"Pieni mies, iso muna."

Ei, nyt en aio kertoa kenestäkään miehestä, enkä miehen varustuksen koosta.

Otsikko on suora lainaus yhden meidän sählykerholaisen suusta. Ilmeisestikin se pilkkasi jotakin kaveriaan ja tuon lauseen tarkat korvani sattuivat kuulemaan. Niin, ja nämä pojathan ovat ala-asteella.

Päivitän blogia vain ainoastaan siksi, että eräs kaverini huomaamattomasti komensi minua päivittämään, koska "sulla on ollut monta päivää aikaa päivittää". Olisin kyllä voinut päivitelläkin jotain, jos minulla nyt olisi ollut jotain asiaa, mutta kun mitään ei ole ollut niin yritän nyt keksiä tikusta asiaa.

Viime viikolla mulla alkoi viikonloppu tosiaan jo torstaina ja tänäänkin on ollut kouluvapaa päivä. Huomenna pitäisi käydä tekemässä matematiikan preli (josta aion hankkia I:n) sekä hoitaa pari muuta koulujuttua. Sitten sitä alkaisi niinkuin virallisesti lukuloma. Hurjaa.

Perjantaina on äikän tekstitaidon yo-koe ja ajettelin siihen lukaista ainoastaan torstaina yhden pikkuisen vihkosen. En siis siitä aio turhaa stressailla. Huonosti se menee kuitenkin. :D

Mun pidennettyyn viikonloppuun kuului paljon löhöilyä ja hiukan töiden tekoa. Perjantaina leivottiin pikkuveljen kanssa. Tai siis minä tein uuniomenoita ja pikkuveli taiteili jonkin sortin suklaakakun. Tosin kyllä minäkin siinä hiukan autoin, nimittäin pursotin valkosuklaata kakun päälle. Täytyy muuten sanoa, että siinä oli ehkä rumin näkemäni kakku ikinä. Hyvää se kuitenkin oli.

Torstaina ja perjantaina olin ilmeisesti myös miesten suosiossa.. Eikä tämä ole laisinkaan positiivinen juttu, vaikka joku niin saattaisi erehtyä luulemaan. Nimittäin musta tuntuu, että olen saanut epämieluisan ihailijan. Tämä kyseinen stalkkeri on tosiaan yksi asiakas, (ei, se ei ole hymypoika) joka ensin pyysi minut facebook-kaveriksi ja minä tyhmä hyväksyin sen, koska tunnen kyseisen henkilön nimeltä ja muutenkin tiedän kyseisestä tyypistä jonkin verran.

Noh, ensin se tiedusteli miten oli loppu työpäivä mennyt. - En vastannut.

Sitten torstaina se alkoi juttelemaan mulle ja kutsui minua "lempi ärränmyyjäkseen" - En vastannut.

Perjantaina se sitten kommentoi yhteen tilapäivitykseeni, että voi juosta minut pelastamaan, jos joku tulee kirveellä uhkailemaan. - En vastannut.

Nyt vaan toivon, että se jo ymmärtäisi viestin ja lopettaisi nuo keskusteluyritykset. Koko viikonlopun odotin kauhuissani, että se juoksee ärrälle ja pelastaa mut kirvesmiehiltä. Tosin kaverini mielestä tämä kaikki on erittäin hauskaa, mutta ei minusta. Iuuuuuu.

Tästä tulikin mieleen se kun pähkäilin tänään kyseiselle kaverilleni, että on se kumma miten erilailla sitä reagoi eri ihmisten juttelu yrityksiin. Tämä tyyppi on heti hirveä stalkkeri ja saa osakseen jääkylmää kohtelua, kun taas hymypojan aloittaessa keskustelun vastaus tulee nanosekunnissa ja on kohteliaan viileä.

Olinkin muuten ylpeä, että onnistuin peittämään yllättyneisyyteni ja innostukseni, kun hymypoika aloitti keskustelun. Olisin luullut, että vastaukseni olisivat olleet tätä luokkaa: "Mooooi ! :)))) Joo se on oikeesti tositosi harmillista ja voi toivottavasti niin ei käy. :))))))))))))"

Thank god. Sisäinen teinityttö pysyy aina välillä sisällä.

Jokohan tässä olisi tullut tarpeeksi jaariteltua?

Jatketaan vielä vähäisen, nimittäin mun on pakko sanoa sananen tuosta säästä. Siis excuse me, mitä se tällainen on? Ensin on viikon -30 pakkaset ja seuraavaksi sitten saadaankin sellainen lumimyrsky, että kaikki vähänkään aukiot paikat muuttuu lumiseksi Saharaksi.

En tykkää, en yhtään. Rukoilen täällä nyt sormet ristissä, että penkkaripäivänä olisi kaunis ja selkeä sää ja, että pakkasta olisi enimmillään -15. Sen vielä kestäisi siellä lavalla hilluessa.

Tänään kuitenkin uhmattiin tuota myrskyä ja käytiin kaverin kanssa koululla etsimässä kanslistia. Ei ollut paikalla, joten turha reissu sekin. Toivottavasti huomenna on parempi tuuri tai muuten ollaan aika kusessa. Samalla reissulla käytiin myöskin kaupassa ja silloin minä sain tilaisuuden toimia kartturina. Kaverini ajoi ja minä katsoin sivuikkunasta milloin risteys tuli kohdalle.

Ostin taas jäätelöä ja syytän Jenniä tästä mun uudesta jäätelöaddiktiosta. Nim. syönyt 3 litraa jäätelöä viikossa.

Eipäs nyt muuta, voisin vielä kerran uhmata tuota säätä ja lähteä käväisemään työpaikalla moikkaamassa äitiä.

Vi ses !

P.S. Jenni, kelpaako?!