Hello London!

Jeejeejee, nyt kohti Helsinki-Vantaata ja sieltä lentäen Lontooseen! Viikonlopun ohjelmaan sisältyy paljon turisteilua sekä shoppailua. Me gusta.

Palataan asiaan ensi viikolla!

It's beginning to look a lot like Christmas.

Ah, tämä on niin ihana fiilis.

Koti on putipuhdas, joulukoristeet on paikoillaan, tuoksukynttilät palavat sekä pöydällä odottaa pari lemppari suklaapatukkaa!

Tänään on ollut kerrassaan täydellinen vapaapäivä. Heräsin aikaisin ja käväisin Jennin kanssa yliopistolla hoitamassa vähän juttuja (ei me kyllä niitä oikeastaan saatu hoidettua). Sen jälkeen kiirehdin kotiin siivoamaan ja pian Jenni tulikin avuliaasti kokoamaan joulukuustani ja jotenkin se kokoaminen johti siihen, että sillä välin kun minä puunasin oli Jenni koonnut ja koristellut tuon kuusen. ♥ Niin ja toihan Jenni mulle cokista kaupasta! Jenni osaa olla välillä tosi hyvä ystävä, jos vain sille päälle sattuu..

Anyways.. Nyt olenkin sitten saanut suuren pyykkivuoren pyykättyä ja syötyä päivälliseksi kanapastaa, joten voin rentoutua suklaan ja Harry Potterin parissa. Vielä pitäisi jaksaa pari työpäivää ja sitten tämä tyttö suuntaa viikonlopuksi kauniiseen Brittien saarivaltioon. Jeeeij.

Olen nyt koko illan kuunnellut jumituksena yhtä biisiä ja haluaisin jakaa se teidän kanssanne.. Sen esittäjä jakaa paljon mielipiteitä suuresta vihasta aina suureen rakkauteen. Mielestäni tämä biisi on jotenkin erilainen kuin hänen aikaisemmat biisinsä, jotain täysin uutta kyseiseltä artistilta. Jos en tietäisi kuka tämän esittää, niin luulisin laulajaksi jotakin lähempänä kolmeakymppiä olevaa RnB-artistia. Haluaisin siis, että kuuntelisitte tämän biisin varauksetta.

Kuukausi Jouluaattoon!

Jinglebells, jinglebells... 

Yleensä en jaksa hirveän aikaisin intoilla joulusta, mutta tänä vuonna jouluinnostus on hiipinyt luokseni salakavalasti. Ensi viikolla olisi tarkoitus pitää siivouspäivä ja laittaa samalla koti jouluisaksi! Eli täytyy raahata joulukuusi kellarista ja vielä koota se.. Mulla on siis muovikuusi. Onneksi vanhempieni luona on sitten oikea kuusi. 

Sain perjantaina jouluviikon työvuorot ja en melkein voisi olla tyytyväisempi.. Mulla on kokonaiset neljä vapaapäivää putkeen eli saan löhöillä kotona sohvalla ja syödä suklaata ja kinkkua niin paljon kuin maha vetää. Me happy. 

P.S. Huomenna vietetään kansallista kahvipäivää eli kaikilta Ärriltä saa ilmaista kahvia klo: 12.00 saakka. Arvatkaa kuka on huomenna keittämässä sitä kahvia? Jee.

"The runaway is too slippery for landing."

Siinä on lause, jota tuskin kukaan haluaisi kuulla lentokoneessa.

Näin kuitenkin kuulutti Norwegianin kapteeni viime lauantai aamuna, kun olin lentelemässä kohti Rovaniemeä. Pyörittiin siis ympyrää Rovaniemen yläpuolella puolisen tuntia odotellen saisiko porukka maassa sulatettua kiitoradan laskeutumiselle sallittuihin rajoihin. Täytyy sanoa, että olin repimässä hiuksia päästäni, enkä suinkaan sen takia, että olisin pelännyt laskeutumista.. Ehei, minä olisin ollut valmis hyppäämään vaikka laskuvarjolla tai kokeilemaan riskillä alastuloa nimittäin tiesin, että toinen vaihtoehto on, että me lennetään johonkin toiselle lentokentälle. Eikä täällä Suomessa noita lentokenttiä ole turhan tiheään eli se olisi tarkoittanut monen tunnin viivästystä alkuperäiseen aikatauluun.

