Kun maksan laskuja...

Tässä teille kaikille rahaa. 

Tapahtuipa kerran kauniina torstai päivänä.

"Noniin hyvää huomenta kaikille!" Onneksi kuulostan super pirteältä.

Päiväni huonolaatuisina kuvina.

Nyt kun omistan älypuhelimen on sillä kuvien ottaminen ja niiden lisääminen instagramiin (jos kiinnostaa seurata minua, niin nimimerkkini on Krisumate) tullut niin helpoksi, että jaksan hyvin harvoin ottaa kuvia järkkärillä. Laadussahan ne kyllä voittaisivat nämä kuvat tuhat nolla, mutta laiska mikä laiska.

Tänään mulla oli vapaapäivä ja nukuin jopa kymmeneen asti. Unta olisi kyllä riittänyt useaksi tunniksi, mutta mulla oli hommia hoidettavana joten ylös oli noustava. Söin aamupalan (kröhöm patonkia ja kokista) ja lähdin käymään työpaikallani.

Ainut syy miksi vaivauduin menemään työpaikalleni vapaapäivänä oli se, että mun työkaveri lähtee lauantaina kolmeksi kuukaudeksi Afrikkaan, joten mun piti vielä käydä juoruamassa viimeisen kerran ja sanomassa heipat.

Kun vihdoin sain sanottua tarpeeksi monta kertaa E:lle heipat suuntasin kohti keskustaa. Palkkapäivän lihotettua lompakkoani hiukan lähdin haaveshoppailemaan. Multahan puuttuu vieläkin olkkarin/makuuhuoneen kattolamppu ja nyt löysin pari kivaa yksilöä. Tosin turha mun on ostaa lamppua kun kukaan ei sitä mulle tule asentamaan. 

Oikeastihan lähdin ostamaan keskustasta niinkin jännän jutun kuin purkin sokerille. Purkki löytyi Tigeristä sekä kaksi pitkää lusikkaa. Eli Jenni nyt mulla on ne pitkät lusikat kun valitit että lusikka uppoaa kaakaoon. Anttilassa kävin etsimässä Iittalan Taika-sarjan mustavalkoisia mukeja mutten löytänyt. Sen sijaan löysin jotain muuta...

Laiska kun olen en jaksanut käydä yhdessäkään vaatekaupassa, vaan kävin vielä pikaisesti hakemassa Lidlistä kermavaahtoa ja suuntasin odottamaan bussia. Koska jouduin odottamaan bussia hurjat 12 minuuttia kävin hakemassa Ärrältä kaakaon ja kuvasin kenkiäni.

Lopulta pääsin kotiin! Arvatkaa mikä on mun ikkuna? Vinkkinä sen verran, että verhot on kiinni. Kotona vapaapäiväni jatkui pyykkivuorolla eli raahasin kaikki vähänkin likaiset vaatteeni ja lakanat kellarin pyykkitupaan. Hiukan meinasi ottaa pattiin kun huomasin, että kuivausrumpu on rikki ja minun piti kuivattaa vaatteet kuivaushuoneessa. Tosin kylppärin matot on vieläkin kosteat, koska sen kuivaushuoneen teho on aika huono.

Samalla kun pyykkäsin aloitin myös viikkosiivouksen (ketähän luulen huijaavani käyttämällä sanaa "viikko" kun en kuitenkaan jaksa siivota joka viikko kunnolla). Nyt siivosin tosi reippaasti ja vein jopa kaikki roskat ulos sekä lehdet ja pahvit kierrätykseen.

Tadaaa! Tässä on mitä löysin sieltä Anttilasta! Mistään ei koskaan löydy tuota Kastehelmi-sarjan kirkasta kynttilälyhtyä, vaan ne on aina niitä mattapintaisia. Nyt kuitenkin löysin ja koska oon jo niin pitkään halunnut nuo niin päätin ostaa ne nyt. Muuten siinä olisi käynyt niin, että sitten kun niitä olisin lähtenyt ostamaan olisi ne taas kuitenkin loppu joka paikasta. Tosin musta tuntuu, että mun pitää ostaa vielä yksi lisää.

