Ootko elossa?

Onko se merkki siitä, että pitäisi päivitellä blogia hiukan useammin jos äiti lähettää whatsapissa otsikon mukaisen viestin?

Elossa ollaan ja ihan hyvinvoivana!

En nyt tarkalleen muista milloin viimeksi kerroin kuulumisia, mutta aloitetaan nyt vaikka kertaamalla viime viikon tapahtumia. Oikeastaan en kyllä pahemmin muista mitä viime viikolla on tapahtunut.. Alkuviikosta tuskin siis mitään erityisen jännittävää. Koulussa toki kävin reippaasti joka päivä.

Tämä semester on todella lyhyt, joten monien tehtävien deadlinet lähestyy jo nyt vaikka musta tuntuu, että en ole edes ehtinyt pahemmin opiskella mitään uutta. Mantsassa ollaan parisen viikkoa käyty läpi karttoja, niiden historiaa, laatimista sekä tulkintaa ja täytyy sanoa, että voi Jeesus kun se on tylsää. Nyt onneksi siirryttiin luennoilla uuteen aiheeseen. Jos meidän luennoitsija ei olisi niin hauska olisin varmaan torkahdellut jo useammilla luennoilla.. Meidän luennoitsija on tosiaan ihan mahtava: Tanskalais-Aussi, joka mollaa Brittejä joka luennolla ja kertoo mitä huvittavimpia tarinoita. Eilen opiskeltiin maannoksen koostumusta (tiedän kuulostaa hirveän mielenkiintoiselta) ja yhdessä vaiheessa tämä meidän luennoitsija tokaisee ohimennen, että yksi hänen ystävänsä tienaa £3000 tunnissa avustaessaan rikospaikkatutkijoita kertomalla maannoksen perusteella mihin esimerkiksi ruumis on haudattu tai yhdistämällä maannoksen perusteella epäillyn rikospaikkaan. Pitäisikö harkita erikoistumista geological forensics:iin?

Mitäs muuta viime viikolla tapahtui? Alkuviikosta sain tietää, että toinen mun ensi vuoden kämppiksistä aikookin lähteä vaihtoon puoleksi vuodeksi, joten siinä meni sitten aika pahasti pilalle meidän suunnitellut asumiskuviot.. Sen jälkeen vietinkin pari unetonta yötä pohtien mahdollisen uuden kämppiksen etsimistä. Keskiviikkona kävin mun toisen kämppiksen kanssa tosiaan katselemassa muutamaa kolmen hengen asuntoa ensi syksylle ja löydettiin ihan täydellinen kämppä ydinkeskusta, mutta ei kolmannen henkilön puuttuessa voitu tehdä vielä varausta siihen, joten se asunto meni jollekin muulle onnekkaalle. Torstaina satuin lounastauolla mainitsemaan yhdelle kaverilleni meidän asumisongelman ja törmättiin sitten tämän tyypin kavereihin ja siinä jutellessa kävi ilmi, että yksi heistä oli vielä metsästämässä asuntoa, joten kaverini fiksuna kysäisi haluaisiko hän tulla meidän kämppikseksi. Problem solved!

Kokoonnuttiin asunnonmetsästys hommiin lauantaina ja sovittiin peräti kuusi asuntonäyttöä ensi viikolle. Peukut pystyyn, että löydettäisiin kiva kämppä! En nyt jaksaisi enää yhtään vastoinkäymisiä. Mun molemmat tulevat kämppikset on siis brittejä, mikä on hyvä juttu kielitaidon kannalta.. Välillä nimittäin on päiviä milloin puhun enemmän suomea kuin englantia. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että mun jokaisella kurssilla on suomalaisia ja faktahan on se, että suomalainen on suomalaisen paras ystävä ulkomailla asuessa. En ikinä aiemmin ymmärtänyt miksi niin monet vaihtarit hengailee vaihdossa ollessaan suomalaisten seurassa, mutta nyt ymmärrän sen todella hyvin.

Viime viikonloppuna käytiin myös ulkona juhlimassa kahtena peräkkäisenä päivänä. Meidän nuorin kämppis täytti (valtavan ikäkriisin saattelemana) 20. vuotta ja juhlistettiin sitä prinsessakutsuilla: Meillä oli tiiaroja, vaaleanpunaisia ilmapalloja sekä Disneyn prinsessakakku! Ikäkriisistä ja viime tingassa peruvista juhlavieraista huolimatta synttärisankari oli oikein onnellinen ja onnellisuus kasvoi potenssiin sata kun toisena iltana päädyttiin tanssimaan alakerran söpön irkkupojan kanssa. Bongaa Krista seuraavasta kuvasta..