Lopulta kaiuttimista kuului, että ollaan otettu kurssi kohti Oulua. Haistakaa kukkanen.. En olisikaan halunnut päästä kotiin tämän päivän aikana. Ei paljon hymyilyttänyt kun laskeuduttiin Oulun lentokentälle ja kaiuttimista kuului: "Tervetuloa Ouluun". Vielä laskeuduttuamme ei ollut varmaa miten päästään Rovaniemelle, joten kökötettiin kuin sillit purkissa lentokoneessa ja odotettiin lisätietoa. Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kaiuttimista kuulutettiin, että kiitorataa ei ole saatu sulatettua tarpeeksi, joten lentoyhtiö on päättänyt järjestää meille bussikyydin Rovaniemelle.

Vittusaatanaperkele. Soitin siis Rovaniemellä odottelevalle äidilleni ja käskin tämän lähteä ajamaan takaisin kotiin (vanhempani asuvat siis noin tunnin matkan päässä Rovaniemeltä ja kahden tunnin matkan päässä Oulusta). Seuraavaksi soitin rakkaalle Oulussa asuvalle Heidi-serkulleni ja pyysin kauniisti voisiko tämä tulla hakemaan mut lentokentältä ja mahdollisesti viedä meikäläisen tunnin matkan päässä sijaitsevalle Pudasjärvelle, josta isäni voisi minut käydä noutamassa. Ei siis puhettakaan, että olisin jäänyt odottelemaan noita busseja.. Olisin ehkä ollut kotona joskus iltapäivällä.

Noh.. Loppu hyvin kaikki hyvin. Olin lopulta kotona nelisen tuntia myöhemmin kuin minun alunperin piti olla. Lisäksi bongasin Oulussa huoltoasemalla yhden meikäläisen lemppari jääkiekkoilijoista: Juhiksen eli Juha-Matti Aaltosen! En sentään kehdannut ottaa Juhiksesta kuvaa, mutta tässä nyt kuitenkin sen kaara:

Oli ihanaa päästä käymään kotona, nimittäin viimeksi siellä on tullut käytyä heinäkuussa. Äiti oli ostanut mulle meille joulukinkun, koska oli hiukan epäselvää pääsenkö jouluksi kotiin vai joudunko olemaan töissä. (Tänään saadaan jouluviikon työvuorolista, mutta ainakin vielä elän siinä uskossa, että mulla on jouluna neljän päivän vapaa. Peukut ylös!) Kinkku oli hyvää, joten syötiin se koko perheen voimin kahdessa päivässä.

Muutenkin koko viikonloppu meni hyvin leppoisissa tunnelmissa.. Aika kului lähinnä televisiota katsellen seuran aina välillä vaihtuessa. Äiskän kanssa ehdin katsoa ainakin molemmat Prinsessapäiväkirja-leffat, jotain tylsiä brittisarjoja sekä kolme jaksoa Totuuden anatomiasta. (jota haukuin huonoksi ennen kuin olin jaksoakaan katsonut..)

Välillä täytyi poistua telkkarin äärestä, jolloin liikuin lähinnä jääkaapille tai ruokakauppaan. Totta puhuen ehdin myöskin käydä mummilassa, entisellä työpaikallani sekä Fazerin myymälässä karkkiostoksilla. Vietin myöskin laatuaikaa sisarusteni kanssa: Pelasin Trivial pursuitia pikkuveljeni kanssa ja nukuin molemmat yöt pikkusiskoni vieressä. Maanantai aamuna isoveljeni uhrasi yöunensa ja lähti viemään minua Pudasjärvelle, josta jatkoin matkaani bussilla Ouluun.

Oulussa Heidi saapui taas minua noutamaan ja koska meillä oli hetki ennen kuin minun täytyi kiiruhtaa lentokentälle pyörähdettiin Heselle aamukahville (juotiin kyllä teetä ja syötiin muffinsseja) sekä murehtimaan tulevaisuutta. Tuntui typerältä istua Oulussa kahvilla kun työvuoroni oli alkamassa 2,5 tunnin päästä.. Olin sataprosenttisen varma että lento on myöhässä, enkä ehdi ajoissa töihin.. Mutta mites sitten kävikään?