Kovin on ajat muuttuneet kun nykyisin shoppailen mieluummin jotain astioita ja sisustusjuttuja kuin vaatteita.

Siivoaminen jatkui vielä pitkälle iltaan ja tuuletin jopa petivaatteet tuuletusparvekkeella vaikka niitä saisi tuulettaa vain tiistaina ja torstaina. Ihme sääntöjä täällä. Jossakin välissä ehdin kuitenkin ahmia kolme donitsia ja juoda ison kupin kaakaota kermavaahdolla. Nam.

Kun lopulta sain siivottua puoli kahdeksalta aloin tekemään vielä ruuaksi makaronilaatikkoa. Mun serkku Heidi tulee Oulusta mun luo kyläilemään huomenna, joten ajattelin, että olisi hyvä jos mulla olisi joku ruoka täällä valmiina kun nälkäinen matkalainen saapuu junalla. Nyt siis makaronilaatikko odottaa jääkaapissa syöjäänsä. Tosin hiukan sitä jo söin..

Nyt lähden lukemaan hiukan mantsan kirjoja, koska äiti soitti tänään puhelun jonka pääsisältö oli se, että mun pitää alkaa tosissaan lukemaan pääsykokeisiin, koska se ei halua, että jään joskus eläkkeelle tuosta Ärrän duunista. Se oli kuulemma sen pahin painajainen. Niin ja äitihän on itse Ärrällä töissä.

Moi.

Life sucks, get a helmet.

Uuhh, ihhanaa. Voitteko uskoa, että tämä on jo toinen postaus samalle päivälle!

Veera antoi mulle haasteen, johon oon itseasiassa osallistunut jo aiemmin eli teen siitä hiukan muunnellun version. Jätän siis kokonaan kolme viimeistä kohtaa välistä. I feel such a badass.

Haasteen ohjeet:

-Kerro 11 asiaa itsestäsi.

-Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

-Keksi 11 uutta kysymystä

-Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

-Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

11. Faktaa minusta:

1. Paistoin juuri lättyjä ja ahmin ne kaikki samantien kera mansikkahillon ja nutellan.

2. Ajattelin osallistua toukokuussa Helsinki city runille.

3. Joku musta mies moikkasi mua tänään kun tulin töistä kotiin, mutta en vastannut tervehdykseen mitään. 

4. Mulle tuli välittömästi huono omatunto ja melkein olisi tehnyt mieli juosta takaisin morjestamaan sitä.

5. Todistin eilen bussin ja auton kolaria. Siinä oli auton kylki tosi läjässä.

6. Nämä faktat ei kyllä paljon minuun edes liity.

7. Olen jäänyt koukkuun kaakaoon.

8. Katsoin eilen Robin leffan ja tajusin, että siinä on hemmetin lahjakas 13-vuotias (vai joko se on 14?). Se on oikeasti itse kirjoittanut tämän biisin. Hullua.

9. En ole oikeasti missään hirveän lahjakas. Lähinnä olen keskiverto melkeinpä kaikessa hissasta kokkaukseen. 

10. Haluan vielä joskus löytää sen mun talentin, olkoon se vaikka sitten pitsinnypläys.

11. Keskiviikko on palkkapäivä eli jääkaappi täyteen ruokaa!

1. Mikä on parasta, mitä sulle on viikon sisällä tapahtunut?

- Hmmm.. Hankala kysymys. Varmaankin se kun sain äitiltä ylläripaketin postissa.

2. Mikä on lempikorusi?

- Käytän tosi laiskasti koruja, vaikka omistan niitä tsiljoona. Sanoisin kuitenkin, että hopeinen käsikoru, jonka sain äitiltä jouluna ja joka on ollut kädessäni siitä asti. Tykkään myös hirveästi Pompeista ostamastani käsikorusta.

3. Käykö joku ihminen tällä hetkellä hermoillesi? Kuka ja miksi?

- No muutama raivostuttava ihminen.

4. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?

- Ruokaa? Vaatteita olisi kyllä kiva pitkästä aikaa ostella uusia.

5.  Mikä on lemppari tv-ohjelmasi kautta aikojen?

- Varmaankin Pako ja Simpsonit.

