Matematiikka, pilaat elämäni.

Täällä eräs laiska abiturientti pitää lukemistaukoa ja samalla tuskailee jäljellä olevien kirjojen määrää ja päivien vähyyttä.

Tähän väliin voin kertoa, että kuvat on random otoksia tältä ja viime viikolta. Ne on lähinnä sellaisia kuvia joita olen ottanut, jotta voisin keinolla millä hyvänsä vältellä lukemista.

Viime viikolla alkoi tosiaan kunnon aherrus kirjoituksiin valmistautumisessa. Luin koko viikon historiaa ja sain jopa luettua kaikki luettavat kirjat, lukuunottamatta kertauskirjaa. Siltikin on ihan onneton fiilis, kun en enää muista oikeastaan mitään mitä luin. Paitsi vuosiluvun 1789.

Vuonna 1789 tapahtui Ranskan suuri vallankumous, joka oli työväen ja porvareiden kapina aatelisia, papistoa ja kunkkua vastaan. Se johtui muistaakseni siitä, että Ranskan valtion kassa oli tyhjä ja kansalaiset oli kyllästyneitä epäoikeudenmukaisuuksiin mitä valtiopäivät aiheutti. :D

Teillä varmasti kiinnosti tuokin ihan hirveästi.. (kuulen mielessäni jennin ja ellun "huoh"-äänet)

Historia ei kuitenkaan ole se aine, joka mulle tuo harmaita hiuksia ja vähentää elinvuosiani. Se on, yllätys yllätys, vanha kunnon rakas matematiikka.

Olen tähän mennessä saanut luettua 4/13 kirjaa, enkä niitäkään oikeastaan ole oikein sisäistänyt, joten en tiedä pitäisi itkeä vai nauraa, kun olen varannut lukupäiviä matematiikalle enää yhteensä neljä. Siis, ihan selkeästi olen kirjoittamassa matikasta laudaturin... Onneksi äiti on kannustava: "Mähän sanoin sulle jo kolme vuotta sitten, että miksi sinä kirjoitat pitkän matematiikan, kun et sinä sitä ossaa." Tosin tähän väliin tällainen kröhöm ilmoitus, että mun matematiikan keskiarvo on nyt kuitenkin päättötodistuksessa 8. Voin siis aina vedota tähän, jos nyt matematiikasta sattuu tulemaan esimerkiksi I.

Sori, mun aivot on ihan sulaa mössöä tässä vaiheessa lukulomaa, joten tuntuu, että tässä tekstissäkään ei ole päätä eikä häntää. No ei se mitään, kirjoittelen nyt jotain mitä päähän tulee ja lätkäisen teille nuo kuvat tähän.

Olen täällä siis pikkuhiljaa jonkin sortin burnoutissa, mutta toisaalta kuitenkin yllättävän rennolla fiiliksellä. Ainakin niin rennolla, että päätin olkia kohauttamalla uhrata kokonaisen päivän Rovaniemellä käyntiin. Sinne olisi siis tarkoitus lähteä lauantaina viettämään oikein tyttöjenpäivää. Tarkoituksena olisi käydä syömässä, shoppailemassa ja katsomassa leffa. Leffa on nimeltään Kulman pojat ja siinä näkyy Jussi Vatasen paljas peppu. Minusta se on koko leffan oleellisin asia, vaikka kaverini kuolaakin lähinnä Eero Ritalan perään. Jussi Vatanen vie kuitenkin voiton siitä 6-1.

Suomalaisista leffoista mun suosikki on muuten ehdottomasti Napapiirin sankarit ! En ole varmasti ikinä nauranut millekään muulle suomalaiselle leffalle yhtä paljon. (Niin ja onhan siinä leffassa tietenkin Vatasen Jussi ja Pääkkösen Jasper, ja ne on ehkä kaksi komeinta ja parasta suomalaisnäyttelijää ikinä. Tosin jos siinä leffassa ois vielä Vauramon Samuli menettäisin ehkä jo tajuntani.)