Kävelin työpaikkani ovista sisälle kahdeksan minuuttia ennen työvuoroni alkua! Tadaa!

Kaikinpuolin ihana viikonloppu siis takana. Tosin kohta alkaa jo uusi viikonloppu.. Mihin ihmeeseen nämä päivät katoaa? Tuntuu, että en ole saanut tällä viikolla mitään järkevää aikaiseksi. Tosin se taitaa olla aikalailla tottakin. Vihaan näitä iltavuoroviikkoja, koska nukun yleensä aivan liian myöhään ja sitten täytyykin melkein heti lähteä töihin ja illallakaan ei saa enää mitään järkevää aikaiseksi. Esimerkiksi aloitin tämän blogipostauksen tiistaina ja nyt vasta julkaisen tämän.

Ainiin! Pakko tulla hehkuttamaan, että mun eka tentti avoimessa meni läpi! Olin ihan varma, että feilasin sen koska vastasin kolmesta kysymyksestä puoleksi yhteen, toiseen kirjoitin yhden lauseen ja kolmanteen jätin kokonaan vastaamatta sekä lisäksi häivyin sieltä tentistä heti kun se sallittiin. MUTTA näköjään ihmeitä sattuu.. Tai sitten olen saanut kunnolla säälipisteitä. Tai se opettaja on sekoittanut tulokset. Tai sitten olen yksinkertaisesti nero. JEEJEE!

Enää 22 opintopistettä keräämättä..

Tänään on vapaapäivä ja tarkoituksena olisi saada paljon kaikkea järkevää aikaiseksi. Pakollisia juttuja on ainakin yliopiston kirjastossa vierailu sekä ruokakaupassa käyminen. En ilmeisesti voi elää koko viikkoa syömällä pelkkää Oltermannia..

Tässä nyt oli pitkästä aikaa tällainen pitempi postaus, joten toivottavasti edes joku tykkäsi. Joskus ennen muinoin kirjoitin tällaisia postauksia päivittäin, mutta nykyisin tykkään enemmän tehdä lyhyitä postauksia tai tehdä videopostauksen silloin kun on paljon asiaa. Nyt suuntaan kuitenkin kohti höyhensaaria! Pus pus.

Good morning!

Terkkuja lentokentältä!

Aluksi oli hiukan pelkoa miten pääsen kentälle näin aikaisin lauantaina, mutta huoleni oli turha.. Tein uuden nopeusennätyksen kokeilemalla hiukan extreme reittiä! Kentälle kotoa puolessa tunnissa!

Tuossa muuten kaikki tavarani mitä lähti läppärin lisäksi reppuun.. Pakkaisinpa aina näin kevyesti reissuun. 

Kiva rallatus.. "I'm a lover not a hater, not a fighter or a player.."

Tänään jonottaessani Bikbokin sovituskoppiin kuului kaiuttimista kivan kuuloinen biisi. Kaivoin siis älypuhelimen taskustani ja muutaman sekunnin kuluttua tiesin biisin nimen ja esittäjän. Helppoa kuin heinänteko tämä nykyajassa eläminen.

Jos omistatte älypuhelimen suosittelen kovasti Shazamin lataamista! Nyt lähden nukkumaan, nimittäin aamulla tämä tyttö lähtee lentokentälle!

No ei mulla nyt parempaakaan tekemistä ollut.

Sain blogihaasteen. Saman haasteen, johon olen osallistunut ainakin kaksi kertaa. Siksi olen tylsä ja vastasin vain minulle esitettyihin yhteentoista kysymykseen. Sorry.

1. Minkä ikäinen olet passikuvassasi?
- Olen yksi niistä onnekkaista, jotka vielä aikanaan saivat kymmenen vuoden passin eli mun passikuva on otettu vuonna 2006. Olen kuvassa siis 12-vuotias. Hyvä kun oma äiti tunnistaa mut siitä kuvasta.. Se on niin upea. 

2. Jos sulla on ajokortti, milloin olet saanut sen? (kuinka monta päivää, viikkoa tai vuotta sen jälkeen kun täytit 18?)
- Raivostuttavaa, että mun piti nousta ylös ja käydä katsomassa milloin olen tuon ajokortin saanut.. Ajokortin sain 26.09.11 eli 16 päivää sen jälkeen kun olin täyttänyt 18.

