Aina ei voi keksiä otsikkoa.

Tervepä terve. Meinasin jo luistaa tästä päivittämisestä, koska nettiyhteys päätti alkaa reistailemaan. No tällä hetkellä ainakin toimii, joten toivotaan ettei tämä nyt kesken kaiken tilttaa, koska sitten tämän postauksen teko saa kyllä jäädä vaikka odottamaan juhannusta. Tosin juuri nyt tajusin, että en vietä seuraavaa juhannusta Suomessa.

Nyt sitten varmaan mietit, että missäs minä sen sitten aion viettää? - Euroopassa. Sen tarkempaa vastausta en juuri nyt osaa antaa.

Mennäänpäs kuitenkin pois sieltä kukkaruukusta ja palataan asiaan tai oikeastaan aloitetaan se asia. Tässä parin postaamattoman viikon (hei ei kahta rupua postausta lasketa) aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, joten yritän edes muistaa jotain mielenkiintoista/painokelvollista.

Aloitetaan pikkujouluista, niistähän minä täällä olen viimeksi vauhkonnut. Pienet joulut olivat erittäin mukavat. Vietettiin niitä tuttuun tapaan tämän paikkakunnan parhaimmalla eräkämpällä ja hyvässä seurassa. Itselläni oli tullut asioitua alkossa ja molemmissa ruokakaupoissa viimeisen viikon aikana muutaman kerran, joten alkon myyjäkin osasi toivottaa hyviä pikkujouluja.

Juomaa minulla siis riitti, äitin ylpeydeksi (vaikka en tiedä kuinka ylpeä se nyt voi olla kun tytär juoksee baarissa yhtenään) voin kuitenkin kertoa, että ilmeisesti minusta oli tullut yhden illan ajaksi immuuni alkoholia kohtaan. Good.

Tiesittekö, että minulla on kaksi "känni-kristaa"? No ettepä tietenkään. Nämä persoonallisuudet vuorottelevat silloin kun olen juonut alkoholia. Ensimmäinen niistä on "huolehdin koko maailmasta-krista" ja toinen niistä on "halailen vessanpönttöä-krista". Arvatkaa kummasta tykkään enemmän?

Pikkujouluissa olin ilmeisesti valinnut tuon ensimmäisen persoonallisuuden, joten pari tuntia illasta kuluikin siihen, että kävin laittamassa amiksilta musiikkia pienemmälle, jotta se ei häiritsisi nukkuvia ihmisiä, estän poikia kiusaamasta sammunutta kaveria, pidän valistuksen alkoholin käytön vähentämisestä, luutuan yhden reppanan kaverina kaljaa lattialta sekä pidän saarnan pikkusiskosta huolehtimisen tärkeydestä täysin viattomalle uhrille.

Jep jep kippis.

Tulihan sitä myös juteltua monille ihmisille ja nyt onkin ihanaa, kun kaikki nämä ihmiset käyvät vuorotellen työpaikallani asioimassa ja yritä siinä sitten pokkana palvella toista, jos mieleesi muistuu vain "jos sä oikeasti jotain haluat niin sitten sä saat sen. ihan oikeasti." - Joo, joo. Uskotaan.

Huomaatteko, että tämä postaus on muuten maailman epäselvin? Voi itku, voin kuvitella turhautumisenne kun yritätte tästä saada selkoa.

Anyway, hypätäänpä seuraavaksi seuraavan viikon maanantaihin, joka oli vapaapäivä. Jihuu. Lähdin sitten yhden kaverin ja meidän pikkusisarusten sekä mun pikkuserkun kanssa Rovaniemeen. Lähdettiin muka shoppailemaan, mutta onnettoman pieneksi saaliiksi tuli ostettua vain pöllösormus, toppi, 3 prinsessa leffaa, puuteri ja syötävää. Minulle tuo on tosi luuseri suoritus.

Päätettiin myös kaverin kanssa, että halutaan käydä Napapiirillä ottamassa nättejä joulukuvia. Sinne siis suunnattiin lopuksi ja pakotettiin kitisevät yläastelaiset takapenkiltä meille valokuvaajiksi, jotta saataisiin nätti potretti minusta ja kaveristani. Kuvaajien taidot olivat hiukan kyseenalaiset, eikä vika ei todellakaan ollut kuvattavissa, joten kuvista tuli hiukan noh-ei-niin-hienoja.

