Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Että tällainen aihe taas.

Rakkaus on jotain mikä voi olla ihanaa, mutta yleensä se ei sitä ole. Rakkaus on ihanaa juuri rakastuneena, alkuhuuman aikana. Myös pitkäkestoinen rakkaus on upeaa. Tosin siitä minulla ei itsellä oikeastaan ole kokemusta, mutta kaikkien rakkaustarinoiden perusteella se on jotain tavoittelemisen arvoista.

Rakkaus on syvältä silloin kun sydän särkyy tai silloin kun rakkaus ei vain riitä. Aina ei auta vaikka kuinka rakastaisi toista. Siltikään ei välttämättä yhdessä voida olla.

Loppujen lopuksi jokainen meistä kaipaa rakkautta: Perheeltä, ystäviltä sekä siltä mahdolliselta sielunkumppanilta.

Jooo'o.


HYVÄÄ VAPPUA !!

Luotetaan taas uudelleen jengiin sinivalkoiseen.

Nyt äkkiä pikapika-päivitys ennen kuin EHT:n Suomen viimeinen peli alkaa telkkarista.

Tosiaan vappu kolkuttelee ovella ja näyttää siltä, että puolet tämän paikkakunnan nuorista ovat kaikkoontuneet Leville. Minä ja suurin osa ystävistäni kuitenkin vietetään vappu täällä ja koitetaan keksiä jotain kivaa. Jos ei muuta, niin mielellään olisin erittäin humalassa huomen illalla, kiitos.

Tämä viikko hurahti ohi äkkiä ja mitään järkevää en aikaan taaskaan saanut. Pääsykokeisiin lukemisessa olen edistynyt ensimmäisessä kirjassa sivulle 47. Jee. Tilattiin myös toverini Jennin kanssa parit kirjat yhteiseksi ja nyt odotellaan niitä. En malta odottaa, että pääsen lukemaan mm. niinkin mielenkiintoisen nimisen kirjan kuin: Translation.

Oujea.

Kerhojen pitoa meillä on Jennin kanssa enää jäljellä muutama hassu kerta ja en voisi olla onnellisempi, kun saan sanoa hyvästit niille ärsyttäville ihanille sählyn pikkupojille, joiden elämäntehtävä näyttää olevan valittaminen. Jos joskus hankin lapsia tiedän ainakin millaisia en niistä halua kasvattaa.

Perjantaina kierrettiin polvet tutisten ylä-asteella meidän kerholaisten luokkia ympäri ilmoittaen niille, että maanantain kerho on peruttu vapunaaton takia, samalla kun meidän lukion rehtori ystävällisesti hönki niskaamme (lue: opastaen missä mikäkin luokka on). Kävin perjantaina myös ihan oikeassa työssä kolmen tunnin verran tuuraamassa meidän vakituista työporukkaa, kun nämä pitivät palaveria pizzeriassa. Eivätkä edes tuoneet mulle pitsaa ! Nyyhky.

Onneksi käytiin kuitenkin tämän jälkeen melkein koko perheen voimin mummolassa syömässä päivällinen, joten minua ei täysin nälkäiseksi jätetty. Kotiin mentiin kahdella eri autolla, koska iskä tuli suoraan töistä sinne ja kilpailtiin siitä kuka on eka kotona. Äiti huijasi ja kaahasi ylinopeutta, kun iskä taas ajeli tuttuun tyyliin hitaasti ja nopeusrajoituksia noudattaen. Ette arvaa kumman kyytiin siis menin?

Töistä ostin myös kolme suklaamunaa, jotka olivat alennuksessa euron kappale ja nyt olen ne kaikki jo syönyt. Tosin tuolta mun laatikosta löytyy vielä Angry Birds-karkkeja, joten ehkä syön niitä samalla kun katson jääkiekkoa.