3. Unelma-ammattisi lapsena? Onko se unelmasi edelleen, jos ei, miksi?
- No siis tämähän varmaan vaihteli joka vuosi.. Laulaja (kunnes tajusin etten osaa laulaa), leipuri (en tykkää leipomisesta erityisemmin) ja arkeologi (jurassic parkit nyt vaan on parhaita).

4. Mikä on isoin eläin minkä olet nähnyt?
- Hmm..No hirvi on vissiin aika iso? En mä voi muistaa.

5. Millainen suku sulla on?
- Noo tuota noin.. Isillä on neljä sisarusta, äitillä kolme. Kaikilla on lapsia eli serkkuja löytyy. Sukua löytyy lähinnä pohjoisesta, vähän Ruotsista ja muutama serkku Dubaista.

6. Kuinka monta puukkoa keittiöstäsi löytyy? Onko kasviksille ym. omat?
- Kolme. En syö kasviksia, joten ei todellakaan löydy.. Yksi iso leikkaamiseen ja kaksi pientä kuorimiseen. 
7. Omasta mielestäsi pahin paheesi?
- Ahmiminen. Lasketaanko se? Jos se on jotain hyvää mun on pakko syödä sitä niin paljon, että tulee huono olo. En tajua miten joku voi syödä vain yhden palasen suklaata ja olla tyytyväinen. 
8. Syötkö vitamiineja tai muita ravintolisiä päivittäin? Jos syöt, mitä?
Syön. Yritän ainakin. Yleensä unohdan. D-vitamiini, BCE-vitamiini, Omega3, Biotiini sekä tänään ostin purkillisen Sinkkiä!
9. Jos sinun pitäisi ottaa lävistys, minkä ottaisit?
- En tykkää lävistyksistä, yhtään. Korvikset multa löytyy, mutta jos joku pitäisi lisää ottaa ottaisin rustolävistyksen. 
10. Kaunein suomalainen sana?
- Tähän pitäisi varmaan kliseisesti vastata rakkaus tai jotain vastaavaa. Suomi ei kovin kaunis kieli ole, mutta sanotaan nyt vaikka sauna. Kaikkialla ihmiset tietävät mitä se tarkoittaa, paitsi ruotsalaiset jotka menevät sinne hemmetin bastuun. 
11. Jos saisit nyt 50 euroa, mitä tekisit sillä? Säästöön ei saa laittaa ja se on käytettävä kokonaan heti.
- Heti nyt? Maksaisin tuon laskun tuosta pöydältä. Lopulla rahoilla ostaisin luultavasti karkkia ja cokista. 

Minkäs teet kun laiskottaa.

Tiedättekö kun välillä on niitä kausia, jolloin on hirveän ahkera ja saa paljon aikaiseksi.. Ja välillä taas on niitä kausia milloin mikään ei etene yhtään mihinkään? Nyt on menossa laiskutuskausi.

Oikeasti olen tehnyt vaikka mitä, mutta en juurikaan mitään tärkeää tai pakollista.

Viime viikolla:

1. Ostettiin Jennin kanssa piparitaikinaa ja kutsuttiin Elmo syömään joulutorttuja.
2. Katselin paljon Muumeja. En oikeasti muistanut kuinka hauska hahmo Pikku Myy on tai kuinka raivostuttava Niiskuneiti on.

3. Treffattiin (no minä ja Jenni tietenkin) täällä lomailleita pohjoisen tyttöjä kahtena iltana ja jälkimmäisenä iltana päädyttiin tissuttelun sijaan ihan baariin asti.
4. Jossakin vaiheessa tuota baarireissua möllötin yksin pimeässä nurkassa odotellen huonon olon katoamista, jolloin paikalle saapui englantia puhuva nahkatakkinen mies, joka tiedusteli onko mulla kaikki ihan okei: "Yes I'm fine!" *jammailin päätä musiikin tahdissa, jotta ympärillä pyörivä järjestysmies ei huomaisi heikkoa oloani*
Seuraavaksi tämä mies olikin riisumassa vaatteitaan ja työntämässä banaania jonkun naisen käteen. Se oli siis strippari, jonka esitys oli juuri alkamassa. Harmi etten pystynyt katsomaan uuden ystäväni varmasti über mahtavaa mielenkiintoista showta.

välipala

5. Seuraavana päivänä muistin taas miksi käytän alkoholia niin harvoin.
6. Isänpäivän vietin iltavuorossa ja voi hyvä luoja sitä ihmisten määrää.. Välillä tuntuu, että ihmiset reagoivat kauppojen kiinnioloon kuin ydinsota olisi alkamassa. Ette te ihmiset yhdessä päivässä nälkään kuole.. MUTTA en valita. Hyvää bisnekselle.

