"Ai täällä oli tämä nätti tyttö töissä."

Kyseisen mielipiteen omistaa valitettavasti kuuman nuoren uroksen miehen sijaan eläkkeellä oleva papparainen. Kyllä se siltikin hiukan pisti hymyilyttämään. Onneksi vastapainoksi käy myös välillä niitä veemäisiä asiakkaita, joille tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa ja näyttää kansainvälistä käsimerkkiä. Tyydyn kuitenkin aina jupisemaan yksin jossakin nurkassa.

Eilettäin oli isänpäivän kunniaksi oikein leppoisa työpäivä eli vessaan en päässyt koko päivänä ollenkaan ja taisin sanoa "moi" ja "moikka" yli 500 kertaa. Hyllytkin tyhjenivät kummasti kun pari ihmistä kukaan ei näyttänyt muistaneen, että isänpäivänä ei kaupat ole auki. Minulta myös kyseltiin onko meillä myynnissä mitä ihmeellisempiä juttuja... Mieleen muistuu juuri nyt esimerkiksi huuhteluaine, tiskiaine, lamppu, paperiliima, pakastemarjat ja ehkäpä yleisin kysymys eli onko meillä leipää. No ei valitettavasti ole.

En enää muista mistä oikein aioin tulla kirjoittamaan. Hehe.

Oon tosiaan viettänyt jo monta yötä täällä mun omassa kodissa ja petauspatjakin on toiminut erinomaisena sänkynä. Tosin odotan kyllä innolla, että ne huonekalut ja se sänky nimenomaan tulee. Tänään löysin vihdoin ja viimein pitkän etsinnän jälkeen itselleni ovimaton!

Kuulostaa varmaan hirveän mielenkiintoiselta, mutta itse olen ihan innoissani kierrellyt kaikkia mahdollisia sisustuskauppoja ja haaveillut lottovoitosta sekä 100 neliötä suuremmasta kämpästä. Rakastan kuitenkin tätä mun pikkuruista palatsiani ja aina kun katson illalla ikkunasta ulos ja näen kaupungin valot, tunnen olevani todella onnekas löytäessäni unelmieni asunnon heti ensiasunnoksi. En kestä ajatusta, että luultavasti joudun täältä joskus pois muuttamaan.

Perjantaina treffasin ystävääni kaupungilla ja oli oikein mukavaa kierrellä kaupoissa ja vielä lopuksi käydä yksillä drinksuilla Kampin Johdossa. Tosin meidän molempien drinkit oli taas jotenkin oudon makuisia, joten päätettiin vaihtaa meidän kantapaikka johonkin toiseen. Ehdotuksia otetaan vastaan! Oli meillä myös puhetta minun tupareistani, vaikkakin niiden vieraslista näyttää hyvin köyhän puoleiselta: N ja Jenni. Onneksi laatu korvaa määrän, eikö niin..

Torstaina kävin tosiaan taas tuolla Myyrmannissa töissä. Tällä kertaa oli huomattavasti ensimmäistä kertaa miellyttävämpi kokemus, enkä edes sekoillut pahasti. Oli muuten hiukan hassua kun eräs meidän vakkariasiakas kävi tuolla juuri kun minä olin siellä. Molemmat vain hymyiltiin pöljästi kun tunnistettiin toisemme.

Illalla kun lähdin pois sieltä Myyrmannista koin pieniä ongelmia tajutessani, että ulko-ovet ovat lukossa ja minä olin jo palauttanut avaimet pois. Juoksentelin siis paniikissa tyhjässä ostoskeskuksessa yrittäen epätoivoisesti löytää uloskäynnin. Onneksi törmäsin parkkihallissa pariin sammunutta juoppoa raahaavaan vartijaan, joilta rohkeasti kysäisin kuinka täältä oikein pääsee ulos. Oudoksuvien katseiden jälkeen sain kuitenkin ohjeet ryömiä sellaisesta autojen tunnelista pihalle. All's well that ends well.

Nyt kuitenkin aiheesta kukkaruukkuun.

Tänään tosiaan lähdin hyvin pian töiden jälkeen käymään keskustassa, josta tarkoitukseni oli ostaa se kirottu ovimatto ja lukko häkkivarastooni. Ensimmäisen tosiaan löysin, mutta jälkimmäistä en. Täytynee joku päivä raahautua Prismaan ja toivoa, että sieltä löytyy hyvä lukko. Itseasiassa Prismassa oli yksi potentiaalinen mattokin, joten sitä täytyy käydä myös tsekkaamassa.

Tuolta keskusta reissulta tarttui kuitenkin mukaani liian kalliit, mutta ah niin ihanasti istuvat farkut Mangosta. En vaan voinut jättää niitä sinne kauppaan, kun kerran olin ne jalkaan vetäissyt. Olikin kyllä jo aikakin ostaa uudet mustat farkut nimittäin nämä minun edelliset H&M:n kympin housuni ovat hajoamispisteessä. Nim. Alkkarit näkyy.

Vaatteista puheen ollen.. Ostin juuri ennen meidän Lontoon reissua Prismasta itselleni uudet talvipopot. Ne ovat pehmoiset, lämpimät, turkoosit ja niissä lukee Adidas. Nuo kuuluu hiukan samaan sarjaan uggien kanssa, että niitä joko rakastaa tai vihaa. Olenkin hiukan yllättynyt kun töissä niitä pitäessäni jo neljä ihmistä on niitä ehtinyt kehumaan mahtaviksi. Ja näistä neljästä kolme on miespuolisia henkilöitä. Hassua.

Ainiin, Vero Modassa oli aivan ihana paita, mutta jätin sen kuitenkin vielä sinne. Ehkä käyn sen kotiuttamassa perjantaina Rovaniemen Vero Modasta. Nimittäin silloin minä lennän Lappiin! <3 Niin ja joudun ilmeisesti hengailemaan ennen kotiin pääsyä pari tuntia Rovaniemellä odottaen armeijasta lomille pääsevää veljeäni. Kyllä ovat ajat muuttuneet siitä, kun ennen kinusi monta viikkoa milloin pääsee Rovaniemelle shoppailemaan, kun taas nyt haluaisi Ranualle mahdollisimman nopeasti.

Omaa kotia osaa arvostaa ihan uudella tavalla kun siihen ottaa vähän etäisyyttä. Tarkoitukseni olisi tuolla melkein viikon visiitillä pussailla pikkusiskoni pyörryksiin, nauraa pikkuveljeni silmälaseille ja syödä tämän leipomuksia, penkoa omaa huonettani ja pähkäillä mitä kaikkea haluankaan tänne tuoda. Lisäksi aion häikäilemättömästi käyttää hyväkseni äitin pesukonetta ja jääkaapin sisältöä. Aion syödä paljon hyvää kotiruokaa, vierailla vanhalla työpaikallani sekä Anskun luona Rovaniemellä rapsuttamassa sen ja sen poikakaverin kissaa. Aion myös maata sohvalla ja ajaa autolla niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi Elmon koeviikkoa aion myös häiritä. Be ready, I'm coming!

Nyt kuitenkin lähden suihkuun, sitten kokista sekä karkkia ja Serranon perhettä!

Ainiin.. Yksi ilta päätin tylsyyksissäni katsoa tuon Dallasin ensimmäisen jakson ja voihan itku nyt olen jo koukussa. Vielä menin ennen sitä pilkkaamaan äitiä siitä, kun se intoili siitä.. Jes.