Sunday, March 15, 2015

LONTOO (ja vähän Edinburghia)


En nyt jaksanut keksiä mitään nasevaa otsikkoa, joten tällä mennään! Hiphei.

Mutta tässä siis tiivistys joulukuun Lontoon reissulta.. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan:

Maanantai



Aamulla lähdettiin kaverin kanssa reissuun luvattoman aikaisin ja oltiin Lontoon Stanstedillä jo puolenpäivän aikoihin. Hetken aikaa kyllä luultiin olevamme Italiassa, kun kaikki ihmiset bussijonossa puhuivat Italiaa ja joku nainen jopa alkoi sitä meille puhumaan.. Are you kidding me? Lontooseen päätettiin matkustaa bussilla, koska juna oli tosiaan kalliimpi kuin meidän lentoliput. Huono päätös.. Satuttiin ilmeisesti johonkin ruuhka-aikaan ja siellä me sitten kökittiin bussissa melkein pari tuntia. Sen jälkeen matkustus menikin hiukan sujuvammin.. Vaikka ei meinattu löytää meidän hostellia. Onneksi puhelimessa oli nettiyhteys! Meidän hostelli oli tosiaan ihan King's Crossin hoodeilla ja muutenkin oikein viihtyisä (Clink78). Meillä oli huonetovereina pari tyttöä jenkeistä ja tultiin oikein hyvin toimeen niiden parin tunnin aikana, kun kaikki siellä huoneessa hengailtiin. 


Hirveästi mitään ei ehditty jaksettu tehdä enää iltapäivällä/illalla, mutta suunnattiin kuitenkin Oxford Streetille tekemään pakolliset ostokset sekä tottakai syömään illallinen. Lähdettiin molemmat reilut sata euroa köyhempinä Victoria's Secretiltä pois ja repesin nauruun, kun ovimies sanoi mulle, että 'see you tomorrow'.. Mun budjetti ei ehkä olisi kestänyt toista samanlaista ostosreissua. Lahjoitin myös kolme puntaa syöpätutkimukseen, kun jäin vahingossa juttelemaan jonkun tutkijatyypin kanssa ja ennenkuin tajusin olin lähettänyt tekstarin tukinumeroon. Sain palkinnoksi petrimaljan, jotta voisin sitten itse kotona kehittää hoitokeinoja syöpään. Nice. 

Tiistai



Aamulla pakattiin kimpsut ja kamppeet kasaan, käytiin hostellin aamupalalla ja jätettiin tavarat muutamaksi tunniksi säilytykseen hostellille. Meidän pari muuta kaveria siis tuli junalla Lontooseen ja vaihdettiin iltapäivällä eri hostelliin pariksi yöksi. Seuraava hostelli oli itseasiassa vielä lähempänä King's Crossia, joten sijainti ainakin oli bueno (YHA London St Pancras)! 

Aamupäivällä kierreltiin ensin hiukan King's Crossin hoodeilla, jonka jälkeen siirryttiin Covent Gardeniin shoppailemaan ja fiilistelemään jouluisaa tunnelmaa. Aikaisemmilla reissuilla en oo eksynyt tuonne Covent Gardeniin ja nyt mua hiukan harmittaa. Siellä oli niin nättiä! Käytiin muumikaupassa ja muutamissa pikkuputiikeissa ja lopulta mentiin kahville. Satuttiin sinne kahvilaan ilmeisesti lounasaikaan, koska siellä oli meidän lisäksi vain pukumiehiä. Kahvittelun jälkeen siirryttiin takaisin Oxford Streetille ja käytiin keventämässä lompakoita hiukan lisää.


Sitten meidän pitikin palata takaisin hostellille noutamaan matkatavarat ja loput matkakumppanit rautatieasemalta. Pari tuntia hengailtiin hostellilla, jonka jälkeen todettiin ettei olla syöty mitään kunnon ruokaa koko päivänä, joten käveltiin pari korttelia eteenpäin ja mentiin syömään Handmade Burgeriin maailman parhaita hamppareita. Olin reipas ja päätin tilata mun aterian ensimmäisenä ja mun tilaus meni suunnilleen näin: 'Can I have a cheese burger but without tomato and red onion.. And can I also have the beef well done? Thank you!' Luulin nirsoilevani pahastikin, mutta mitä mun seuralaiset sitten tekikään? Ne kaikki vaan totesi, että itseasiassa ne haluaa niiden hampparit tismalleen samanlaisina!


Ruokailun jälkeen suunnattiin Harrodsille 'shoppailemaan'. Lähinnä pyörittiin ympäriinsä ja kauhisteltiin kalliita hintoja. Löydettiin yksi pöytä mikä maksoi puoli miljoonaa puntaa.. Sellainen kiva ruokailupöytä. Leluosastolla viihdyttiin luvattoman pitkään ja sieltä siirryttiin vielä Oxford streetin Disney-kauppaan. Sisäinen lapseni oli hyvin innoissaan.