Tällä viikolla:

1. Maanantaista mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Pitäisikö huolestua? Eiku hetkinen.. Heräsin, kävin suihkussa, skypettelin, kauhistelin hiustenlähtöä, menin töihin ja sitten kotiin nukkumaan. What a wonderful day.
2. Tiistaina käväisin aamulla palaverissa. Siitä sitten keskustaan ostamaan leffaliput ja töllistelemään Stockan kulmille joko Starbucks olisi avattu.

3. Tosiaan tänään oli Starbucksin viralliset avajaiset, mutta jo eilen sieltä sai ilmaista harjoittelukahvia. Omnomnom, tosin mun Gingerbread latte ei maistunut yhtä hyvältä kuin ennen, mutta laitetaan tuo nyt harjoittelun piikkiin.
4. Kävin Ninan ja Jennin kanssa katsomassa paljon kehutun Leijonasydämen. En pettynyt. Ainakaan Jasper Pääkköseen.. Heheheheh.

5. Ostin joulukalenterin.
6. Suunniteltiin Jennin kanssa hiukan mitä aiotaan Lontoossa tehdä ja tällä hetkellä meidän suunnitelma sisältää seuraavaa:

7. Olin tänään lettipäänä töissä ja odottelen nyt mielenkiinnolla miltä nämä hiukset näyttää huomenna avattuani ne.

P.S. Näköjään minun antisosiaalinen maineeni on levinnyt pitkälle nimittäin rakas serkkuni linkkasi minulle tänään tämän. Kiitti.

Slim Shady is baaack.

Tämä on tällainen kevyt paluu bloggailun pariin.

Sitä vaan, että jos ette vielä ole kuunnelleet Eminemin uutta levyä, tehkää se heti.

Siinä on hyvin lahjakas mies. Sekä hauska.

Kun olin pieni..

Olen herännyt tänään hiukan yli kahdeksan aikaan, vaikka olen yleensä todella aamu-uninen.. Niinpä olen ehtinyt jo nyt tylsistyä kuoliaaksi. Olen ehtinyt tälle aamulle jo syödä ja katsoa Avaran luonnon-dokumenttiä Saksan metsistä. (yllättävän mielenkiintoista! siellä asuu sööttejä lihavia villikissoja!)

Kaivoin siis netin syövereistä yhden blogihaasteen ja haastan itse itseni tekemään tämän. Loogistako? No jos joku muu tämän haluaa tehdä, niin siitä vaan. Kertokaa mulle, niin voin käydä lukemassa teidän versiot!

Kun olin pieni..

lempiruokani oli.. Sataprosenttisesti varmaa vastausta en osaa antaa, mutta ainakin ala-asteella mun lempiruoka oli makaronipata/-laatikko, hirvikäristys, kananmunakastike sekä koulun tonnikalapasta. Kyseiset ruuat on kyllä vieläkin mun lemppareita. 

katsoin televisiosta yleensä... Lastenohjelmia? Ainakin VHS:lle löytyy paljon nauhoitettuna kyseisiä ohjelmia: Muumit, Bambukarhut, Babar sekä Prätkähiiret. Muistan myös katsoneeni Kauniita ja rohkeita, Baywatchia, Melrose Placea ja Salkkareita. 

unikaverini oli... Tämä varmaan vaihteli koko ajan, mutta ainakin muistan käyttäneeni isoa Titi-nalle pehmolelua tyynynä.. Unikaverinani on myös ainakin jossain vaiheessa toiminut Marsupilami.