Viime viikolla sain myös jättisuuren paketin Membersiltä, jossa oli tosiaan kolmet korkkarit, mutta ne kaikki oli mulle valitettavasti liian isoja, joten palautin ne. Tuo members on tosiaan sellainen sivusto, johon voi hakea jäsenyyttä tai sitten joku jäsen voi kutsua sinut sinne (pääsee nopeammin jäseneksi), ja sinne sitten tulee kaikilta eri merkeiltä vaatteita, kenkiä, koruja, laukkuja, matkoja jne alennuksilla. Esimerkiksi nuo kengät jotka tilasin oli Nellyn kenkiä -70% alennuksessa ja yhteishinnaksi olisi tullut vain 35€ yhteensä. Kätevä sivusto siis kaikinpuolin. Jos joku haluaa jäseneksi, niin voi laittaa mulle sähköposti-osoitteensa niin lähetän kutsun. Sivusto itsessaan on ilmainen, eikä sido mihinkään.

Eilen meidän piti Jennin kanssa mennä kirpparille myymään meidän tavaroita ja jotenkin olin lehdestä väärin katsonut, että kirppari alkaisi vasta klo 12, mutta siinä 20 vaille 12 päätin vielä tarkistaa moneltako se alkoikaan ja oho se olikin jo alkanut klo 10. Kiireesti soitto Jennille ja äkkiä kamat kasaan ja menoksi. Siellä meidän tyhjä pöytä sitten odotteli keskellä muiden myyjien pöytiä. Pari tuntia ehdittiin siellä myymässä olla ja muutamista tavaroista eroon päästä.

Nyt tulee kiire katsomaan jääkiekkoa, joten kerron vielä lyhyesti kuinka eilen löysin vanhat Smurffi- kasetit. KASETIT ! Muistatteko niitä pieniä muovisia, joita piti kelata alkuun? Meidän olohuoneesta löytyy vielä sellainen musiikkilaite, jolla niitä pystyy kuuntelemaan ja oli erittäin nostalgista kuunnella lapsuuden lempimusiikkia ihan oikeasti, eikä mistään youtubesta. Ne kasetit vieläpä toimi täydellisesti, joten ihmettelen kummasti miksi ikinä siirryttiin CD-aikaan? CD:t naarmuttuu niin helposti, kun taas kasetit kestää lähes mitä vaan !

Siinä nostalgisissa fiiliksissä kaivelin eräästä laatikosta vanhoja VHS:siä ja etsin telkkarista nauhotettuja Smurffien jaksoja. Löysinkin pari jaksoa ja oli niitä kiva katsella. Viime aikoina olen muutenkin haikaillut kultaisen 90-luvun perään kovasti. Silloin elämä oli kaikista lamoista huolimatta helpompaa. (No tosiaan olin lapsi, joten tottakai elämä oli helppoa..)

Nyt täytyy mennä moimoi !

GLAMOUR's Best Dressed Women 2012

Jeah, nyt on ylpeä fiilis.

Viime kesänä julistin tyyli-ikonikseni Kristen Stewartin. Ilmeisesti monet muutkin ovat samaa mieltä asiasta, nimittäin Kristen meni ja voitti Glamourin parhaiten pukeutuvan naisen palkinnon. Samalla hän päihitti sellaisia pikku nimiä kuin Olivia Palermo (tykkään!), Emma Watson, Victoria Beckham, Kim Kardashian, Leighton Meester (<3), Kate Moss ja jenkkimedian hehkuttama herttuatar Catherine.

Iskeekö teille Kristenin tyyli vai onko joku muu vielä tyylikkäämpi?

Ups.

Toivottavasti huomenna menee tavarat kirpparilla kaupaksi, niin ei tarvitse katua näiden kaunokaisten ostamista.

(dress by paprika, handbag by pieces, shirts by monki)

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Noniin, vihdoinkin sain tämän tehtyä ! Yritin aloittaa tämän postauksen monta kertaa, mutta unohdin aina kuvata mitä olin syönyt.

