"Mitä hesalainen?" "Se on stadi...."

Jippii. Ranualla ollaan!

Yritin vältellä postaamista, mutta koska aika näyttää kulkevan täällä hirveän hitaasti päädyin blogin pariin.

Odotin tätä reissua kuin kuuta nousevaa ja lentokoneen laskeutuessa lumiselle Rovaniemen lentokentälle meinasin tirauttaa pari onnen kyyneltä. Kuitenkin jo kahden tunnin kotona oleskelun jälkeen pyörittelin peukaloita ja yritin keksiä jotakin tekemistä. En nykyisin enää vain osaa olla ja rentoutua. Viime aikoina on ollut kaikkia kiireitä töiden lisäksi, joten tuntuu ihan hullulta pistää ranttaliksi melkein viikon ajaksi ja vain oleskella.

Eilen oli taas kyllä sellainen päivä, että huhhuh. Aamuvuoro, kotiin, pyykkitupaan opettelemaan pesukoneen käyttöä, lattian luutuamista, pyykkien ripustamista ja uuden koneellisen pesemistä, pölyjen pyyhkimistä, pyykkien ripustamista, Jennin luona pikavierailua, pyykkien viikkaamista, ruokakauppaan, ärrälle, kotiin, ruuanlaittoa, datailua, suihkussa käymistä... Niin ja kaiken tuon jälkeen päätin vihdoin alkaa pakkaamaan yhdentoista aikaan illalla.

Tänään aamulla olisi tehnyt mieli jäädä nukkumaan (ja mulla vielä palelikin), mutta pakko oli nousta. Uuden tapani mukaisest join kupposen teetä ja lukaisin nopeasti uutiset, jonka jälkeen mussutin muroja ja puin vaatteet sekä meikkasin. Olin jo muuten valmis lähtemään bussipysäkille, kunnes huomasin jäätävän kokoisen tiskivuoren, jonka sitten tiskasin pikavauhtia. Palatessani löydän siis pursuilevan tiskikaapin täynnä huonosti pestyjä astioita. Nice.

Panikoiduin bussipysäkillä kun haluamani bussin numeroa ei näkynyt missään, joten hyppäsin paniikissa yhteen toiseen bussiin, jolla köröttelin parin sadan metrin päässä olevalle pysäkille, jossa tämä numero oli näkyvissä. VAIKKA, se tyhmä bussi kyllä pysähtyy molemmissa. Vaihdoin bussia kerran Käpylässä, joten tämä traagisesti alkanut bussimatka P-Haagasta Vantaalle sujui loppujen lopuksi ihan hyvin.

Lentokentällä kävin nakkaamassa matkalaukun ruumaan ja suuntasin etsimään tuloaulan Starbucksia. En kuitenkaan ostanut kahvia, koska minun piti hyvin pikaisesti siirtyä turvatarkastuksen toiselle puolelle. Tosin mun on pakko saada maistaa gingerbread lattea! No ehkä sitten takaisin tullessa.. Kävin kuitenkin ostamassa itselleni sellaisen termosmukin, jota muistin etsiä Lontoosta vasta viimeisenä päivänä. Lontoosta en tosiaan löytänyt kuin sellaisen lumiukko-joulumukin, joten en halunnut ostaa sitä. Nyt kuitenkin löysin sellaisen normaalin, mutta nyt se lumiukko sitten jäi kummittelemaan mieleeni.. Saanko ostaa myös sen?

Meinasin ottaa uuden kuppini mukaan tänään kauppareissulle, mutta täällä minua olisi ehkä tuijoteltu kieroon jos olisin take away-kupin kanssa kävellyt kylillä. Ei sitten, testaan sitä sitten Helsingissä.

Mutta joo, lento oli vähän myöhässä, mutta sain istua komean nuoren miehen vieressä. Meidän lentokapteeni oli ihan mahtava ja kerrankin oli natiivi englannin puhuja, joten sen kuulutuksistakin sai jotain selvää. Nukahdin oikeastaan heti kun oltiin noustu pilveen (hehe) ja seuraavan kerran avasin silmäni kun lentoa oli jäljellä noin 20 minuuttia. Loppuajan katselinkin jotain pöljää huumoriohjelmaa.

Rovaniemellä tosiaan isi oli vastassa ja lähdettiin suoraan ajamaan kohti Ranuaa. Kuten Jennin kanssa oltiin pohdittukin, niin tuo hiukan yli 80km matka tuntui ihan älyttömän pitkältä, kun on tottunut Helsingin etäisyyksiin. Ehdinkin pariinkin otteeseen kiukutella kuinka mulla on nälkä ja kuinka me ajetaan hitaasti. Loppumatkasta isi kysäisi, että haluanko ajaa loppumatkan. Niinpä, minä joka en ole koskenut autoon kolmeen kuukauteen lähdin renkaat sutia vetäen ajamaan lumimyrskyssä kohti kotia.

Selvittiin kuitenkin ehjinä kotiin ja yllätyin kuinka takaraivoon se ajaminen on jäänyt, kun ei siinä oikeastaan pitänyt miettiä, että mitä tekee.

Mitäpä muuta. Kävin entisellä työpaikallani äiskän seurana ja se paikka näytti ihan hassulta. Olen niin tottunut meidän työpaikan tavaroita pursuileviin hyllyihin, että tuollaiset kohtuudella täytetyt hyllyt näytti minusta tyhjiltä. Vuokrasin myös leffan, jonka aion mennä palauttamaan huomenna aamulla, jotta näen sinne tulleen uuden työntekijän. (Eli meikäläisen seuraajan) Isoveljeni pääsi lomille armeijasta ja kokeiltuani tämän tyylikästä hattua päätin, että mun on pakko saada karvalakki.

Nyt aion viettää laatuaikaa television kanssa ja katsoa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen Salkkarit suoraan telkkarista ja ehkäpä vielä repäistä katsomalla myös Dallasin uuden jakson. Ostin kaupasta myös lempparikonvehtejani ja popcorneja, joita aion hyvällä omalla tunnolla syödä.

Jee, sunnuntaina mennään mummilaan syömään hirvenkäristystä. Can't wait.

Jäätynyt stadilainen kuittaa.