käytin... Syyshaalaria vielä ainakin ykkös- tai kakkosluokalla ja muistan vieläkin kuinka paljon häpesin sitä. Äiti tottakai pakotti sen laittamaan, joten pukeuduin välitunnille mentäessä mahdollisimman hitaasti ja sitten menin ulos sellaisesta sivuovesta (josta ei saanut kulkea). Välitunnin vietinkin sitten koulupihan syrjäisimmässä nurkassa hengaillen. Kuulostan nyt todella epäsosiaaliselta yksilöltä, mutta kyllä mulla oli kavereita! Ehkä niitä ei ollut noina haalaripäivinä. :D

isoäitini / isoisäni kertoi minulle... Nyt jo edesmennyt mummoni näytti minulle kerran vanhoja valokuvia ja kertoi tarinoita niissä esiintyvistä ihmisistä. Erityisen kiinnostunut olin kuvista, joissa esiintyi pappani, jota en koskaan ehtinyt tavata. Sain lopulta yhden mustavalkoisen kuvan papastani itselleni. 

muistan laulaneeni... Gimmeliä ja Nylon beatia. Jossain vaiheessa meillä oli kavereiden kanssa bändi ja laulettiin välitunneilla kyseisten bändien biisejä. Elmon kanssa meillä oli myös oma bändi ja keksittiin jopa yksi oma biisi, ihan omalla kielellämme. "Biintyynbiin, I let go anymorrow...."

pelkäsin... Pimeää. Karhuja ja erityisesti Akakabutoa (Hopeanuoli traumatisoi minut loppuelämäkseni). 

tein salaa... Varmasti moniakin juttuja. Ensimmäisenä mieleen tulee se, että kylvetin barbejani kylppärin altaassa ja jossakin vaiheessa leikkasin Pocahontakselle siilitukan. Tottakai jäin kiinni ja äiti heitti Pocahontaksen roskiin, mutta minä hain sen takaisin ja siellä se on vieläkin kotikotona kaapissa muiden barbien kanssa. 

kesäisin... Mummi piti kesäkahvilaa ja saatiin sieltä aina karkkia ja jätskiä. Lipsi-mehujäätelöä! Muutenkin kesäisin parhautta oli molemmissa mummiloissa vierailu ja siellä ruoka. Kesän kohokohtia oli lomareissut asuntovaunun kanssa ympäri Suomea.

talvisin... Rakennettiin mun isoveljen (ja yleensä naapuruston lapsien) kanssa joku iso lumilinna. Yhtenä vuonna meillä oli meidän takapihalla kokonainen lumihotelli! 

olin ylpeä... Bratz-kokoelmastani. Tämä tapahtui kyllä vasta hiukan vanhemmalla iällä, barbien jälkeen. Mulla oli ja on vieläkin todella iso Bratz-kokoelma.

keräsin... Noita Bratzeja. Tölkkien klipsuja. Tarroja. Tuskin mitään hirveän erikoista. 

Siinäpä jonkinlainen tiivistys siitä mitä kuului meikäläisen elämään lapsena. Kuulostaa luultavasti hyvin tutulta jokaiselle 90-luvun lapselle. 

Mother knows best.

Eilen töistä kotiin saavuttuani minua odotti paljon postia: Mainoksia, uusi PAMin jäsenkortti, mysteeripaketti Englannista sekä postin saapumisilmoitus paketista. Suuntasinkin samalla ovenavauksella kohti Kantsun Prismaa ja postia. Äiti oli pari päivää sitten kertonut laittaneensa postiin mun synttärilahjan (jooo.. mun synttärit oli pari kuukautta sitten, mutta ehkä tämä selittää mistä olen perinyt tämän "asiat viimetingassa tai myöhässä kuntoon"-tavan..), joten halusin vain päästä näkemään mitä sieltä paketista paljastuu.

Mitään tällaista en edes osannut odottaa, mutta täytyy sanoa, että kyllä äiti lapsensa tuntee.

How cute is that? Tuo on siis tuollainen tarjoilukippo, jossa lukee "chocolate". 

Ihana! Onneksi mulla löytyy tuohon luultavasti aina jotakin laitettavaa. 

Tuon lahjan lisäksi sain tosiaan mysteeripaketin Englannista.. Ei se lopulta kovin suuri mysteeri ollutkaan. Tilasin noin viikko sitten mulle ja Jennille Oyster cardit eli Lontoon julkisen liikenteen matkakortit ja nyt ne saapuivat! Onhan noi hiukan söpömmät kuin HSL:n vihreät kortit. 

Ollaan Lontoossa 27 päivän päästä! Can't wait!