Eipä minun ruokavalioni kovin hyvältä tämän päivän perusteella vaikuta, mutta eipä se sitä kyllä olekaan. Unohdin muuten kuvata palasen HK:n sinistä lenkkiä, jonka popsin tuossa hetki sitten. :D

lounas

päivällinen (epämääräisen näköinen liha on grillitassua)

teehetki

napostelua.

iltapala

When I am into the fire a dawning desire, I call your name.

*kaivaa kirjastokuittiin kirjoittamansa muistilistan esiin*

Heissan. Taas hurahti pari päivää ohi ihan silmänräpäyksessä. Mihin nämä päivät oikein valuu? 

En nyt edes muista milloin olen viimeksi kunnolla päivittänyt, joten kerron hiukan viime viikon tapahtumista. Mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut, mutta eipä sellaista voi olettaakaan. Päivät ovat kuluneet laiskotellessa. Viime viikolla en oikein mitään saanut aikaiseksi, mutta tällä viikolla pitäisi yrittää siihen saada muutos.

Ellu rakas pyysi mulle koululta lainaan maantiedon kirjoja, jotta voin aloittaa pääsykokeisiin lukemisen. Tosin sitä en ole vielä tehnyt, mutta huomenna lupaan aloittaa ! Saanen tähän väliin huomauttaa, etten millään tajua miksi jotkut aloittaa lukemisen jo tammikuussa.. Kävin katsomassa tuon Helsingin yliopiston mantsan pääsykokeen ja ainakin viime vuoden kysymyksiin osaisin kaikkiin lukemattakin vastata jotakin fiksua. Tosin en millään edes oleta, että mun vastaukset olisi niin priimakamaa, että sisään pääsisin. No täytyyhän tätä kuitenkin edes kokeilla. 

Tilasin myös netistä Arkeologian pääsykoekirjan. (Miksi, oi miksi?) Mutta en taida saada luettua sitä ollenkaan... Siinä on noin 500 sivua, fonttikoko lähes yhtä pieni kuin Raamatussa ja se sisältää luultavasti vain yhden kuvan. Sellainen kevyt iltalukeminen tosiaan. 

Tarkoitus olisi Jennin kanssa vielä puolihuvikseen käydä kokeilemassa englannin pääsykokeissa miten niissä menestyy. (Saa hengailla Helsingissä pitempään. :D) Tosin kirjat meiltä vielä puuttuu, mutta kyllä me ne vielä ehditään hankkia. Toivottavasti. 

Kuten huomata siis saattaa ei tämä lukumotivaatio taaskaan ole oikein huipussaan. Odotan innolla sitä päivää (jos sellainen tulee), että opiskelen oikeasti innolla jotakin aihetta joka minua kiinnostaa. 

Onneksi elämä ei siihen kaadu, jos en mihinkään kouluun syksyllä pääse. Minulla on nämä pari vaihtoehtoa sen varalle: A) Lähden aupairiksi B) Menen töihin C) Hankin rikkaan miehen D) Muutan viidakkoon ja syön banaaneja.

A ja B kuulostaa parhailta vaihtoehdoilta tällä hetkellä. 

Sille espanjalaiselle perheelle, joka halusi minut aupairikseen en voinut vielä antaa varmaa vastausta siitä, että tuunko vai enkö tuu, joten se homma tyssäsi siihen. Mutta eipä tässä näköjään tarvitse kovin paljon huolehtia, kun pari päivää myöhemmin eräs suomalais-kreikkalainen perhe otti minuun yhteyttä. Tosin heillekin jouduin sanomaan, että sorry. Toivottavasti näitä innokkaita perheitä löytyy vielä heinäkuussa, kun kouluista saadaan tulokset. 