6. Rumin sana, jonka tiedät?

- No nämä ei varsinaisesti ole rumia sanoja, mutta en itse haluaisi olla kenenkään "emäntä" tai "muija". 

7. Minkä nimen antaisit lapsellesi, jos se olisi poika?

- Daniel.

8. Mitä 5 asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?

- Jääkylmää vettä ja kokista, lämpimän peiton, iPhonen (jossa toimisi netti) sekä jonkun tajuttoman kuuman adoniksen. Ehkä.

9. Mikä on sun lempivaatekauppa?

- Bershka, H&M ja BikBok.

10. Mikä ärsyttää ihmisissä kaikista eniten?

- Se kun jotkut ei vaan tajua. Niinkuin mistään mitään. 

11. Missä haluaisit olla 10 kuluttua?

- Mun unelmien työpaikassa, ehkä perustamassa perhettä, asuen joko Helsingissä tai jossakin päin Eurooppaa. 

Kullin kova biisi.

Pliis, saataisko me tästä studioversio? Jussi ♥

Pyykkikorista juna-asemalle ja takaisin.

Moroooo.

En sitten eilen ehtinytkään päivitellä mitään. Tää on hurjaa mitä vauhtia päivät ja viikot vain sujahtaa ohitse.

En nyt ole oikeastaan viikkoon kertonut kuulumisiani, joten tässä nyt tulee. Kiinnosti tai ei! Aloitetaan viime viikon lauantaista jonka piti olla minun ja Jennin suuri biletyspäivä. Aloitettiin ilta minun luonani Putousta katsellen. Putouksen loputtua oli aika aloitella juominen, koska ei turhaan haluttu ostaa kalliita drinkkejä baarissa. Meillähän oli molemmilla kunnon alkoholi-kätköt, joten aloiteltiin kevyesti jägermeisterillä josta sitten siirryttiin sulavasti tequilaan ja fisuihin.

Juodaan molemmat nykyisin niin harvoin (tai no Jenni ei niin harvoin kuin minä..), joten ei enää muistettu tequilan voimaa eli siinä vaiheessa kun tuli lähdön aika oltiin juotu molemmat 6-8 shottia. Olo oli erittäin hyvä vielä lähtiessä, vaikka liukastuinkin korkkareillani heti pihalle päästyäni. Fiksuna tyttönä palasin kotiin ja vaihdoin saappaat jalkaan. Sitten meidän pitikin jo juosta bussiin, jossa oli super mukava kuski, joka jäi odottamaan meitä eikä lyönyt tallaa pohjaan jättäen meitä tuijottamaan bussin perävaloja. Trust me, tätäkin tapahtuu joka päivä. Viimeksi tänään aamulla katsoin kun eräs tyttö juoksi sata metriä, että ehtisi bussiin ja juuri kun hän oli bussin vieressä lähti kuski kaahaamaan pois. Hmhp.

Anyway. Minä kärsin yleisesti ottaen matkapahoinvoinnista sekä pahoinvoinnista humalassa. Joten oltiin päästy noin kilometri eteenpäin bussilla kun ilmoitin Jennille, että jäädään seuraavalla pysäkillä pois. Sen jälkeen en enää pystynytkään ajattelemaan mihinkään liikkuvaan ajoneuvoon nousemista koko yönä. Niinpä me oltiin jumissa Huopalahden asemalla seuraavat puolitoista tuntia.

Meidän seuraan liittyi melko pian Jennin kuvauksen mukaan pari "somaliprinssiä", minä en osaa kertoa, koska näin heistä koko tuona aikana ainoastaan kahdet valkoiset kengät sekä ruutupaidan. En uskaltanut nostaa katsettani maasta yhtään korkeammalle, koska yritin pitää pahoinvoinnin kurissa. Jenni kävi ilmeisesti kovinkin mielenkiintoisia keskusteluja prinssiemme kanssa. Minä vain huusin välillä huppuni sisältä "I can understand everything!!".

Toinen niistä prinsseistä ilmoitti ihan tyynesti olevansa matkalla lentokentälle hakemaan huumeita. Jeij. Rehellisyys kunniaan!