Tuona samaisena iltana minulle olisi tarjoutunut mahdollisuus lähteä katsomaan hunkseja (takaisin Rovaniemelle), mutta kieltäydyn kiltisti tarjouksesta vedoten seuraavan päivän töihin ja äidin raivokohtaukseen.

Onkin nyt jäänyt mainitsematta, mutta tuosta pikkujoulujen jälkeisestä lauantaista asti olen ollut lähes joka päivä töissä, joten siinä on syy miksi tämä postailu nyt on jäänyt. Siinä ei paljon jää aikaa miettiä blogin päivittämistä jos koulu päättyy 14.50 ja työt alkaa 15.45. Niin ja työt kestää sinne puoli kymmeneen ja pitäisi muka vielä läksyjäkin jossain välissä tehdä. Pyh, mieluummin tuhlaan sen tunnin illalla turhanpäiväiseen datailuun, kuin mietin mitään oikeaa tekemistä.

Palataan taas kuitenkin asiaan. Seuraava Rovaniemen reissu olikin sitten perjantaina, mentiin nimittäin koulun kanssa abipäiville, joista ei ollut kertakaikkiaan mitään hyötyä. Lompsittiinkin hyvin pian kaupunkiin ja shoppailemaan. Nyt ostossaaliini oli pikkuisen edellistä parempi nimittäin tulihan sitä ostettua villapaita (pyh, 100% akryyliä, mutta ihana. <3) sekä pinkki/korallinpunainen hame sekä pikkuveljelle joululahja. Aika surkeaa tuokin.

Ongelmia kohtasimme siinä vaiheessa, kun palasimme yliopistolle etsimään linja-autoa, jolla meidän oli tarkoitus mennä kotiin. Käveltiin edestakaisin pakkasessa löytämättä sitä saamarin linja-autoa. Muut ottivat tilanteen kohtuu rennosti, mutta minä meinasin ihan pikkuisen keuhkota, koska alkoi näyttää vakavasti siltä, että tulisin myöhästymään töistä.

Parin äkäisen puhelun jälkeen saatiin kuitenkin linja-auto sinne minne haluttiin ja päästiin aloittamaan kotimatka. Tämä matka olikin sitten kohtalokas, nimittäin erään kaverini (luultavasti täysin ajattelemattomasta) heitosta keksittiin lähteä illalla Onnelaan.

Sotasuunnitelma oli seuraavanlainen: Menen töihin, teen kaverille tavaralistan, se käy hakemassa tavarat meiltä ja sitten pikapikaa laittaudun ja lähdetään renkaat vinkuen suoraan mun työpaikalta kohti Onnelaa, jotta ehdittäisiin saada after dark rannekkeet. Myöhästyttiin lopulta after darkista muutama minuutti, vähän ärsytti.

Ilta etenikin sitten seuraavanlaisesti: Ensin on kylmä ja tylsää. Sitten juodaan hiukan ja tanssitaan. On hauskaa. Juodaan vähän lisää. Ilmoitetaan kaverille, että on huono olo. Mennään vessaan. Halutaan oksentaa. Kävellään kiltisti portsareiden saattueessa ulos. - Älkää ikinä ottako oppia tästä.

Tosin ihmettelen kummasti, että meidät saateltiin ulos eikä vastakkaisessa vessakopissa olleita tyttöjä (toinen pissasi ja toinen istui sen jalkojen juuressa), jotka olivat ilmeisesti hiukan enemmän tuiterissa kuin minä. Vai tulisiko teillä heti miehen äänen kuullessa mieleen avata vessakopin ovi?

Ymmärrän siltikin täysin, että eihän ne voi pitää siellä ihmisiä, jotka ovat oksentaneet. Olin kuitenkin sen verran sivistynyt, että oksensin kiltisti vessanpönttöön, enkä lattialle niinkuin eräs kyyläri työntekijä ilmeisesti oletti.

Seuraavana päivänä töissä ei sitten ollut mikään paras fiilis, MUTTA siitäkin selvittiin.

Tällä viikolla ei ole juuri mitään erikoista tapahtunut, paitsi, että olen käynyt töissä, töissä, töissä ja töissä. Huisin hauskaa, eikö? Töitä olisi vielä luvassa muutama päivä, sitten vähän vapaata. Sitten Jouluaattona ja Tapaninpäivänä töihin ja sitten pitäisi ainakin näillä näkymin olla vapaata mielin määrin. :)

Onko joku muu muuten järkyttynyt siitä, että viikon päästä on jo jouluaatto? Missä on mun joulufiilis?