Luotetaan taas uudelleen jengiin sinivalkoiseen.

Nyt äkkiä pikapika-päivitys ennen kuin EHT:n Suomen viimeinen peli alkaa telkkarista.

Tosiaan vappu kolkuttelee ovella ja näyttää siltä, että puolet tämän paikkakunnan nuorista ovat kaikkoontuneet Leville. Minä ja suurin osa ystävistäni kuitenkin vietetään vappu täällä ja koitetaan keksiä jotain kivaa. Jos ei muuta, niin mielellään olisin erittäin humalassa huomen illalla, kiitos.

Tämä viikko hurahti ohi äkkiä ja mitään järkevää en aikaan taaskaan saanut. Pääsykokeisiin lukemisessa olen edistynyt ensimmäisessä kirjassa sivulle 47. Jee. Tilattiin myös toverini Jennin kanssa parit kirjat yhteiseksi ja nyt odotellaan niitä. En malta odottaa, että pääsen lukemaan mm. niinkin mielenkiintoisen nimisen kirjan kuin: Translation.

Oujea.

Kerhojen pitoa meillä on Jennin kanssa enää jäljellä muutama hassu kerta ja en voisi olla onnellisempi, kun saan sanoa hyvästit niille ärsyttäville ihanille sählyn pikkupojille, joiden elämäntehtävä näyttää olevan valittaminen. Jos joskus hankin lapsia tiedän ainakin millaisia en niistä halua kasvattaa.

Perjantaina kierrettiin polvet tutisten ylä-asteella meidän kerholaisten luokkia ympäri ilmoittaen niille, että maanantain kerho on peruttu vapunaaton takia, samalla kun meidän lukion rehtori ystävällisesti hönki niskaamme (lue: opastaen missä mikäkin luokka on). Kävin perjantaina myös ihan oikeassa työssä kolmen tunnin verran tuuraamassa meidän vakituista työporukkaa, kun nämä pitivät palaveria pizzeriassa. Eivätkä edes tuoneet mulle pitsaa ! Nyyhky.

Onneksi käytiin kuitenkin tämän jälkeen melkein koko perheen voimin mummolassa syömässä päivällinen, joten minua ei täysin nälkäiseksi jätetty. Kotiin mentiin kahdella eri autolla, koska iskä tuli suoraan töistä sinne ja kilpailtiin siitä kuka on eka kotona. Äiti huijasi ja kaahasi ylinopeutta, kun iskä taas ajeli tuttuun tyyliin hitaasti ja nopeusrajoituksia noudattaen. Ette arvaa kumman kyytiin siis menin?

Töistä ostin myös kolme suklaamunaa, jotka olivat alennuksessa euron kappale ja nyt olen ne kaikki jo syönyt. Tosin tuolta mun laatikosta löytyy vielä Angry Birds-karkkeja, joten ehkä syön niitä samalla kun katson jääkiekkoa.

Viime viikolla sain myös jättisuuren paketin Membersiltä, jossa oli tosiaan kolmet korkkarit, mutta ne kaikki oli mulle valitettavasti liian isoja, joten palautin ne. Tuo members on tosiaan sellainen sivusto, johon voi hakea jäsenyyttä tai sitten joku jäsen voi kutsua sinut sinne (pääsee nopeammin jäseneksi), ja sinne sitten tulee kaikilta eri merkeiltä vaatteita, kenkiä, koruja, laukkuja, matkoja jne alennuksilla. Esimerkiksi nuo kengät jotka tilasin oli Nellyn kenkiä -70% alennuksessa ja yhteishinnaksi olisi tullut vain 35€ yhteensä. Kätevä sivusto siis kaikinpuolin. Jos joku haluaa jäseneksi, niin voi laittaa mulle sähköposti-osoitteensa niin lähetän kutsun. Sivusto itsessaan on ilmainen, eikä sido mihinkään.

Eilen meidän piti Jennin kanssa mennä kirpparille myymään meidän tavaroita ja jotenkin olin lehdestä väärin katsonut, että kirppari alkaisi vasta klo 12, mutta siinä 20 vaille 12 päätin vielä tarkistaa moneltako se alkoikaan ja oho se olikin jo alkanut klo 10. Kiireesti soitto Jennille ja äkkiä kamat kasaan ja menoksi. Siellä meidän tyhjä pöytä sitten odotteli keskellä muiden myyjien pöytiä. Pari tuntia ehdittiin siellä myymässä olla ja muutamista tavaroista eroon päästä.

Nyt tulee kiire katsomaan jääkiekkoa, joten kerron vielä lyhyesti kuinka eilen löysin vanhat Smurffi- kasetit. KASETIT ! Muistatteko niitä pieniä muovisia, joita piti kelata alkuun? Meidän olohuoneesta löytyy vielä sellainen musiikkilaite, jolla niitä pystyy kuuntelemaan ja oli erittäin nostalgista kuunnella lapsuuden lempimusiikkia ihan oikeasti, eikä mistään youtubesta. Ne kasetit vieläpä toimi täydellisesti, joten ihmettelen kummasti miksi ikinä siirryttiin CD-aikaan? CD:t naarmuttuu niin helposti, kun taas kasetit kestää lähes mitä vaan !

Siinä nostalgisissa fiiliksissä kaivelin eräästä laatikosta vanhoja VHS:siä ja etsin telkkarista nauhotettuja Smurffien jaksoja. Löysinkin pari jaksoa ja oli niitä kiva katsella. Viime aikoina olen muutenkin haikaillut kultaisen 90-luvun perään kovasti. Silloin elämä oli kaikista lamoista huolimatta helpompaa. (No tosiaan olin lapsi, joten tottakai elämä oli helppoa..)

Nyt täytyy mennä moimoi !