Ilta vietettiin hostellilla karkkia mussuttaen ja jutellen monta tuntia. Täytyy kyllä todeta, että lähdin reissuun yhden tuttavan ja kahden tuntemattoman henkilön kanssa, mutta takaisin palasin kahden ystävän kanssa (kolmas tyyppi jäi vielä Lontooseen pariksi päiväksi). Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain klikkaa heti. 

Keskiviikko


Tämä oli varmasti se päivä mitä oltiin odotettu suurimmalla innolla.. Suunnattiin nimittäin Warner Brosin Harry Potter-studioille! Whoop whoop! Aamulla pyörittiin King's Crossin asemalla (tottakai siellä 9¾ Potter-kaupassa) ja lounaan jälkeen suunnattiin junalla Watford Junctionille mistä matka jatkui Potter-bussilla itse studioille. 


Studiokierros itsessään oli jälleen kerran mahtava kokemus. Edellinen vierailuni tuolla studioilla tapahtui marraskuussa 2012 ja siitä voi lukea täältä. Jotkin jutut oli muuttuneet mikä oli kiva ylläri ja lisäksi tuolloin joulukuussa oli suurisali ja muutamat muut paikat koristeltu jouluiseksi! Tosin täytyy sanoa, että yhdessä vaiheessa istuskelin varmaan tunnin yhdellä penkillä syömässä karkkia, koska osa meidän seurueesta kiersi niitä studioita niin hitaasti, että en itse enää keksinyt mitään uutta katseltavaa. Viimeksi meillä meni ehkä tuolla studioilla pari tuntia, mutta nyt oltiin tuolla yli viisi tuntia. 


Tuolla kierroksella tosiaan meni koko päivä, joten Lontooseen palattuamme käytiin ainoastaan ostamassa Waitroselta herkkuja ja mentiin hostellin baariin syömään hamppareita sekä katselemaan futista. Illalla hengailtiin taas vain meidän huoneessa syöden ja jutellen.

Torstai


Viimeinen päivä Lontoossa. Kirjauduttiin aamulla ulos hostellista ja juuri kun oltiin sieltä lähdössä niin yhdelle meistä iski hirvittävä migreenikohtaus. Suunnattiin King's Crossille aamupalalle, mutta lopulta meidän oli pakko palata takaisin hostellille, koska toverimme migreenikohtaus vain pahentui. Skipattiin siis suosiolla kaikki aamupäivälle suunnitellut turistelut (Millenium bridge, Saint Paul's, Big Ben, London Eye) ja tuijoteltiin telkkarista musiikkikanavaa parisen tuntia, löhöiltiin sohvilla ja juteltiin One Directionista. (Migreeni-ihminen tietenkin nukkui!)

Tämän pienen rentoutumisen jälkeen suunnattiin Hyde Parkiin tsiikaamaan meininki Christmas marketilla. Siellä oli ihanan jouluinen tunnelma ja mun olisi tehnyt mieli ostella kaikkia erilaisia jouluherkkuja ja mennä eri huvipuistolaitteisiin, mutta tyydyin lopulta vain maistelemaan mulled winea (tää on vähän glögin tapaista kuumaa juomaa, joka kyllä maistuu mun mielestä vain lämmitetyltä punaviiniltä.. sitä se varmaan onkin.).



Tämän jälkeen alkoi meidän tragikoominen osuus matkasta. 

Innostuttiin pyörimään tuolla joulumarkkinoilla hiukan liian pitkään, joten lopulta jouduttiin juoksemaan metrossa ja kaduilla takaisin meidän hostellille, että ehdittäisiin hakea matkalaukut ja suunnata bussiasemalle, josta meidän bussin lentokentälle piti lähteä. Arvatkaa vaan missattiinko se bussi? 

Sekoiltiin metroasemalla Oyster cardien kanssa ja mentiin vääriin paikkoihin, eikä lopulta edes löydetty koko hemmetin bussiasemaa. Pikkuisen paniikin saattelemana kiirehdittiin ostamaan kalliit junaliput Standstedille menevään junaan. Mikä voi enää mennä pieleen? Noh, meidän juna oli sitten myöhässä, koska joku toinen juna oli päättänyt hajota raiteille. Jipiii.

