Insomnia.

= Inability to sleep.

Mun läppärin kello näyttää 3.27. Onnekseni voin todeta, että se on edelleen Suomen ajassa ja todellisuudessa kello on vasta 1.27. Vasta. Olen yrittänyt saada unta viimeiset kaksi tuntia, mutta en pysty nukahtamaan. En ehkä olisi asiasta hirveän huolissani, jos tämä ei olisi jo kuudes kerta alle kahden viikon sisällä, kun pyörin tunti toisensa jälkeen sängyssä pystymättä nukahtamaan. 

Ainoastaan sellaisina iltoina, kun olen käynyt ulkona juhlimassa ja palaan kotiin vasta reilusti puolen yön jälkeen nukahdan levollisesti. Turhauttavaa. Pitääkö tässä alkaa tissuttelemaan, että uni tulee? Eikä ongelma ole edes siinä, että en olisi väsynyt.. Aamuisin tekisin mitä vain jos saisin jäädä sänkyyn ja päiväunet taas kuulostaa unelmien toteutumiselta.

Miksi sitten en nuku yöllä? 

Koska en osaa kääntää aivojani off-tilaan, vaan kellahdettuani sänkyyn mun pikkuruiset aivot päättävät, että nyt on hyvä aika alkaa murehtimaan kaiken maailman ongelmia. Koulustressi on yksi suurimmista murheista. Kokeet ja esseiden deadlinet lähestyy. Kielimuuri. Sitten pitäisi koko ajan yrittää olla sosiaalinen ja bondata ihmisten kanssa, vaikka haluaisin vain löytää ne "mun tyyliset" ihmiset. Tykkääkö toi tyyppi musta nyt oikeasti vai onko se vain kohtelias? Sitten tottakai murehdin myös muiden ihmisten elämiä. Mitä Suomeen kuuluu? Mitä kotona tapahtuu? Mitä kavereille kuuluu? Hankalinta tässä etäisyydessä kaikkiin läheisiin ihmisiin on se, että ei ole paikalla ihmisten arjessa ja asioista kuulee aina hiukan viiveellä, jos kuulee ollenkaan. 

Hienoa, tämä postaus saa mut vaikuttamaan siltä, kuin en nauttisi mun elämästä just nyt ollenkaan. Oikeasti nautin joka päivästä täällä (paitsi sunnuntaina halusin kuolla, mutta se ehkä johtui krapulasta. hehe) ja elän ehkä hienointa aikaa mun elämässä. Öisin mut vaan valtaa suunnaton ahdistus kaikesta. 

Eilen yritin jopa epätoivoissani googletella keinoja nukahtamiseen. Kamomillateetä tänne kiitos!

Ehkä mun pitää alkaa meditoimaan tai jotain vastaavaa.

Viikonloppuna aion ottaa pikku breikin kouluelämästä ja suuntaan Heidin luokse Aberdeeniin! Sitten pitääkin taas kaksi päivää päntätä hulluna koulujuttuja nimittäin Jenni lentelee tiistaina Suomesta ilahduttamaan mua loppuviikoksi. Olen suunnitellut meille paljon tekemistä, koska toistaiseksi en oo paljon Dundeeseen ehtinyt/jaksanut tutustua. E taida olla kovin hyvä turistiopas.. Järjestelmäkamerakin on pölyttynyt tuolla hyllyssä jo kuukauden. 

Aika menee edelleen hirveän nopeasti. Tarvitsen ajankääntäjän. 

Viikko sitten lauantaina koin pahimman hermoromahduksen toistaiseksi ja lähdin sitten poikien (kämppiksieni siis..) kanssa pubikierrokselle hiukan päästämään höyryjä ulos. Meillä oli kyllä oikein hauskaa, vaikka en ymmärrä miksi mun piti yrittää juoda ne pöydän alle.. Oltiin kylläkin jo yhden aikoihin takaisin meidän keittiössä pelaamassa Unoa. Hurja ilta.. Not. 

