Raja-arvo masennus.

Just. Olipas tänäänkin päivä.

Aamulla herätessä maa oli valkoinen, joten kai sitä nyt voi kutsua ensilumeksi? Se oli siistiä, mutta kouluun mennessä satoi taas vain vettä ja lounaaseen mennessä ei siitä lumesta enää ollut tietoakaan. Tää on tämä ihana vaihe, kun koko ajan on märkää ja aurinkokaan ei paista. Tämän vuodenajan voisi oikeasti heittää johonkin auton peräkonttiin ja sen auton ajaa mereen.

Ensimmäisellä tunnilla opoa ja kunnon ahdistukset päälle tulevaisuuden suhteen. Voi miksen voisi jatkaa lukiossa ikuisesti ja jättää sen ammatin vaan opiskelematta? Onneksi en ole ahdistuksissani yksin, vaan luultavasti noin puolet meidän vuosikurssilta on ihan yhtä hukassa. Harmi ettei tätä ongelmaa voi ratkaista samallalailla kuin yläasteen päätyttyä "No meen lukioon, niin mulla on vielä kolme vuotta aikaa päättää mitä haluan tehdä." No justiinsa, mihinköhän se kolme vuotta katosi? Se vaan suhahti ohi ja tuntuu, että oon vielä enemmän hukassa kuin silloin ysillä. Itku.

Todellisuudessa maailman ideaalisin vaihtoehto olisi, että voisin lähteä petraamaan enkkua ja sosiaalisia taitoja ulkomaille ja samalla hoitamaan jonkun ihmisen kitiseviä kakaroita. Aupair-vuosi kuulostaisi siis minun korvissani maailman parhaalta vaihtoehdolta.. Miksi turhaan lähteä johonkin kouluun tuhlaamaan vuosi ja opintotukipisteitä, kun tietää, että sitä ei kuitenkaan tule käymään loppuun asti? - Sitä se minäkin aattelen.

Ahdistuksesta päästiin hetkeksi eroon, kunnes koetti ihanat matikan 13 kurssin kaksoistunnit. <3 Kerrotaan tämä asia lyhyesti: Yleensä meillä on eri opettaja, joka on ehkä maailman paras ja tämän vapaaehtoisen kurssin opettaja onkin sitten sieltä toisesta päästä. Sanotaanko, että opettaja on "parempi" kuin se jolta sain ykkösvuonna geometriasta (daa) nelosen.

Ymmärrettävistä syistä tunnilla istuu nykyisin vain kaksi oppilasta: minä ja ystäväni. Tosin mekin tultiin tänään siihen tulokseen ettei tää kurssi taida olla meitäkään varten, joten pian on aika mennä ilmoittamaan opettajalle heipat ja hyvät tulevaisuudet.


Viimeisellä tunnilla oli onneksi toista matematiikkaa ja homma luisti kuin margariini juuston alla. Voisin hankkia sellaisen paidan joka sanoo: I <3 MY MATH TEACHER.

What else?

Kävin eilen hakemassa ystäväni luota videoita synttäreiltäni ja olihan se ihanaa löytää video jossa vaihdan vaatteita ja hillun käytännössä alasti. Kiva. :) Toivottavasti mulla ei ikinä mene välit poikki ystävieni kanssa, koska tossa ois niille yksi hyvä lisä sinne kokoelmaan jolla ne voi nolata mut. Tosin muuta noloa materiaalia minusta ei todellakaan löydy..

Niin ja tämä kaveri jolta kävin nämä videot hakemassa ja jonka pärstä näkyy usein tuolla mun kommenttiboxissa totesi tänään minut nähtyään, että näytän gootilta. Okei. Tekeekö se ihmisestä gootin, että sillä on musta paita ja risti-kaulakoru?

Eipä tässä nyt juuri mitään muuta uutta ole tapahtunut. Nyt olisi tarkoitus lähteä lenkille ja uhmata tuota kamalaa säätä. Jos uusia postauksia ei ilmesty vähään aikaan se johtuu siitä, että mun sormet jouduttiin paleltumisen seurauksena amputoimaan tai joku psykopaatti päätti keilata mut kumoon autolla. Toivottavasti nähdään vielä ! :)

Niin ja kuvat ovat vain jotain random otoksia syyskuulta.