Ulkomaalaisista puheen ollen, juttelin perjantaina tämän meidän "tutun" kanssa kenet meidän olisi tarkoitus siellä Puolassa kesällä tavata. Tämä kyseinen tyyppi on tavallaan meidän (tai mun) kaveri. Tavattiin neljä vuotta sitten kansantanssifestareilla ja me kaksi onnistuttiin ihastumaan toisiimme siinä reilun viikon aikana aika pahasti. Tai ainakin mun puolelta pahasti. Hiukan tekstailtiin tuon viikon jälkeen, mutta sitten yhteydet katkesi melkein pariksi vuodeksi ennen kuin "löydettiin" toisemme facebookin kautta. Sen jälkeen ollaan pidetty yhteyttä aktiivisemmin, mutta siltikin aika randomisti. Nyt sitten ollaan sovittu kesälle tapaaminen ja odotan sitä hiukan kauhunsekaisin fiiliksin. Mitä sanoa pojalle (tai no nythän se on jo mies) jonka perään olet joskus itkenyt ja paljon. No tervehtimisellä on kai hyvä aloittaa. 

Hän oli tosiaankin juuri saanut samana päivänä ajokortin ja oli ihan tajuttoman innoissaan asiasta. Juteltiin siis niitä näitä ja hän kyseli muun muassa siitä milloin aloitan yliopisto-opiskelut jne. Yritä siinä sitten lyhyesti selittää englanniksi, että "joo no mun suunnitelmat on hiukan auki, mutta vissiin syksyllä pitäis aloittaa, mutta sinne kouluun on aika hankala päästä, niin en oo varma mitä oikein teen. on mulla kuitenkin muitakin suunnitelmia. enkä mä edes ole tyhmä oppilas, juunou."

Miehistä puheen ollen olin torstaina töissä ja täytyy sanoa, että vaikka minkälaista irstasta papparaista ja poikansa naittajaa olen nähnyt, niin tämä asiakas veti flirttailussa kaikki pisteet kotiin. Jopa hymypojan hymyt jäi kakkoseksi tämän miehen pepsodentille. Olisin voinut vajota sen tiskin taakse siinä vaiheessa kun herra vain hymyilee ja tuijottaa ja minä kiusaantuneena yritän näyttää pätevältä työntekijältä. Parin avuttoman keskustelun avaus yrityksen jälkeen kyseinen miekkonen kuitenkin tajusi oman parhaansa ja päätti poistua. Tätä on hankala selittää, mutta se tilanne oli kiusallinen. 

Nyt ei enempää puhetta miehistä.

Perjantaina lähdin yllättäen Jennin, Ellun ja Joyn kanssa Rovaniemellä pyörähtämään. Tämä on muuten masentavaa, koska oli jo toinen perjantai putkeen kun oltiin Rovaniemellä ja nähtiin onnellisia humalaisia ihmisiä, mutta itse vain lähdettiin kohti kotia, kun samaan aikaan Onnela avaa ovensa. My life sucks. 

Jos ei tänäkään viikonloppuna tai edes vappuna lähdetä juhlimaan, niin vannon, että ryhdyn absolutistiksi. Niin. 

Ollaan oikeasti yritetty kirjoitusten päättymisestä lähtien hiukan huonolla menestyksellä lähteä juhlimaan tätä lukion päättymisen tuomaa vapautta, mutta kaikki meidän suunnitelmat ovat kaatuneet kuskin puutteeseen. (Kukaan ei suostu uhrautumaan, vaan kaikkien alkoholinhimo on liian suuri.)

Tosiaan hyppäsin hiukan aiheen ulkopuolelle, mutta Rovaniemellä oli taas mukavaa, vaikka juhlimaan ei päästykään. Kierreltiin kaupoissa ja syötiin jätskiä.

Erään myymälän loppuunmyynnistä onnistuin löytämään käsilaukun ja balleriinat puoleen hintaan, joten se lämmitti mieltä kovasti. Muuten ostosaaliini jäi köyhäksi: Sormus, huulikiilto ja paljon syötävää. Normaali reissu siis.