Panikoitiin koko junamatka, että ehditäänkö edes meidän lennolle.. Oltiin kuitenkin onneksi ihan hyvissä ajoin lentokentällä ja ehdittiin jopa ostamaan matkaevästä. Jonoteltiin siinä puoli tuntia ennen lennon oletettua lähtöaikaa portille, mutta lopulta päädyttiin istumaan siinä lattialla jonossa melkein pari tuntia. Meidän lentokone oli tullut Norjasta ja sen siivet olivat ilmeisesti sitten niin jäässä, että brittien ongelmanratkaisukyky ei riittänyt sen jään sulattamiseen. Onko nämä ikinä kuulleet sellaisesti maagisesta ilmiöstä kuin talvi?



Meidän lento oli tosiaan sen parisen tuntia myöhässä, joten missattiin päivän viimeinen juna Edinburghista Dundeehin. Tässä vaiheessa ei oikeastaan enää edes ärsyttänyt, koska se oli jo oikeastaan huvittavaa miten pieleen meidän kaikki matkasuunnitelmat oli menneet. Oltiin toki huolissamme siitä, että joudutaanko viettämään yö taivasalla, koska seuraava juna tai bussi Dundeehin lähtisi vasta aamulla. 

Meidän onneksi törmättiin erääseen mahtavaan tätiin, joka lupasi, että jos ei löydetä ketään kaveria kenen luokse voidaan mennä yöksi, niin hänen luokseen kyllä mahtuu! Voiko oikeasti hyväsydämellisempää ihmistä olla? Tarjota nyt kolmelle tuntemattomalle yöpaikka! Aaaws. Lopulta kuitenkin löydettiin yksi koulututtava, kuka suostui majoittamaan meidät yöksi. Tämä tapaamamme täti kuitenkin jakoi (ja maksoi) meidän kanssa taksin kaupungille ja kertoili elämästään Lontoon ja Edinburgin välillä. Tavattiin myös taksijonossa herttainen irkkupariskunta, jotka kyselivät meiltä innoissaan kaikkea mahdollista Suomesta ja Kanadasta. Niin herttaisia ihmisiä! Hymyilyttää vieläkin, kun muistelen heitä.



Meidän yöpaikassakin saatiin kokea kunnollista skottilaista vieraanvaraisuutta: Meidät ruokittiin ja saatiin nukkua yö mukavasti oikeissa sängyissä jonkun katuojan sijaan. En ole varmaan ikinä ollut niin kiitollinen sängystä. Aamulla saatiin maukas aamupala sekä kyyti juna-asemalle. Matkan varrella meille esiteltiin Edinburghin nähtävyyksiä: se kahvila missä J.K. Rowling kirjoitti ensimmäisen Harry Potterin, se koulu mikä oli inspiraationa Tylypahkalle sekä tottakai Edinburghin yliopisto. 

Tällä kertaa ehdittiin meidän junaan ja saatiin ihastella junamatkalla Skotlannin kauniita maisemia sekä nummilla olevaa ensilunta auringonpaisteessa! Voi sitä onnentunnetta, kun vihdoinkin saavuin omaan huoneeseeni ja sain ottaa päikkärit. 



Meidän reissu sisälsi siis paljon yllättäviä käänteitä, mutta oli ehdottomasti tähän mennessä paras Lontoon reissu minkä olen kokenut! Kolmen viikon päästä olen jälleen kerran Lontoossa, joten toivottavasti siitä tulee vieläkin mukavampi reissu! Odotan innolla! 

Sunday, March 08, 2015

I'll still be a fool, I'm a fool for you.

Long time no see.


Kiinnostaako kenelläkään mitä oon viime aikoina duunaillut? Noh, kiinnosti tai ei niin tässä tiivistelmä:

Ostin bussiliput Lontooseen! Huhtikuun alussa alkaa spring break ja koska en aio mennä käymään Suomessa niin piti keksiä jotain muuta mukavaa.. Minä, Heidi, Jenni ja Ella mennään siis pääsiäiseksi minilomalle Lontooseen! Woohoo! (Voisin ottaa tavoitteeksi julkaista kuvia joulukuun Lontoon reissulta ennen tuota seuraavaa reissua. Hehe.)
Olen kirjoittanut kesätyöhakemuksia hiki hatussa.. Turhauttavaa puuhaa. Hommaa ei ainakaan tee helpommaksi se, että en kuitenkaan pääse paikan päälle työhaastatteluun. 


Olen leiponut! Kämppiksen herkkuhammasta kolotti ja koska mulla on jostain syystä mestarikokin maine tässä asunnossa, niin leivottiin yhdessä banaani-nutella-muffinsseja. So goooood!
Kouluhommat alkaa pikkuhiljaa stressata. Yliopiston mielestä on näköjään järkevää tunkea kaikki tehtävien palautukset yhden kuukauden sisälle sen sijaan, että niitä jakaisi jotenkin tasaisesti ympäri lukukautta. Tässä on viimeiset pari viikkoa ollut deadlineja joka viikko ja seuraavat neljä viikkoa sama homma jatkuu. Lisäksi vaikka kuinka vannoin joululomalla, että tällä lukukaudella aloitan tehtävien palaukset ajoissa, niin toistaiseksi olen edelleen aloittanut tehtävien tekemiset edellisenä päivänä ennen deadlinea. En vaan osaa motivoida itseäni tekemään tehtäviä, jos tiedän, että mulla on vielä aikaa myöhemminkin. Toivottavasti opin parantamaan tapani ennen kandivuotta.


