herrasmieheen ja lopulta tämä herra tuli minulle juttelemaan. Ei siitä sitten muuta. (Ah, on ihanaa, kun äiti ja varmaan puolet suvusta lukee tätä blogia..)

Ilta oli kaiken kaikkiaan yksi elämäni parhaista, tosin menee ainakin eräs toukokuinen ilta tämän edelle. Varmasti ois ollut vielä hauskempaa, jos ois ollut joku kaveri mukana, mutta siltikin ilman seuraakin oli über hauskaa ja mahtavaa. Tällaisia iltoja lisää, kiitos ! Niin ja joo Scorpionsit saivat nyt yhden uskollisen fanin lisää. Aika tylsää vaan, että tää oli niiden jäähyväiskiertue. Tuli muuten taas kerran todistettua sekin, että suunnittelemattomat jutut on aina niitä parhaita.