Muuta erikoista ei tässä nyt ole juurikaan tapahtunut. Tällä viikolla olisi luvassa lukemista, urheilua, lounastreffejä koulun ruokalassa, töitä ja toivottavasti juhlimista. Haluan nähdä minun tyttöjä ! (Muitakin kuin Jenniä....)

Ensi viikolla olisi muuten tarkoitus aloittaa autokoulun 2-vaihe, joten kun se on ohi on elämässä taas yksi murhe vähemmän. Jee. 

Photos: weheartit.com

10 reasons why being a '90s girl rocked our jellies off.

Kuka muu muistaa nämä hurmaavat asiat 90-luvulta? Tuli ihan nostalginen olo.

Voi ei. 

Tämä on niin totta.

Pankkikortti kiittää ja kuittaa.

Nimittäin sitä, että onnistuin selviämään Rovaniemeltä ostaen vain muutaman tavaran! Osan oikeasti tarvitsin, osan halusin ja osan ostin, koska ne oli halpoja. Smart logic?

En tiedä millä asetuksilla olen oikein nämä kuvat ottanut, kun nämä on niin pikselimössöiset. Anteeksi.

Ensimmäinen ostokseni on kumpparit! (Oikeasti äiti suostui maksamaan nämä. <3) Olen jo monta vuotta haaveillut kumppareiden omistamisesta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi hankittua ne. Tosin syksyllä meinasin ostaa Helsingistä yhdet, mutta sitten totesin, että mun matkalaukkuun ei ehkä sovi kumppareita enkä välttämättä halua lentokentällä niillä tepastella...

Nyt kuitenkin olen vaaleanpunaisten Tretorn-merkkisten kumppareiden ylpeä omistaja. Nämä olivat vielä vanhaa mallia, joten 15€ alennus alkuperäisestä 45€ hinnasta oli kiva juttu. Kyllä nyt kelpaa tepastella tuolla loskapaskassa.

Ostin Seppälästä tuollaisen kookoksen tuoksuisen hajuveden, joka oli alennuksessa hurjat 3€. Aussien 3 Minute miraclen ostin Anttilasta, koska olen jo ikuisuuden halunnut testata noita Aussien tuotteita, kun on niitä sen verran kehuttu. Lisäksi mun hiukset kaipaa kovasti jonkinlaista tehohoitoa, kun kampaajalle menen vasta toukokuussa. 

Nämä korut Seppälästä kuuluu tuon hajuveden kanssa siihen "ostin kun oli halpaa"-osioon. Tosin hiuslenkkejä oikeasti tarvitsin, koska mulla on enää yksi ehjä, kun muut ovat napsahdelleet poikki. 

Näiden lisäksi ostin valkoisen bleiserin H&M:ltä, siitä en kuvia kuitenkaan jaksanut napsia.

We are hunting lions.

Nyt on luvassa vuosisadan sekavin postaus. 

MM-kisat on ihan nurkan takana ja en enää malttaisi odottaa. Onhan näitä kisoja odotettu siitä asti kun summeri soi finaalin päätteeksi Bratislavassa. Tuo Canal+:ssan mainos on mun mielestä aivan tajuttoman hieno ja kiteyttää hyvin monen jääkiekkofanin ajatukset tulevista kisoista. Tosin olen ikuisesti katkera, että tänä vuonna ei paljon tule jääkiekko telkkarista katsottua sen takia, että kisat myytiin maikkarille. Olisin ollut valmis jopa maksamaan, jotta kisat näkisin, mutta täällä korvessa ei kisoja näe antennitalouksissa telkkarista millään keinolla. Koska vaikka ostaisitkin kortin ei ne kanavat näy kuitenkaan. Kiva. 

Niin, eikä Mertarantaakaan taideta tänä vuonna kuulla. Ärsyttävää. Tämä hiukan sentään lohduttaa. Onneksi internet on keksitty, joten taidan katsella kisat netistä. 