Opettajat ovat myös päättäneet, että tällä lukukaudella tehdään paljon ryhmätöitä ja en voisi olla iloisempi.. Huomatkaa sarkasmi. Meillä oli tiistaina ryhmäesitelmä (meidän ryhmän piti rakentaa tuulivoimala ja päättää sille sopiva sijainti ja perustella se) ja istuttiin kirjastossa tekemässä sitä esitelmää yli 5 tuntia.. Mulle tuo on paljon, koska en ikinä normaalisti hengaile kirjastossa. Yksi vaihto-oppilas meidän ryhmästä totesikin, että on nyt kahden kuukauden aikana viettänyt enemmän aikaa kirjastossa kuin koko neljän vuoden aikana omassa yliopistossaan. Meidän esitelmä oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista: Oltiin laskettu kaikki mahdolliset kustannukset alkaen siitä kuinka iso alue tarvitaan ja kuinka monta ja millaista turbinia tarvitaan, että voidaan tuottaa tietty määrä energiaa. Laskettiin jopa kustannukset kaapeleiden vetämiselle.. Too much information. Itsehän puhuin esitelmän aikana maksimissaan 20 sekuntia ja mulla ei oo enää mitään mielikuvaa, että mitä olen mahdollisesti sanonut. Vihaan esitelmiä. Mun aivot yksinkertaisesti lyö tyhjää, kun kävelen luokan eteen. Parin viikon päästä on seuraava esitelmä.. Jipii.


Olen ollut sairaana yli viikon. Täällä on ollut flunssa-aalto meneillään ja olen kehunut kaikille kavereille, että en ole IKINÄ sairaana.. Karma is a bitch. Perjantaina luulin jo parantuneeni, mutta taisin vilustuttaa itseni uudelleen odotellessani kaveriani ulkona pelkkä huppari päällä.. Tyhmä Krista. 
Sairastamisen seurauksena olen alkanut kaivata liikuntaa ja toivon, että huomenna pystyisin raahaamaan rapistuvat luuni kuntosalille. Tämän hetkinen kroppa ei tunnu omalta ja olisikin kiva saada nesteet kiertämään. Mainonnan uhrina menin ostamaan Booatean 14 päivän Teatoxin. Tuo on ilmeisesti nyt joku hittituote Briteissä. Aloitin vasta eilen, joten en voi vielä kommentoida tuon tehoa, mutta katsotaan parin viikon päästä.


Saatiin vihdoinkin hoidettua kaikki paperihommat ensi vuoden kämppää varten ja allekirjoitettiin vuokrasopimus! Jännittävää ja pelottavaa.. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulen hyvin suurella todennäköisyydellä viettämään kesän 2016 Skoteissa Suomen sijaan. Oma asunto tarkoittaa myös sitä, että ensi vuonna on kavereilla ja sukulaisilla hyvä aika tulla vierailemaan täällä, kun on tilaa missä majoittaa vieraita! (Vink vink.)
Olen pikkuhiljaa alkanut myös harkita, että lähtisin puoleksi vuodeksi vaihtoon kolmantena lukuvuonna. Kiinnostavat vaihtokohteet olen rajannut kolmeen paikkaan: Australia (Brisbane tai Perth), Kanada (Alberta, mun kaveri asuu siellä!) tai USA (California). Meillä olisi mantsan puolella mahdollista lähteä vaihtoon myös Dubliniin tai Ruotsin Uumajaan.. 'Todella eksoottisia kohteita'. Ei kiitos. Olen kyllä ainakin toistaiseksi hyvin kahden vaiheilla siinä, että haluanko edes lähteä vaihtoon: Kolmannen vuoden arvosanat nimittäin tulee näkyviin tutkintoon ja en hirveästi jaksa uskoa, että jaksaisin panostaa opiskeluun vaihtoaikana. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä asiaa. 


Täytyy muuten mainita, että en ole viikkoon käynyt ulkona juhlimassa! *tap tap* Perjantaina vietin leffa- ja herkutteluillan kaverin kanssa ja lauantaina hengailin lökäreissä koko päivän tuijotellen leffoja Netflixistä. Mun on kuitenkin ehkä pakko mennä käymään juhlimassa lähiaikoina, koska bongasin Asdan nettikaupasta (ollaan laiskimuksia ja tilataan usein ruokaostokset kotiin) Finlandia vodkan. Go Suomi! Pitää kannattaa Suomalaista bisnestä ja ostaa kotimaista.. Eikö niin?