Lopulta ilta päättyi siihen, että käveltiin puolitoista kilometriä kotiin yrittäen pysyä positiivisinä ajatellen, että onneksi ei jääty pois bussista vasta jossain Töölössä. Sieltä kotiin käveleminen ei olisi paljon naurattanut.

Seuraavana aamuna heräsin yhdeksän aikaan ja muistaakseni olokin oli ihan hyvä kunnes oli pakko nousta ylös hakemaan lisää vettä. Seuraavaksi nukuin kolme tuntia kylppärin lattialla (peiton ja tyynyn kanssa), koska sänkyyn asti liikkuminen tuntui ylivoimaiselta. Oli kyllä ihan oikeasti makoisat unet! Näin jopa unta. Huono olo jatkui kuitenkin vielä pitkälle yli neljän iltapäivällä. Kaikista kaamein darra siis ikinä.

Musta tuntuu, että mun darra kesti kaksi päivää, koska vielä maanantainakin mulla oli ihan kohmelo olo koko päivän. Töissä oleminen tuntui ylivoimaisen rankalta. Tosin maanantait tuntuu aina rankalta.

Aloitin viime viikon lauantaina katsomaan Harry Pottereita ja toissapäivänä sain viimeisen katsottua. Eli käytännössä katsoin kaksi leffaa per päivä. Eli heräsin, katsoin Potterin, lähdin töihin, tulin töistä, katsoin Potterin, menin nukkumaan ja seuraavana päivänä sama juttu uudelleen. Nyt mun tekisi mieli lukea kaikki kirjat, mutta toisaalta en jaksaisi, koska lukemiseen menee niin paljon aikaa. Suuria ongelmia.

Tiistaina en varmaan tehnyt mitään erikoista, koska en muista koko päivästä yhtään mitään. Keskiviikkona mulla oli iltavuoro, mutta aamulla ensin äitin puhelu herätti minut ja parin tunnin päästä eräs tuuraaja soitti mulle töistä ja pyysi neuvoa. Töihin painelin "innokkaana" kouluttamaan meille uutta työntekijää. Ihan kivaa hommaa ja on mahtavaa kun saa pomottaa, mutta siltikin on tosi rankkaa kun joutuu koko ajan näyttämään ja neuvomaan. Tosin kukapa olisi mestari heti alussa. Ainakin huomaan kuinka itse olen kehittynyt siitä tytöstä, joka ei tiennyt mistään mitään rautaiseksi ammattilaiseksi. Nykyisin tulee harvoin tilanteita joissa en tiedä mitä pitäisi tehdä.

Keskiviikkona koulutus jatkui heti aamusta ja työpäivän jälkeen olinkin lopen uupunut. Kotona kuitenkin odotti äitin lähettämä ystävänpäiväpaketti, joka piristi kyllä kovasti. Jenni tosiaan oli kutsunut mut luokseen saunomaan illalla, joten seitsemän jälkeen kipittelin jumpsuitissani tien toiselle puolen. Ollaan molemmat niin pro saunojia, että huhuh. Jenni kertoi käyneensä viimeksi saunassa joskus pari vuotta sitten ja minä muistelin oman viime visiittini olleen joskus viime vuonna. Minulla on taipuvuutta pyörtyillä saunan jälkeen, mutta nyt olin varautunut vesipullolla, jonka tyhjensin itseasissa parikin kertaa ja silti heikotti!

Sauna tuntui raastavan kuumalta, vaikka lämpöä oli mittarin mukaan vain reilut 80 astetta, eikä edes juurikaan heitetty löylyä. Hmmph. Se mittari varmasti huijasi ja siellä oli oikeasti tuhat astetta. En ikinä kehtaisi mennä kenenkään ulkomaalaisen kanssa saunaan, koska sekin varmasti ottaisi kovemmat löylyt kuin minä. Kaiken lisäksi minä olin lapsena tosi kova saunomaan ja otin kovemmat löylyt kuin meidän iskä. Sitten iski murrosikä, saunominen jäi ja minusta tuli luuseri.

