Olen elossa
!
Nyt aion
palata takaisin elävien kirjoihin, millä tarkoitan siis blogin
pariin. Kiire ja laiskuus ovat vieneet voiton viime päivinä, joten
nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja kertoa teille hiukan
viime viikosta.
Tosiaan
torstaina oli se BIG DAY elikkäs penkkarit. Keskiviikko kului ensin
kavereiden kanssa lounastaessa, sitten kaupoissa kierrellessä
(tarkoittaen siis molempia ruokakauppoja, alkoa ja halpahallia..) ja
lopuksi koululla penkkarikoristeluja tekemässä. Meidän teema oli
tosiaan hyvin perinteisesti vankila/rikollisuus/poliisit.
Oltiin
kavereiden kanssa maalattu yli 10 metriä pitkä "tiiliseinä",
johon sitten maalailtiin mm. hirsipuita. Lisäksi eräs taidokas
ystäväni oli tehnyt kaksi upeaa "graffitia", jotka
julistivat abien parhautta. Koristeiden joukosta löytyi myös
rikospaikkanauhaa, joka varoitti astumisesta party zonelle. Tehtiinpä
me myös upea rikospaikka, jonka mallina oli kaverini makaamassa
lattialla.
Illalla
vielä kotona tappelin penkkariasuni kanssa, jonka jälkeen menin
kiltisti nukkumaan jo yhdentoista aikoihin, mutta arvatkaapa miten
kävikään? - No hyvin perinteisesti. Ei nukuttanut ei yhtään.
Aamulla
heräsin aikaisin erittäin huonoon oloon ja päänsärkyyn. Burana
naamaan ja takaisin sängynpohjalle itkemään elämän kurjuutta.
Yli tunnin aikataulusta myöhässä aloin lopulta laittautumaan ja
niinhän se sitten meni, että saavuttiin kaverin kanssa vartti
myöhässä koululle. Tosin eipä tuo mitään haitannut, kun sieltä
näytti muutenkin puuttuvat puolet porukasta ja koristeetkin olivat
yön aikana tippuneet osittain lattialle.
Aamun
vastoinkäymisten jälkeen päästiin vihdoin asiaan elikkä
heittelemään karkkia ja ajelemaan kuorma-autolla ympäri kylää
pelästyttäen huudoillamme aamukävelyllä olleet mummoraiset. :)
Aluksi
kaikilla olikin erittäin hauskaa, mutta siinä vaiheessa kun
sormista alkoi katoamaan tunto hauskaa oli enää 75% ajasta.
Yllättävän kylmä viima oli siis kyseessä, mutta ei ehkä sovi
valittaa, kun viime vuonna abit joutuivat kärvistelemään yli 30
asteen pakkasessa.
Mainitsinko
muuten, että se kuorma-auto oli korkea?
Oli
erittäin kiva korkkareilla kiikkua sellaisia huteria tikkaita pitkin
sinne ja sitten hypätä alas sieltä. Ihmettelen kummasti etten
murtanut jalkaani tai liukastunut ja lyönyt päätäni siihen lavaan
niiden pellehyppyjen seurauksena mitä toteutin.
Ajelun
jälkeen palattiin lukiolle ja vedettiin ohjelmaa pikkuruisille
ykkösille ja kakkosille. Jaettiin myös opettajille lahjoja mm.
pinkit käsiraudat ja pamppu. Niillä varmasti löytyy niille
käyttöä. ;)
Kaiken
tämän hauskan jälkeen lähdettiin porukalla pizzalle ja nähtiin
siinä matkalla poro. Tuossa poron näkemisessä ei nyt sinänsä
mitään kovin kummoista ole,kun kerta Lapissa asutaan, mutta se oli
outoa, että se tähän aikaan vuodesta jolkotteli keskellä kylää.
Raukka oli vielä ihan yksin, niisk.
Pizzeriassa
yritin aloittaa hurjan juhlinnan Breezerillä, koska olin aiemmin
täysin laiminlyönyt laukussani olevaa taskumattia. Kuitenkin huono
oloni vain huononi ja kyselinkin jatkuvasti pöytätovereiltani eikö
heitä palele. Lopussa musta tuntui, että teen kuolemaa ja haaveilin
jo kovasti kotiin pääsystä ja lämpimästä saunasta.
Meidän
pläänihän oli, että lähdetään tyttöjen kanssa linja-autolla
Rovaniemelle (Onnelaan), koska ei saatu mistään kuskia itsellemme.
Minulla oli siis muutama tunti aikaa kotona ennen linja-autoon
hyppäämistä.
Kotona
menin suoraa päätä saunaan ja huono olo hellittikin hetkeksi.
Tarkalleen ottaen siihen asti, että pääsin suihkuun. NYT HERKÄT
LUKIJAT ÄLKÄÄ LUKEKO SEURAAVAA LAUSETTA. Suihkuun päästyäni
vatsani ilmeisesti halusi tyhjentyä ja niin näin pizzan palasien
valuvan viemäriin. :(
En
kuitenkaan tästä lannistunut, vaan kävin kaverin kanssa kaupassa
ja kotiin päästyäni päätin sitten vihdoin tarkistaa kuumeen. No
oho, 38,1°C.
Tunnin
päiväunet, 600 burana ja pinaattikeitto = Olin valmis lähtemään
minihameessa linja-autoasemalle.
Meidän
tuurillamme linja-auto olikin sitten tunnin myöhässä, joten
odoteltiin siinä sitten syöden makkaraa ja jutellen mukavia
kaverimme isän kanssa.
Lopulta
päästiin matkaan ja oltiin varmasti Jennin kanssa herttainen näky
linja-auton ensimmäisellä penkillä takkien alle kyyristyneinä
yrittäen nukkua mitä ihmeellisimmissä ninja-asennoissa. (Niin
tosiaan, Jennillä oli kuumetta myös.)
Rovaniemellä
pidettiin eväsretki Prismassa ja oltiin evakossa kaverimme
poikaystävän luona. Sieltä meitä tuli noutamaan "pierun
ruskea pikkuauto", jolla sitten saavuttiin Onnelaan.
Onnela
oli täynnä erittäin juhlafiiliksellä olleita abeja, joka jostain
kumman syystä itseäni sattui ärsyttämään. Vessassa käydessä
olisi korvatulpat olleet hyödyllinen kapistus, nimittäin sen verran
kovaa siellä raikui eri lukioiden kannatushuudot.
Itse
olin valitettavasti täysin selväpäinen koko illan, mitä nyt join
kolme drinkkiä parin tunnin välein. Onneksi kavereillani oli
hauskaa ja kyllä mullakin itseasiassa oli, muttei ihan niin hauskaa,
kuin olisi ollut muutama promille enemmän humalassa. You know what I
mean?
Valomerkin
lähestyessä (yllättäen, lol) muutama miespuolinen yritti tehdä
kovasti tuttavuutta aloittaen iskuyrityksensä suunnilleen tällä
lainilla: "Sä oot vissiin poliisi?"
Jostain
kumman syystä en lämmennyt ja suunnattiinkin vieraitten miesten
asuntojen sijaan mäkkärin kautta kaverin kaverin poikaystävän
kämpille nukkumaan pariksi tunniksi. Onneksi meillä oli tämä
yöpaikka, nimittäin oltaisiin muuten luultavasti kuoltu.
Tarina
jatkuukin seuraavaksi perjantain tapahtumilla, mutta niistä kerron
toisessa postauksessa, koska tämä on jo aikamoisen
monsteripituinen.
LES ABIS,
NON AMIS !
Kuvia/videoita on pöllitty saatu Elinalta ja Jenniltä.