Mulla on kuuma.

Nii, että huhhuh. Nyt ois semmoinen fiilis, että vois mennä lillumaan mereen ja pysytellä siellä pari viikkoa. Onneksi tää kuumuus tais jo mennä ohi ja huomenna on oletettavasti hiukan vilposempaa. Tänään meidän lämpömittarin huippulukemat näytti tältä:

Tällä viikolla oon saanut viettää paljon laatuaikaa erään hemaisevan neitokaisen seurassa, puhun siis tietenkin itsestäni. Työ pikkuruisen Pappila- ja pitäjämuseon esittelijänä ei ole erityisen kiireistä hommaa. Kolmen ensimmäisen työpäivän aikana museovierailijoita on ollut yhteensä 10 ! Ensimmäisenä työpäivänä tehtävää riitti, vaikka vierailijoita ei paljon ollutkaan. Tutustuin museon alakertaan (yläkertaan en pahemmin vielä uskaltanut mennä) ja tein hiukan uusia tavaralistoja ja teippasin rämällä teipillä numeroita esineisiin. Tietysti kaiken ylimääräisen ajan jolloin en mitään oikeaa jaksanut tehdä kulutin lukemalla kirjaa, aloittamalla syksyn kirjoituksiin lukemisen, kuuntelemalla musiikkia, syömällä, tekstaamalla ja puhelimella pelaamalla.

Seuraava päivä kului aikalailla samalla kaavalla, paitsi, että päätin ottaa kuvia museosta ja hmmph itsestäni. :> Kaverini kävi myös pitämässä minulle seuraa ja samalla koski varmaan lähes jokaiseen esineeseen jonka vieressä luki "ÄLÄ KOSKE ESINEISIIN!". Kolmantena työpäivänä ihan yllätyin vierailijoiden määrästä ja sain kuulla tarinan herttaiselta mummolta, jonka lähinäkö oli kuulemma huonontunut ja tämä oli menossa silmäleikkaukseen pian. Tämä ei siis ollut se tarina, vaan se, että hänet oli vihitty tässä kyseisessä pappilassa ja, että hänellä on kotonaan yksi pappilan alkuperäisistä pöydistä. (Mietti kyllä sen lahjoittamista museoon.)

Nyt olen onnellinen näistä neljästä vapaapäivästä, jotka minulla on, vaikkakin hiukan on jo ikävä museon todella äänekästä vessaa, kaikkia söpöjä kärpäsiä jotka siellä lentelee ja joita ystävällisesti autan löytämään uloskäynnin sekä äkillisiä narahduksia, jotka melkein saavat nappaamaan sen laukussa olevan omenaveitsen ja leikkimään James Bondia. Tosin tunnen itseni hyvin rohkeaksi, kun saan päivittäin muutaman "iiks, mua pelottaa" viestin kirkossa työskentelevältä kaveriltani. Nää kesäduunit ei selvästikään oo tarkoitettu herkkähermoisille ja vellihousuille. Mut anyway, jos vierailette Ranualla päin (esim. eläinpuistossa), niin kannattaa myös poiketa museolla. Siellä teitä oottelee aina iloinen ja asiantunteva opas. :>

Seuraavaksi kuvaoksennusta, olkaa hyvät !

Harjoittelin hääkuvaa varten.

Jostain syystä Nygård on kovassa huudossa soittolistallani ja tää etenkin.