Eilen mulla sitten oli vapaapäivä ja alkuperäinen suunnitelmani oli pestä pyykkiä ja löhötä kotona. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat edellisenä iltana, kun sovittiin Helsingissä vierailevan Ninnun kanssa näkevämme pikaisesti päivällä. Pikainen tapaaminen muuttuikin sitten koko päivän hengailuksi kaupungilla. Aluksi harhailtiin Kalliossa etsien paikkaa, jossa Ninnu kävi allekirjoittamassa vuokrasopimuksen (jee!), sitten siirryttiin keskustaan, jossa joukkoomme liittyi vielä Ninnun kaveri.

Käytiin syömässä Subwayllä ja tyttöjen sekä söpön subway-pojan mielestä oli hirveän huvittavaa kun otin patonkini väliin vain tonnikalaa, juustoa ja kurkkua. Kurkutkin kyllä revin pois sieltä välistä. Rautatieasemalla käydessämme käytiin samalla häiriköimässä töissä ollutta Jenniä. Kierreltiin vielä hiukan kaupoissa, kunnes tytöt lähtivät elokuviin ja minä kotiin syömään.

Olin kyllä illalla taas niin rättiväsynyt. Kaupungilla kiertely ja ihmisten tapaaminen on väsyttävää puuhaa. Terkuin anti-sosiaalinen Krisu.

Tänään olin taas J-E:n kanssa päivän töissä ja nyt olen töistä pääsemisen jälkeen vain kirjoittanut tätä blogipäivitystä sekä juonut teetä. Kaupassakin pitäisi vielä lähteä käymään ja viedä roskat roskikseen sekä pahvit pahvinkeräykseen. Ostin muuten eilen kunnon statement-kauppakassin. Siinä lukee kissankokoisilla kirjaimilla "RECYCLE OR DIE". Ninnun mukaan musta on tullut ihan hihhuli. Ja vasta tämän kommentin jälkeen kerroin ostavani luomumaitoa ja luomukaakaota.

Nyt kiiruhdan kauppaan. Moroooo.



Photos: weheartit.com

My Valentine.

Tää on siis niin epäromanttinen postaus, mutta tiivistys päivästäni.

Aamulla lähdin "iloisena" kuuden aikoihin töihin ja töissä vietin rattoisan 7,5h päivän yhdessä meidän uuden harjoittelijan J-E:n kanssa. Rankkaa!

Ainoastaan yksi papparainen toivotti minulle hyvää ystävänpäivää, mutta tämä viesti piristi kummasti! Hiukan yllättäen Veikkauksen tukipalvelun kiva täti toivotti mulle hyvää ystävänpäivää!

Vihdoin pääsin kotiin ja kotona minua odotti - ei tuhat rakkauskirjettä - vaan paketti äitiltä! Äiti soitti mulle eilen aamulla tosi aikaisin ja siinä unenpöpperössä kerroin osoitteeni ja nukahdin uudelleen. Olin jo unohtanut, että se oli sitä kysynyt, joten tää oli huippu ylläri. Mun äiti on paras!

Kortissa oli myös terveiset rakkaalta pikkusiskoltani ja ihan pikkuisen meinasi isosiskon silmäkulma kostua.. Vähän aikaa oli sellainen fiilis, että fuck this mä lähden kotikotiin.

Nyt olen lähdössä Jennin luo saunomaan. This is really weird.

Yritän palailla asiaan huomenna kunnollisen postauksen kera. Pusuja!

Learning to be a party animal. Again.

Expectations

Reality

Uskokaa tai älkää, mutta tänään on aika tutustua hiukan Stadin yöelämään. 

Turhanpäiväistä pälätystä.

I'm over today, I'm over you, I'm over yesterday.

Mun yksi lempi "harrastuksista" on bussissa istuminen kuunnellen musiikkia. Menen yleensä keskustaan ja sieltä takaisin kotiin bussilla vain sen takia, että ehdin kuunnella mahdollisimman monta biisiä. Junalla pääsisi siis paljon nopeammin. Nykyisin menen junalla oikeastaan vain silloin, jos minulla on kiire. Tässä minun tämän hetken lemppari biisejä. Huomenna ne voi olla jo aivan toiset.