Kuvituksena on muuten äidin sieltä Suomi-Norja pelistä ottamia kuvia. Mulle oli kuulemma ottanut kuvan Vehasesta, mutta eipä se paljon lohduttanut. Nim. katkera 4-EVER

Tämän vuoden mahdollinen kisajoukkue näyttää osittain hyvältä ja osittain ei. Siellä näyttää olevan todella paljon porukkaa SM-liigasta ja se itsessään on okei, mutta itsellä on hiukan hankala arvioida noita pelaajia, kun en läheskään ketään niistä tunne edes nimeltä. En siis nykyisin seuraa enää ollenkaan SM-liigaa, vaikka Kärppä-fani olenkin. (HIFK on hyvä kakkonen.) 

Toivotaan, että nämä SM-liiga miehet, jotka mulle on vielä täysin tuntemattomia ovat jotain super yllättäjiä ja maalitykkejä.

Eniten olen innoissani, että näemme Granlundin, Kapasen, Koivun, Peltosen ja Immosen tekemässä taikojaan. Tosin olen hirvittävän pettynyt, että Leppä (Lepistö), Komarov eikä Aaltonen tule kisoihin ! Voisin melkein itkeä sen takia etten näe takatukkaa, komistusta enkä kielimiestä kisoissa. Nyyhky.

Nuo poisjäännit surettaa minua huomattavasti enemmän kuin Selänteen tai S. Koivun poisjäänti, koska nuo oli molemmat jo niin ennalta arvattavissa. Tosin olisin mielelläni nähnyt ketjun Koivu-Selänne-Peltonen kisoissa. 

Nyt vielä jännitetään saadaanko me kisoihin Filppula vai Rinne. Itse henkilökohtaisesti jumaloin Pekka Rinnettä, joten en osaa sanoa haluaisinko hänet kisoihin vai haluaisinko hänen mieluummin taistelevan Stanley cupista. No pianhan se nähdään miten käy. 

Eilen löysin tämän videon ja täytyy sanoa, että vaikka kyyneleitä ei "Hope dies last vol. 1" tapaan nyt vuodatettu, niin kylmät väreet tässä ainakin meni monta kertaa !

Mun työkaverit tosiaan lähtee kisoja katsomaan paikan päälle, joten saatan hyvin mahdollisesti joutua töihin kisojen ajaksi, mutta olen jo esimiehelle sanonut, että minähän en töihin tule jos Leijonien peli on menossa. Aion jännittää joko yksin omassa huoneessani tai sitten vaihtoehtoisesti pistää pystyyn kisakatsoman tyttöjen kanssa. (Jenni sinä ainakin katsot mun kaa, eiks jee?)

Viime vuonna meidän kisakatsomo Suomi-Venäjä pelissä näytti tältä:

Tosifanin tavoin olen tässä kisojen välisenä aikana tankannut jääkiekko faktoja päähäni katsomalla useaan otteeseen sekä vuoden -95 finaalin, että viime vuoden finaalin. Lisäksi sain Elinalta erään mahtavan synttärilahjan syksyllä, joka on valaissut minua paljon jääkiekon historiasta. Omistan tuollaisen ruman pelipaidan (isoveljen vanha niiltä vuosilta kun se vielä pelasi jääkiekkoa) ja haluaisin kovasti uuden, mutta rahatilanne sellaisen hankkimista ei nyt oikein salli. Harmi.

Siinä nyt oli minun pohdintaani tulevista kisoista. Pahoittelen kovasti ettei tässä nyt hirveästi ladeltu mitään faktoja tämän ja tämän pelaajan tehoista, mutta omasta mielestäni mun ei niitä edes kannata yrittää pohtia, koska muuten joku fiksumpi tulisi kuitenkin korjailemaan tietojani. Jätetään nämä tehojen miettimiset Jaloselle. :D