Ei mulla muuta asiaa taida tänään olla..  Paitsi.

Tänään on äitin synttärit! Onnea äiskä! Muista pysyä vetreänä myös tulevaisuudessa, koska sun pitää jaksaa hoitaa sun tulevia lapsenlapsia vielä (vähintään) 10-15 vuoden kuluttua, kun EHKÄ niitä sulle sitten hankin. 

P.S. Kuunnelkaa tämä biisi, Mr. Styles on aika loistava biisintekijä.

Thursday, February 26, 2015

Don't forget where you belong.


"Been a lot of places. 
I've been all around the world."
"Living out of cases,
Packing up and taking off."
"I've been away for ages
But I've got everything I need.
I'm flicking through the pages.
I've written in my memory."
Helsinki, someday our paths will cross again.


P.S. Tietääkö kukaan minkä biisin sanoja lainasin? 

Monday, February 23, 2015

Are ya alrigght ya'r wee prick?

Tajusin tänään, että olen kohta asunut puoli vuotta Skotlannissa. *tap tap*


Muistan edelleen sen ensimmäisen päivän täällä ja miten istuin itku kurkussa mun tyhjässä huoneessa pohtien, että mihin mä oikein olen ryhtynyt. Tai miten ensimmäisenä iltana pelasin juomapelejä mun skottikämppisten kanssa ja miten en ymmärtänyt mistään mitään. Haha. Uskomatonta miten joku aksentti voi kuulostaa omaan korvaan niin vieraalta.

Edelleenkin mulla on hankaluuksia ymmärtää todella vahvoja aksentteja tai omituisia sanontoja, mutta yleisesti oma korva on kuin huomaamatta tottunut skottiaksenttiin. Katselin tänään youtubesta skottiaksenttivideoita ja muistan miten katselin niitä samoja videoita silloin kesällä, enkä ymmärtänyt oikeastaan mitään.. Nyt ymmärsin ongelmitta melkein kaiken.

Luulin, että olen edelleen täysi ummikko. Olin näköjään väärässä!


Slangin ymmärtäminen on hyvin tarttunut, vaikka itse käytänkin sitä hyvin harvoin. Näin äkkiseltään mieleen tulee gal, wee, lass, hiya, aye & fanny. Oh well.. Ehkä joku päivä vielä ymmärrän mitä taksikuskit juttelee mulle. 

Saturday, February 14, 2015

I'm single. You'll have to be freaking amazing to change that.

Happy Valentine's day! Hyvää ystävänpäivää!


Otsikosta ja tuosta kuvasta käy aika hyvin selville mun suhtautuminen ystävänpäivään. Ihan tavallinen päivä muiden joukossa, enkä oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka masentuvat jos joku ei nyt ostanut sulle tusinaa ruusuja ja kiloa suklaata sekä vannonut ikuista rakkautta. Tykkään siitä että Suomessa se on YSTÄVÄNpäivä. Ystävät on ihania ja ilman niitä olisi aika mälsää! Oon selittänyt täällä muutamille ihmisille, että me juhlitaan Suomessa rakkaiden lisäksi myös ystävyyttä ja aina vastaanotto on ollut positiivisen yllättynyt. Go Suomi!

Tänään meillä olisi Unionissa Valentinder-bileet (aika hieno idea, haha), mutta taidan ihan suosiolla jättää väliin nimittäin en jaksa katsella sitä tanssilattialla tapahtuvaa pariutumista, mikä varmasti tänään on normaali lauantaita pahempaa katseltavaa. En jaksanut eilenkään raahautua mihinkään ulos, joten tämä lepoviikonloppu on hyvä juttu (maksan ja unirytmin kannalta). 


Tämä viikko on ollut aika leppoisa. Maanantai hujahti ohi nopeasti. Tiistain ylipitkä koulupäivä olikin loppujen lopuksi vain kolme tuntia pitkä. Futisharkat menivät mukavasti (sain vihdoinkin ostettua oikeat futiskengät). Keskiviikko oli ehkä viikon jännittävin päivä, koska mentiin silloin katselemaan asuntoja. Käytiin katsomassa yhteensä kuutta eri asuntoa ja itseasiassa ne kaikki (yhtä lukuunottamatta) olivat hyvinkin asuttavia. Tykättiin etenkin kahdesta asunnosta: Toinen sijaitsi  ydinkeskustassa ja siellä oli kiva keittiö/oleskelutila ja toinen sijaitsi hiukan syrjemmässä, mutta siellä oli massiivisen kokoiset huoneet. 