Tämä on sellainen biisi mitä täytyy kuunnella istuen bussissa/junassa tuijotellen ikkunasta ulos. Love it.

Ei tätä oikein voi muuten kuvailla kuin: beautiful, powerful, amazing.

Tämä vahvistaa ennestään mielipidettäni siitä, että Ruotsista tulee parhaat biisit ja laulajat.

En edes vaivaudu perustelemaan miksi Darin on tällä listalla.

Okei, nyt kuitenkin ajattelin kertoa miten fanitukseni sai alkunsa. Darin oli huippu silloin kun olin ala-asteella eli kun tuli sellaiset hitit kuin "Step up" ja "Want ya". Fani minusta tuli kuitenkin 8. luokalla kun löysin Darinin uudelleen "Breathing my loven" kautta ja siitä asti olen ollut koukussa.

Tämä laulu on niin kaunis! Lisäksi tuolla laulajalla on jumalainen ääni. "You only hate the road when you're missing home."

Ruotsalainen rap on parasta! (muilla sijoilla; 2. espanjan kielinen 3. englannin kielinen 4. puolan kielinen 5. suomalainen)

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä tutulta ja aina yhtä hyvältä Hurtsilta uutta tuotantoa.

Photos: weheartit.com

Rakastan mun työtä.

Jaoin tämän jo facebookin puolella, mutta laitetaanpas vielä tännekin. Kävin tänään keskustelun yhden meidän vakkariasiakkaan kanssa:

"onko sulla krista vakituista poikaystävää?"

"no ei kyllä ole."

"sähän asut siinä meidän naapuri kerrostalossa, niin tunnetko sä meidän villeä?"

"eeeen kyllä tunne teidän villeä."

"se on 20-vee, eikä sillä ole tyttöystävää, joten pidäthän silmät auki."

"okei.."

Tää laiva keinuu jumalauta.

Postaus number 500! (tosin tuohon lasketaan ilmeisesti mukaan myös luonnokset eli tosiasiassa tämä ei ole 500 julkaisemani postaus. buu.)

Aloitin tosiaan tämän postauksen kirjoittamisen jo torstaina, mutta aina muut jutut veivät voiton kirjoittamisesta. Nyt yritän kuitenkin taas ryhdistäytyä.

Pian on taas viikko hurahtanut nopeasti ohi. Maanantaina suunnattiin Jennin kanssa aamupäivällä kohti Tallinnaa. Me tosiaan saatiin ilmaiset risteilyt Viking lineltä, joten pitihän ne hyödyntää. Matka meni yllättävän nopeaa syöden ja kierrellen tax freessä. Rikottiin myös meidän karkkilakko ostamalla yhteiseksi laku- ja salmiakkieläimiä, joita sitten tyytyväisenä mutustettiin ikkunalaudalla istuskellen.

Tallinnassa meillä oli vain muutama tunti aikaa kierrellä, joten lähdettiin suoraan etsimään Bershkaa. Meidän karttahan oli Jennin pään sisällä ja vastoin ennakko odotuksiani löydettiinkin hyvin nopeasti perille. Kierreltiin ihmeellisillä syrjäkujilla sijaitsevissa Bershkassa, Stradivariuksessa ja Pull & Bearissa. Bershka ei pettänyt minua tälläkään kertaa, vaan mukaani lähti sininen paita, inkkarileggingsit ja hame. Jennin mielestä noita leggingsejä voi pitää vain jos pukee päälle maxihameen ja saappaat, mutta me loves!

Kierreltiin myös hetki Virussa (eli käytiin ruokakaupassa itkemässä kun Suomen S- ja K-marketit on niin tylsiä verrattuna ulkomaiden ruokakauppoihin, joissa käyminen on elämys itsessään) ennen kuin tuli aika lähteä metsästämään Super Alkoa.

