Paistetut muumit sekä 101 tarinaa.

Paistettiin eilen Jennin kanssa muumeja! Sekä syötiin niitä. Ne maistui hyvältä.

Tosin ne oli tehty piparitaikinasta. Ei me siis ihan kannibaaleja olla.

Yritin jo eilen aloittaa tätä päivitystä, mutta väsymys vei voiton. Kauhistuin ihan vähäisen kun kuulin Veeran antaneen minulle 60-faktaa-haasteen, nimittäin mulla on ihan tajuttomasti postauksia jonossa mitkä pitäisi saada kirjoitettua. Muun muassa yksi kesken jäänyt haaste, muutama reilipostaus sekä Lontoon reissunkin olen ignooranut melkein kokonaan. Saatte siis kuulla reissuistani vaatimattomasti puolen vuoden viiveellä. :D

Mutta tosiaan. Olen takaisin Stadissa ja kiirettä pitää. Jennin mielestä mulla ei ole koskaan kiireitä, mutta itse olen eri mieltä. Tänään olen lähtenyt aamulla kahdeksan aikaan töihin ja kotiin olen palannut vasta puoli seitsemän aikaan illalla. Tarkoitukseni oli tehdä tänään lasagnea, mutta en enää näin myöhään sitä viitsinyt alkaa tekemään. Huomenna minulla on töiden jälkeen onneksi aikaa, koska joudun hengailemaan kotona odottaen Gigantin lähettiä. Jos lähetti tulee tarpeeksi aikaisin, niin sitten ajattelin vielä suunnata viimeisellä Ikea-bussilla Vantaalle tekemään hiukan ostoksia.

 

Ettei kukaan nyt vain erehdy luulemaan, että teen ihan ylipitkiä työpäiviä, niin selvennettäköön, että suuntasin töistä suoraan keskustaan missä metsästin kuumeisesti päiväpeittoa ja lasikuppia avaimilleni. Arvatkaa löytyikö kumpaakaan? Nouh. Sen sijaan lohdutin itseäni ostamalla Stockmannilta tuoksukynttilän, joka nyt palaa kauniisti upouuden kenkäkaappini päällä.

Tosiaan Jyskistä tilaamani huonekalut saapuivat perjantaina, tai ainakin osa niistä. Ruokapöytää en saanut, eikä minulla ole mitään tietoa milloin se aiotaan minulle toimittaa vai toimitetaanko sitä koskaan. Onneksi mulla on kuitenkin neljä tuolia täällä lohduttamassa! Kirjahylly pitäisi saapua lauantaina, mutta en ihmettelisi jos se ei saapuisikaan.

Jenni oli tosiaan vastaanottamassa noita huonekaluja sijastani, koska minulle sattui juuri sopivasti työvuoro enkä sitä onnistunut vaihtamaan. Jenni selvisi kuitenkin tästä tehtävästä paremmin kuin hyvin ja kotiin tullessani odotti minua valmiiksi koottu sänky ja kenkäkaappi. Magic.

 

(Tässä välissä tuli yli tunnin tauko Elinan kanssa skypettelyn takia..)

Palataan nyt ajassa takaisin torstaihin, jolloin hyvästelin perheeni ja suuntasin isin kanssa kohti Rovaniemen lentokenttää. Saapuessani Helsinki-Vantaalle suuntasin suoraan Starbucksiin, josta nyt sitten ostin sekä sen lumiukkomukin, että gingerbread latten. Nyt Jenni on kateellinen mun mukista.



Matka lentokentältä Pohjois-Haagaan oli taas kerran yhtä tuskaa. Mukanani oli 20kg painava matkalaukku, reppu täynnä epämääräistä tavaraa sekä kangaskassi täynnä vielä epämääräisempää tavaraa. Bussimatkan aikana meinasin tippua lattialle turhan äkäisen jarrutuksen seurauksena. Poistuessani bussista eräs ystävällinen virolaismies nosti laukkuni alas, koska ilmeisesti ähellykseni oli säälittävän näköistä. Muuten ihan hyvä, mutta tämä sama juttu toistui kahden minuutin päästä uudelleen yrittäessäni nostaa laukkuani rautatieaseman portaita ylös. Tosin tällä kertaa minua auttoi eri mies, joka kyllä totesi, että aika painava laukku.

Tämän jälkeen minun piti vielä raahata tavarani kilometrin pituinen matka P-Haagan asemalta tänne asunnolle.   Ei tuo matkan pituus ollut ongelma vaan se, että siitä matkasta yli puolet on hiekkaista puistopolkua ja loput onkin oikeastaan ylämäkeä. My life sucks. Not really. 

Kotiin tullessani odotti oven takana valtava postivyöry. Oikeasti, tuossa on alle viikon postit... Helsinki todellakin tykkää jakaa mainoksia.

Oli siinä postiläjässä niiden mainosten ja laskujen lisäksi onneksi pari kivaakin juttua. Tilasin noin viikko sitten lempiartistini fanipaidan tämän facebook-sivun sitä mainostaessa. Jos et tiedä kuka kuvassa on, niin älä edes kysy, nimittäin silloin olet mielestäni täysi juntti ja olet missannut täysin yhden lahjakkaimmista naapurimaamme laulajista.

Vinkkinä, että tämä tyyppi "dominates the charts in Sweden at the moment, not only does he have the #1 song on the official digital chart this week, but also #2, #7 and #14."

Torstaina käytiin myös Jennin kanssa katsomassa viimeinen Twilight. Olihan se nyt vähän jännää, että sekin elokuvasarja on nyt loppunut. Yksi elämänvaihe sai nyt päätöksen ja nyt täytyy taas alkaa nostalgioimaan lukemalla kaikki kirjat alusta loppuun sekä katsomalla kaikki elokuvat. Tosin mun kirjat ja elokuvat on vieläkin Ranualla eli tyydyn vain haaveilemaan. Sen sijaan aion alkaa lukemaan Harry Potterit sekä katsomaan ne elokuvat, nimittäin ne mulla on tässä päässä Suomea.

 

Kuitenkin pointti oli siinä, että tykkäsin tuosta leffasta! 

Perjantai menikin sitten töissä.

Lauantain olin töissä ja töiden jälkeen aloitettiin Jennin kanssa meidän piparien ja joulutorttujen leipomiset. Eli toisinsanoen syötiin piparitaikinaa niin pitkään, että tuli huono olo ja sitten leivottiin torttuja ja pipareita, joita ei edes enää haluttanut. Yhdet tortut ja piparit syötiin glögin kera ihan muodon vuoksi katsoen samalla creepyä leffaa nimeltään The Resident. 

Ennen tuota kaikkea käytiin kuitenkin Prismassa ostamassa taikinat jne. sekä eksyttiin vähän dvd-alennuskoreille. Jenni ostikin tuon edellä mainitun elokuvan ja oma saaliini oli säälittävät kolme elokuvaa hintaan 9€. Tosin tuo Euroviisu-dvd on pikkuveljelleni ja tuo yksi onkin näköjään dokumentti. Oho.

Jos joku sattuu sitten ihmettelemään tuota autoleffaa, niin tuo kyseinen elokuva oli mun lempielokuva 10-vuotiaana.. Olen nähnyt sen ainakin kymmenen kertaa. Multa puuttuukin enää kaksi "fast and furious"-sarjan leffaa ja sitten kokoelmani on täydellinen.

Nyt syömään nuudeleita ja pohtimaan nukkumaan menemistä. Ciao!