Keskusteltiin asiasta ehkä pari minuuttia ja päädyttiin tekemään tarjous tuosta jälkimmäisestä asunnosta. Mukava asunnonvälittäjä täti ajoi meidät autollaan heidän toimistolle missä allekirjoittiin sopimuspaperit ja maksettiin pantti (=asunto lähtee pois markkinoilta ja se on varattu meille). Nyt meillä on sitten seitsemän päivää aikaa maksaa takuuvuokra ja toimittaa ties minkälaista paperia heille ja sitten asunto on virallisesti meidän! Woohoo! 


Oon lukenut kauhutarinoita siitä miten hankalaa ulkomaalaiselle asunnon vuokraaminen täällä Briteissä on (pitänyt maksaa tyyliin puolen vuoden vuokrat etukäteen, koska ei ole paikallista vuokratakaajaa), joten oon varmaan aika onnekas, kun mun täytyy maksaa vain kolmen kuukauden vuokra kerralla. Tosin tämä maksu pitää hoitaa vasta seitsemän päivää ennen vuokrasopimuksen alkua, joten Kela ehtii ilahduttaa köyhää opiskelijaa ennen sitä. 

Meidän asunnossa on tosiaan kolme hyvin tilavaa makuuhuonetta ja asunto vuokrataan täysin kalustettuna. Täytyy sanoa, että vaikka oonkin nauttinut täällä asuntolassa asumisesta, niin en malta odottaa, että meillä on ensi vuonna ihan oikea asunto! Asunto jossa voi hengailla olkkarissa ja tuijottaa telkkaria, asunto jossa on parisängyt (oon kaivannut leveää sänkyä), paljon vaatekaappitilaa, kylpyamme (vihdoinkin voin ostaa Lushilta ihania kylpyjuttuja), lupa polttaa kynttilöitä (Yankee Candlesin tuoksukynttilät, love love) sekä laittaa valokuvia/julisteita seinälle! 


Miinuspuolina omassa kämpässä on kuitenkin se, että pitää tosiaan maksaa laskuja sekä hankkia oma internetyhteys. Miinuksena on myös se, että en voi enää lähteä luennoille viittä minuuttia ennen niiden alkua. BUU. Toisaalta pieni päivittäinen hyötyliikunta on oikein hyväksi..


Torstaina lähdin käymään pitkästä aikaa lenkillä ja ensin kävelin tuonne meidän asunnolle testatakseni kuinka pitkään tuohon matkaan oikein menee (10 minuuttia), sitten harhailin jossakin epäilyttävillä teollisuusalueilla ja lopulta päätin kiertää keskustan kautta kotiin. Kun lopulta saavuin takaisin yliopistolle poikkesin tuossa viereisessä ruokakaupassa ja mun tarkoituksena oli ostaa raejuustoa iltapalaan, mutta se oli tietenkin loppu. Raejuustoa oli kuitenkin pakko saada joten suuntasin takaisin keskustaan ja lähimpään Tescoon, jossa sitä hemmetin raejuustoa ei ollut ollenkaan.. Noh kolmas kerta toden sanoo eli kävelin sitten lähimpään Lidliin ja lopulta sain niin kovasti himoamani raejuuston. Perjantaina ostinkin sitten ruokaostoksia tehdessäni varalta pari purkkia säästöön. 

Siinäpä mun jännittävä raejuustotarina.


Eilen tuon ruokakaupassa käynnin lisäksi en tehnyt paljon muuta tai no illalla yhdentoista aikaan sain älynväläyksen ja pesin kaikki mun meikkisiveltimet.. Lisäksi postimies toimitti mulle yhden koulukirjan mitä mun pitäisi alkaa ahkerasti lukemaan. Olen nimittäin yksitoista kappaletta jäljessä luennoitsijan antamista lukuläksyistä (en voinut lukea aiemmin kun ei ollut tuota kirjaa..). Erästä toista kirjaa olen kyllä ympäristötieteen luennoille lukenut ja mulla oli oikein pro-olo, kun opettaja kyseli millaisia sidoksia vesimolekyylin sisällä on (kovalenttisia) ja millaisia sidoksia niiden välillä on (vetysidoksia) tai mikä aiheuttaa koheesion, ja minä tiesin vastaukset kaikkiin kysymyksiin. 


Jos olisin lukiossa tiennyt, että tulen ihan oikeasti yliopistossa tarvitsemaan kemiaa, fysiikkaa ja pitkää matikkaa olisin ehkä painanut ne opitut asiat hiukan paremmin päähän. Mun mielessä oli kaunis ajatus siitä, että mantsassa ei tarvita pahemmin mitään noista, mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Musta tuntuu, että tällä lukukaudelle ei tehdä mitään muuta kuin lasketa jotain arvoja ja väännetään niistä excelillä kaavioita. Taloustiede taas on pelkkiä numeroita ja kaavioita. UGH. Yllätin kuitenkin itseni ja sain matikan kokeesta A1 eli parhaan arvosanan! 