Löydettiin kyllä parikin Alkoa, mutta Jennistä mikään ei näyttänyt samalta, jossa hän oli aikaisemmin käynyt. Lopulta päädyttiin Cash & Carry Alkoon, vaikka sama hintatasohan niissä loppujen lopuksi on kaikissa. Kierreltiin tovi siellä pullojen seassa miettien mitä sitä ostaisikaan, kunnes vanhempi miesmyyjä tuli huonolla suomella kysymään henkkareita mutisten samalla satunnaisista alaikäisistä ostajista. Minä kaivoin salamana henkkarini lompakosta, mutta Jenni oli sen verran hitaanpuoleinen, että myyjä oli jo kauas kadonnut ennen kuin tämä löysi henkkarinsa. Eipä sillä siis ilmeisesti hirveästi kiinnostanut.

Lopulta pitkällisen pohdinnan jälkeen mukaani lähti pullo Salmaria (7,90e), Vanilja Koskenkorva (8,50e) sekä Jägermeisteri (7,45e). ♥ Nyt vain odotan sopivaa tilaisuutta korkata joku noista.

Alkosta suunnattiinkin takaisin laivaan, jossa syötiin eväitämme odotellessa laivan lähtöä. Avatessani muovia, johon juusto-meetwursti-muna ruisleipäni oli pakattu tipahti puolet leivästä tottakai lattialle. Meinasin jo vetää itkupotkuraivarit, mutta Jenni käski minun käydä vessassa pesemässä leivän välistä tippunut paistettu kananmuna, joten lopulta mutustin leipääni tyytyväisenä yrittäen olla ajattelematta, että osa siitä oli käynyt lattialla.

Oltiin lopulta kiirehditty laivaan sen verran aikaisin, että ehdittiin puhua ummet ja lammet ennen kuin oltiin tuskin kadotettu Tallinnaa horisonttiin. Pohdittiin melkein koko matkan jaksetaanko liikkua ikkunalaudalta baarin puolelle yksille drinkeille ja kun lopulta sinne vääntäydyttiin vietettiin seuraava tovi ujoina piiminä tiskin vieressä pohtien mitä tilataan vai tilataanko mitään.

Rohkaistuin lopulta ja menin tilaamaan kuukauden drinkin eli Koskenkorva sunrisen. (Oli  kyllä tosi hyvää!) Minulta kysyttiin tottakai paperit, mutta perässäni tilaamaan tulleelta Jenniltä niitä taas ei kysytty. Hmhp. Pitääkö tämä nyt ottaa kohteliaisuutena, kun minua pidetään alaikäisenä, mutta mini-Jenniä ei?

Kotiuduttiin Tallinnasta yhdeksän jälkeen illalla. Törmäsin kotimatkalla pitkästä aikaa meidän lähikaupan Tuksu-myyjään, josta olen jo joskus syksyllä kertonut. (Eli nuori poika, joka on tajuttoman hyvä asiakaspalvelija.) Nyt sitten olen törmännyt tähän tyyppiin kolmena päivänä viikon sisään ja olen onnistunut kehittämään asiasta hirveän kompleksin eli jäädyn aina totaalisesti kohdatessamme. Ei Krista näin. Tollo.

Mitäs muuta... Hmm.

Tiistaina palasin töihin pidennetyn viikonlopun jälkeen ja nyt olen ollut siitä asti joka päivä töissä. Huomenna vielä olisi viimeinen iltavuoro, kunnes saan levähtää yhden vapaapäivän. Onneksi viikonloppuna on taas vapaata!

Keskiviikkona me pidettiin työkavereiden kanssa palaveri eli mentiin syömään ja pitämään palaveria Hotelli Haagaan. Oon aina naureskellut tuolle Hotelli Haagalle luullen, että se on joku hirveä murju ja pohtien, että kuka nyt sinne ikinä haluaisi mennä yöksi. Nyt täytyy kuitenkin perua sanani, koska se oli ihan sairaan hieno hotelli. Sieltä löytyy uima-altaat ja kaikki! Buffetissa syötiin kanakeittoa, kalaa sekä jotakin lihaa (ehkä härkää).

Meidän työporukka on niin rento, että palaverikin pidettiin rennolla asenteella. Seuraavana päivänä oltiinkin kaikki kolme töissä inventaarion merkeissä. Tämä oli mun ensimmäinen inventaario ja täytyy sanoa, että en innolla odota seuraavaa. Siinä oli välillä nauru kaukana kun laskeskeli jotakin karkkipusseja tai tikkareita. Onneksi minä tein kuitenkin aamuvuoron eli pääsin meistä kolmesta helpoimmalla.