Sunnuntaina mun kaveri tuli tänne viettämään leffailtaa ja tottakai tilattiin ruokaa Pizza Hutista. Omnom. Kotiintoimitukset on parhautta.

Viime viikolla oli sitten koulukiireiden lisäksi kolmena iltana menoja. Tiistaina vietettiin Plain White Tees partyja (eli valkoiset paidat päälle ja tusseilla niihin kirjoittelemaan/piirtelemään) ja mun paidassa luki hyvin kekseliäästi "If lost return to Finland". Sain jopa hiukan palautella ruotsin kielen taitojani, kun joku skottipoika innostui kehumaan Ruotsia maailman parhaaksi maaksi ja vieläpä osasi puhua hiukan itse kieltä. (Itsehän vain kehuin Suomea. Tai ainakin yritin..)

Perjantaina vietettiin taas jälleen kerran yhden kämppiksen synttäreitä ja meillä oli kyllä oikein hauskaa! Käytiin mun yhden kämppiksen kanssa iltapäivällä ostamassa kakku ja kortti synttärisankarille ja onnistuttiin samalla löytämään tosi kiva jätski/vohveli/cupcake-paikka. Oreo cup cake is gooood! Illalla laitoin pitkästä aikaa korkkarit jalkaan, kun lähdettiin tanssimaan ja jotenkin onnistuin matkalla astumaan portaan ohi (ulkona oli pimeää) ja polvihan siinä rytäkässä aukesi ja lisäksi onnistuin taittamaan sormeni niin, että se ei toiminut kunnolla kahteen päivään.

Lauantaina meillä oli jalkapallojoukkueen initiation (=jäseneksi ottaminen) ja meidän uusien jäsenien piti pukeutua spurguiksi, kun taas vanhemmat jäsenet sai olla prinsessoja ja gangstoja. Jouduttiin muun muassa juomaan maailman hirveintä vodkaa ja lisäksi meidän piti suorittaa leikkikentälle rakennettu hurja esterata (mun joukkue voitti!). Lisäksi saatiin uudet nimet ja mua ilmeisesti kutsutaan nyt Fretiksi (Ferret).. En koskaan saanut selville mistä ne tämän nimen keksi.

My teeeam!

Sunnuntaina kärsinkin sitten tyhmästä päästä eli koomailupäivä. Lisäksi mun polvet oli vielä pahemmassa kunnossa kuin ne oli olleet edellisenä päivänä. Se leikkikentän esterata ei ehkä ollutkaan hirveän hyvä homma. Koko päivä meni aika pahasti koomaillessa, mutta onnistuin sentään kampeamaan itseni mun kämppiksen kanssa mäkkäriin aamupalalle/lounaalle. Törmättiin mäkkärissä hyvin koomaiseen jalkapallojoukkueeseemme.. Tytöt olivat huippu-urheilijamaisesti siirtyneet mäkkäriin harjoitusten jälkeen (itsehän skippasin ne harkat suosiolla. kuulin kylläkin, että jotkut olivat juoneet harjoitusjuomana olutta, että krapula ei pääsisi iskemään. haha.)

No joo, eiköhän tämä ollut tässä. Ehkä voisin yrittää uudelleen sitä nukkumista. Katsotaan auttoiko tänne avautuminen yhtään mun unettomuudessa. Seuraavaksi voinkin alkaa lukemaan koulukirjoja, niin tulee tämäkin aika käytettyä järkevästi. 

Haluaisin muuten hirveästi tulla jakamaan kesän InterRail-postauksia (kyllä ne on oikeasti tulossa!), mutta nyt seuraavat kolme viikkoa on niin kiireisiä, että epäilen kovasti, että niiden postausten aloitus jää marraskuun puolelle. So many good memories.. 

Hyvää yötä! Tai oikeastaan huomenta kaikille Suomessa oleskeleville lukijoille!