Vaihdetaan aihetta ennen kuin alan selittämään yhtään enempää siitä kuka on komea ja kuka ei. Kävin tosiaan Rovaniemellä myös viime viikolla, tosin silloin oli kyseessä ihan työjuttu. Kävin yhdessä koulutuksessa, johon olin valmistautunut erittäin positiivisella asenteella. Nooot. Kuitenkin kävi niin kuin en olettanut: Viihdyin erittäin hyvin koko 8-tuntisen koulutuksen.

Oletin, että siellä olisi vain jotain vanhoja mummeleita, mutta ilokseni sainkin työskennellä koko päivän vain muutaman vuoden itseäni vanhemman tytön kanssa ja muutenkin koko porukan keski-ikä oli luultavasti 30 pinnassa. Saatiin myös hyvää ruokaa ! Aamulla oli tarjolla voileipiä ja kahvia, lounaalla käytiin ravintolassa syömässä, jossa saatiin hyvää pihviä ja jälkkäriksi persikkapiirakkaa sekä vielä iltapäivällä saatiin pullaa ja kahvia. Nami nami, tarjoilusta ei ainakaan voi valittaa.

Nyt taas unohdin mistä mun piti kertoa.. Itku. No tärkeimmät asiat voitte varmasti lukea Jennin blogista, koska se muistaa kivat jutut paljon paremmin kuin minä. Olen tosiaan elänyt perin eristyksissä kaikista kavereista, lukuunottamatta tuota Jennin ryökälettä, jonka kanssa meillä on ollut lounastreffit jo kolme kertaa tällä viikolla. Tosin tiistaina näin useimpia ystävistäni, kun käytiin koululla matikan tentissä. Itse tentti oli perin masentava, mutta kavereiden näkeminen kompensoi sitä kuitenkin jonkin verran plussalle. Meidän matematiikan opettaja kysyikin jossakin vaiheessa tenttiä, kun kaikki ilmeisesti keskittyi johonkin muuhun kuin opetukseen, että kuinka moni tänne on tullut pelkästään kavereita tapaamaan. Taisi siinä nousta yhden jos useammankin oppilaan käsi ylös.

Oh yeah, nyt minä muistin mistä mun piti vielä kertoa. Nimittäin siitä, että mulle kehittyy varmasti tämän lukuloman aikana jonkin sortin kofeiiniriippuvuus. Because I'm always tired and then I have to drink some energy drinks and coffee. Enkä edes tykkää kahvista, mutta paskanmarjat nytkin olen juonut kahden päivän sisällä jo kolme kuppia kahvia. En kuitenkaan haluaisi päätyä sellaiseksi kofeiinihirmuksi, joka vetää kilarit, jos se ei saa aamu-/päivä-/iltapäiväkahveja.

Väsymyksestä tulikin mieleen sellainen juttu, että kävin tosiaan viime viikolla terveydenhoitajan luona keskustelemassa siitä, kun mulla on kaikenlaisia outoja vaivoja. Nyt valitin lähinnä väsymyksestä, käsien tärinästä ja huonosta ihosta. Listalla oli myös vielä valitus kutiavasta päänahasta, mutta unohdin sen kokonaan. Kävin sitten tosiaan maanantaina verikokeissa, kun pitää tarkistaa ettei kyseessä ole esimerkiksi kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta. Tuloksista en ole uskaltanut soitella ja oletan, että kyllä ne mulle ilmoittaa, jos siellä oli jotain kuolemanvakavaa. Ensi viikolla olisi vielä lääkärille aika, joten ehkä nämä ongelmat siitä alkaa selviämään. Toivotaan ainakin niin.

Nyt täytyy lopettaa ja palata takaisin surkeaan elämääni ja jatkaa matikan kirjan vihaista tuijottamista. Onneksi tämä kaikki on ohi kolmen viikon kuluttua !