Meidän esimies jäi eilen talvilomalle eli toisinsanoen meikäläinen käyttää ylintä valtaa seuraavat pari viikkoa. Hurja vastuun taakka painaa siis harteilla. Not. Enköhän mä selviä.

Minusta tuntui ennen kuin aloitin tämän postauksen kirjoittamisen, että tällä viikolla on tapahtua kaikkea hurjasti eli postauksesta tulee pitkä, mutta nyt en enää muista mitä on tapahtunut. Dammit.

Ainakin minulle on kuvien perusteella tullut paljon paketteja. Tuo H&M:n paketti tuli kyllä jo viime viikolla ja mainitsinkin sen jo edellisessä videossa. Kuvan olen siitä ottanut lähinnä työkaverini hienon kirjoituksen takia. Kiinasta tulleet paketit taas on niitä Ebay-tilauksia. Kaksi kaulakorua ja yksi paita. Tosin se paita on mulle tissien kohdalta liian pieni eli Jenni saat sen halutessasi omaksesi!

Torstaina olin reipas vielä työpäivän jälkeenkin ja vein kaikki roskat kodistani ulos roskikseen (tämä on oikeasti saavutus!). Sen jälkeen kävelin lähimpään kirjastoon, johon minulle oli tullut yksi maantiedon kirja. Samalla maksoin omatuntoani kolkutelleet myöhästymisakot pois. Kirjastosta kävelin vielä Prismaan, jossa tunsin itseni kunnon viherpiipertäjäksi kerätessäni ostoskoriini mustikoita, mansikoita, LUOMUmaitoa (päätin antaa sille mahdollisuuden), vapaan kanan munia, vadelmakeittoa ja mangopilttejä. Melkein hävetti ostaa jotain niin kunnollista kun yleensä ostoskorini on täynnä nuudeleita ja cokista.

Illalla skypettelin vielä pari tuntia Irlannissa majailevan Elinan kanssa sekä katsoin uusimman Step up-elokuvan. Elokuva yllätti mut positiivisesti, koska siitä edellinen osa oli ollut aika laimea, mutta tuo oli oikeasti hyvä! Varsinkin tanssikohtaukset oli tosi vaikuttavia. Juoni nyt oli tismalleen sama kuin kolmessa edellisessä.

Lauantai aamuna nousin viideltä katsomaan telkkarista näkyvää suoraa Minnesota Wild-Anaheim Ducks-ottelua, mutta luovutin ensimmäisen erän jälkeen ja menin takaisin nukkumaan. En muuten vieläkään tiedä miten se peli päättyi. Lopulta jouduin kuitenkin heräämään uudelleen kahdeksalta, koska olin varannut pyykkivuoron klo 7-11.

Jennin kanssa ollaan törmäilty useaan otteeseen tässä loppuviikosta. Yhtenä päivänä törmättiin bussipysäkillä, kun olin myöhässä töistä.. MUTTA olin myöhässä vain siksi, että se bussi mihin halusin mennä oli mennyt etuajassa. Muuten ollaan törmäilty kun Jenni on vieraillut luonani työpaikallani. Jenni on nyt aloittanut harjoittelun Ärrällä eli me ollaan nykyisin kollegoja! Otan tästä kunnian itselleni, koska käskin sen laittaa hakemuksen menemään!

Musta tuntuu, että kaikki ihmiset ketkä tunnen Helsingissä on Ärrän myyjiä tai Ärrän asiakkaita. No onpahan ainakin aina jokin yhteinen puheenaihe. Jeij. Huomenna aion mennä ennen töihin menoa häiriköimään Jennin harjoittelua rautatieaseman Ärrällä. Aion olla oikein hankala asiakas, en vain ole keksinyt vielä mistä voisin mennä sinne aukomaan päätäni.

Ehkä mä ostan kuitenkin pelkän kahvin.

Nyt menen katsomaan vielä jakson tai pari Serranon perhettä ennen nukkumaanmenoa. Mulla on enää 6 jaksoa jäljellä viimeisestä kaudesta! Buenas noches!