Nyt mun on pakko mennä haukkaamaan hiukan raikasta ilmaa ja sen jälkeen valmistan itselleni riisi-tonnikala-raejuusto illallisen ja vetäydyn huoneeseeni tuijottamaan Netflixiä.

Saturday, February 07, 2015

Ootko elossa?

Onko se merkki siitä, että pitäisi päivitellä blogia hiukan useammin jos äiti lähettää whatsapissa otsikon mukaisen viestin?


Elossa ollaan ja ihan hyvinvoivana!

En nyt tarkalleen muista milloin viimeksi kerroin kuulumisia, mutta aloitetaan nyt vaikka kertaamalla viime viikon tapahtumia. Oikeastaan en kyllä pahemmin muista mitä viime viikolla on tapahtunut.. Alkuviikosta tuskin siis mitään erityisen jännittävää. Koulussa toki kävin reippaasti joka päivä.

Tämä semester on todella lyhyt, joten monien tehtävien deadlinet lähestyy jo nyt vaikka musta tuntuu, että en ole edes ehtinyt pahemmin opiskella mitään uutta. Mantsassa ollaan parisen viikkoa käyty läpi karttoja, niiden historiaa, laatimista sekä tulkintaa ja täytyy sanoa, että voi Jeesus kun se on tylsää. Nyt onneksi siirryttiin luennoilla uuteen aiheeseen. Jos meidän luennoitsija ei olisi niin hauska olisin varmaan torkahdellut jo useammilla luennoilla.. Meidän luennoitsija on tosiaan ihan mahtava: Tanskalais-Aussi, joka mollaa Brittejä joka luennolla ja kertoo mitä huvittavimpia tarinoita. Eilen opiskeltiin maannoksen koostumusta (tiedän kuulostaa hirveän mielenkiintoiselta) ja yhdessä vaiheessa tämä meidän luennoitsija tokaisee ohimennen, että yksi hänen ystävänsä tienaa £3000 tunnissa avustaessaan rikospaikkatutkijoita kertomalla maannoksen perusteella mihin esimerkiksi ruumis on haudattu tai yhdistämällä maannoksen perusteella epäillyn rikospaikkaan. Pitäisikö harkita erikoistumista geological forensics:iin?


Mitäs muuta viime viikolla tapahtui? Alkuviikosta sain tietää, että toinen mun ensi vuoden kämppiksistä aikookin lähteä vaihtoon puoleksi vuodeksi, joten siinä meni sitten aika pahasti pilalle meidän suunnitellut asumiskuviot.. Sen jälkeen vietinkin pari unetonta yötä pohtien mahdollisen uuden kämppiksen etsimistä. Keskiviikkona kävin mun toisen kämppiksen kanssa tosiaan katselemassa muutamaa kolmen hengen asuntoa ensi syksylle ja löydettiin ihan täydellinen kämppä ydinkeskusta, mutta ei kolmannen henkilön puuttuessa voitu tehdä vielä varausta siihen, joten se asunto meni jollekin muulle onnekkaalle. Torstaina satuin lounastauolla mainitsemaan yhdelle kaverilleni meidän asumisongelman ja törmättiin sitten tämän tyypin kavereihin ja siinä jutellessa kävi ilmi, että yksi heistä oli vielä metsästämässä asuntoa, joten kaverini fiksuna kysäisi haluaisiko hän tulla meidän kämppikseksi. Problem solved!



Kokoonnuttiin asunnonmetsästys hommiin lauantaina ja sovittiin peräti kuusi asuntonäyttöä ensi viikolle. Peukut pystyyn, että löydettäisiin kiva kämppä! En nyt jaksaisi enää yhtään vastoinkäymisiä. Mun molemmat tulevat kämppikset on siis brittejä, mikä on hyvä juttu kielitaidon kannalta.. Välillä nimittäin on päiviä milloin puhun enemmän suomea kuin englantia. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että mun jokaisella kurssilla on suomalaisia ja faktahan on se, että suomalainen on suomalaisen paras ystävä ulkomailla asuessa. En ikinä aiemmin ymmärtänyt miksi niin monet vaihtarit hengailee vaihdossa ollessaan suomalaisten seurassa, mutta nyt ymmärrän sen todella hyvin.