Yes. I am in this picture. At least my hand is in it..

Ollaan viime aikoina hengailtu kämppisten kanssa paljon yhdessä ja se on ollut yllättävän kivaa! Normaalisti me vain törmäillään keittiössä ja käydään yhdessä juhlimassa. Lauantaina en ollut hetkeäkään yksin vaan asunnonmetsästyksen jälkeen käytiin kämppiksen kanssa Tescossa synttärilahjaostoksilla ja bondattiin puhumalla One Directionista. (Mä meen Helsingin keikalle ja kämppis menee Glasgown keikalle. Tuo Glasgown keikka on lokakuussa eli mä olen taas takaisin täällä Skoteissa, joten kerroinkin kämppikselleni, että todennäköisesti jään kotiin itkemään, kun hän lähtee sinne keikalle.) Illalla ennen juhlintaa pidettiin vielä kolmen kämppiksen kanssa Dominoksen pitsakekkerit. Mä olin niin kaivannut Suomessa ollessani Dominoksen Garlic & Herb dippiä! 

Tämä viikko on mennyt pelottavan nopeaa! Musta tuntuu etten oo ehtinyt saada mitään aikaiseksi.. Kerroinko, että aloitin Frendien katsomisen Netflixistä? Oon nyt reilussa parissa viikossa katsonut neljä ekaa tuotantokautta. Ehkä se aika katoaa sinne? No anyways. 

Maanantaina käytin koko päivän koulun jälkeen siivoamiseen sekä pyykkäämiseen. Sain jopa uuden tuttavuuden pyykkituvassa aina samaan aikaan pyykkejä laittamaan tulleesta tyypistä. Ollaan selkeästi melkein bestiksiä, kun se sanoi lähtiessään, että 'see ya'. Tiistaina jaksoin pitkästä aikaa raahautua futisharkkoihin, mikä oli ihan hyvä päätös nimittäin saatiin aiemmin tilaamamme hupparit, lökärit sekä pelipaidat! Pelipaidoissa on nimikirjaimet ja huppareissa on tosiaan takapuolella lempinimi ja mun on 'Kristapus'.. Mulla ei ole mitään tietoa kuka tuon keksi tai mistä se oikein tuli.  Hahaha, mun kanadalainen kaveri kertoi just mulle, että toi lempinimi on selkeästi yhdistelmä mun etu- ja sukunimestä. En tajua miten en itse ymmärtänyt sitä. 

Keskiviikkona nautin vapaapäivästä ja nukuin luvattoman pitkään. Kävin myös opintotukipäivän kunniaksi noutamassa kaupungilta yhden villahatun ja paidan, joista olin luvattoman pitkään haaveillut. Tässä kuussa pitäisi vielä ostaa futiskengät ja yksi koulukirja ja sitten onkin shoppailubudjetti täynnä. Välillä kaipaan kovasti niitä aikoja, kun kävin töissä ja mulla oikeasti oli varaa shoppailla. Huomasin muuten pelottavia yhtenäisyyksiä mun ja Harry Stylesin vaatekaapin kesken. Mun tyyli-idoli on mies? 

Illalla suuntasin tämän lukukauden ensimmäiseen Nordic Societyn tapahtumaan. Elikkä istuttiin baarissa ryystämässä drinkkejä ja juoruiltiin suomeksi. Lähdettiin kaverin kanssa paikalta kohtalaisen aikaisin ja haettiin roskaruokaa ja tultiin meidän keittiöön mollaamaan Skotteja ja ylistämään Suomea. Vaikka rakastankin täällä asumista, niin joitakin kulttuurieroja on hankala ymmärtää. Ajattelinkin jossain vaiheessa tehdä näistä postauksen.

Ei tässä varmaan mitään muuta hirvittävän jännää ole tapahtunut. Huomenna aion herätä aikaisin katsomaan OTRA:n ensimmäisen keikan livestreamin Sydneystä, päivällä skypettelen Elmon kanssa, iltapäivällä menen käymään luennolla (ylimääräinen luento liittyen ilmastonmuutokseen, jeee) ja illalla todennäköisesti suuntaan Unioniin tanssahtelemaan. 

Moimoi.

P.S. Terkkuja oikein rakkaalle Jennille ja kiitos kun jaksoit pysyä hereillä tän postauksen julkaisuun asti. <3