Viime viikonloppuna käytiin myös ulkona juhlimassa kahtena peräkkäisenä päivänä. Meidän nuorin kämppis täytti (valtavan ikäkriisin saattelemana) 20. vuotta ja juhlistettiin sitä prinsessakutsuilla: Meillä oli tiiaroja, vaaleanpunaisia ilmapalloja sekä Disneyn prinsessakakku! Ikäkriisistä ja viime tingassa peruvista juhlavieraista huolimatta synttärisankari oli oikein onnellinen ja onnellisuus kasvoi potenssiin sata kun toisena iltana päädyttiin tanssimaan alakerran söpön irkkupojan kanssa. Bongaa Krista seuraavasta kuvasta..

Yes. I am in this picture. At least my hand is in it..

Ollaan viime aikoina hengailtu kämppisten kanssa paljon yhdessä ja se on ollut yllättävän kivaa! Normaalisti me vain törmäillään keittiössä ja käydään yhdessä juhlimassa. Lauantaina en ollut hetkeäkään yksin vaan asunnonmetsästyksen jälkeen käytiin kämppiksen kanssa Tescossa synttärilahjaostoksilla ja bondattiin puhumalla One Directionista. (Mä meen Helsingin keikalle ja kämppis menee Glasgown keikalle. Tuo Glasgown keikka on lokakuussa eli mä olen taas takaisin täällä Skoteissa, joten kerroinkin kämppikselleni, että todennäköisesti jään kotiin itkemään, kun hän lähtee sinne keikalle.) Illalla ennen juhlintaa pidettiin vielä kolmen kämppiksen kanssa Dominoksen pitsakekkerit. Mä olin niin kaivannut Suomessa ollessani Dominoksen Garlic & Herb dippiä! 

Tämä viikko on mennyt pelottavan nopeaa! Musta tuntuu etten oo ehtinyt saada mitään aikaiseksi.. Kerroinko, että aloitin Frendien katsomisen Netflixistä? Oon nyt reilussa parissa viikossa katsonut neljä ekaa tuotantokautta. Ehkä se aika katoaa sinne? No anyways. 


Maanantaina käytin koko päivän koulun jälkeen siivoamiseen sekä pyykkäämiseen. Sain jopa uuden tuttavuuden pyykkituvassa aina samaan aikaan pyykkejä laittamaan tulleesta tyypistä. Ollaan selkeästi melkein bestiksiä, kun se sanoi lähtiessään, että 'see ya'. Tiistaina jaksoin pitkästä aikaa raahautua futisharkkoihin, mikä oli ihan hyvä päätös nimittäin saatiin aiemmin tilaamamme hupparit, lökärit sekä pelipaidat! Pelipaidoissa on nimikirjaimet ja huppareissa on tosiaan takapuolella lempinimi ja mun on 'Kristapus'.. Mulla ei ole mitään tietoa kuka tuon keksi tai mistä se oikein tuli.  Hahaha, mun kanadalainen kaveri kertoi just mulle, että toi lempinimi on selkeästi yhdistelmä mun etu- ja sukunimestä. En tajua miten en itse ymmärtänyt sitä. 


Keskiviikkona nautin vapaapäivästä ja nukuin luvattoman pitkään. Kävin myös opintotukipäivän kunniaksi noutamassa kaupungilta yhden villahatun ja paidan, joista olin luvattoman pitkään haaveillut. Tässä kuussa pitäisi vielä ostaa futiskengät ja yksi koulukirja ja sitten onkin shoppailubudjetti täynnä. Välillä kaipaan kovasti niitä aikoja, kun kävin töissä ja mulla oikeasti oli varaa shoppailla. Huomasin muuten pelottavia yhtenäisyyksiä mun ja Harry Stylesin vaatekaapin kesken. Mun tyyli-idoli on mies? 


Illalla suuntasin tämän lukukauden ensimmäiseen Nordic Societyn tapahtumaan. Elikkä istuttiin baarissa ryystämässä drinkkejä ja juoruiltiin suomeksi. Lähdettiin kaverin kanssa paikalta kohtalaisen aikaisin ja haettiin roskaruokaa ja tultiin meidän keittiöön mollaamaan Skotteja ja ylistämään Suomea. Vaikka rakastankin täällä asumista, niin joitakin kulttuurieroja on hankala ymmärtää. Ajattelinkin jossain vaiheessa tehdä näistä postauksen.

Ei tässä varmaan mitään muuta hirvittävän jännää ole tapahtunut. Huomenna aion herätä aikaisin katsomaan OTRA:n ensimmäisen keikan livestreamin Sydneystä, päivällä skypettelen Elmon kanssa, iltapäivällä menen käymään luennolla (ylimääräinen luento liittyen ilmastonmuutokseen, jeee) ja illalla todennäköisesti suuntaan Unioniin tanssahtelemaan. 


Moimoi.

P.S. Terkkuja oikein rakkaalle Jennille ja kiitos kun jaksoit pysyä hereillä tän postauksen julkaisuun asti. <3