Ass back home.

Huomenna on tulossa vuoden viimeisen päivän kunniaksi jonkin sortin tiivistys tästä vuodesta, tosin minun muistillani siitä ei kovin kattavaa tule.

Loma lähestyy loppujaan ja mitä olen saanut aikaiseksi? Voisin toki sanoa, että vaikka ja mitä, mutta toisaalta en juurikan mitään sellaista, mikä olisi esimerkiksi äitini mielestä erityisen rakentavaa puuhaa.

Olenkin lähinnä keskittynyt vuorottelemaan television ja tietokoneen äärellä. Tosin tietokoneellakaan ei mitään mielenkiintoista ole, koska näköjään kaikilla muilla on jotain tärkeämpää tekemistä. Tekstiviestejäkään en ole saanut kuin parilta kaverilta ja toinen niistä halusi lainata rahaa ja toinen taas dvd:tä. Minua ei siis juurikaan ole kaivattu mihinkään.

Tosin viihdyn kyllä yleensä loistavasti yksin kotona. En ole sellainen ihminen joka ei koskaan voi olla yksin. Ongelmana onkin ollut vain se, että olen jo tehnyt kaikki ne asiat mitä tykkään tehdä kotona ja nyt on koittanut se tylsyys, joka lamaannuttaa aivot.

Eilen heräsin kahdentoista aikaan ja jo ennen kello kahta tein tylsyys kuolemaa. Yritinkin maanitella isääni käyttämään minua Rovaniemellä. (koska tiesin ettei minulle lainattaisi autoa kuitenkaan.) Ensin sitä oltiin kovasti vastaan, mutta kappas kummaa varttia vaille viisi sitä kuitenkin tepsuteltiin Rovaniemen keskustassa.

En varsinaisesti mitään lähtenyt ostamaan, ajatuksenani oli lähinnä katsastaa H&M:n uutuuksia ja yrittää tuhlata joulupukin minulle tuoma lahjakortti Cubukseen. Epäonnistuin molemmissa tehtävissä.

H&M:ltä ostin sitten tuossa edellisessä postauksessa näkyneen topin ja vihreät housut. Siis vihreät ! Tosin ensin meinasin ostaa pinkit housut, että ehkä tämä aivojen oikosulku ei olekaan niin paha. Housujen kanssa keksin jo monta asua, mutta täytynee luultavasti odotella pitkälle kevääseen, että niitä pääsen toteuttamaan.

Cubuksesta yritin kovasti etsiä jotain kivaa, mutta mikään ei juuri innostanut, joten lopulta päädyin ostamaan kahdet rintsikat, joita en teille tietenkään esittele.

Anttilassa hiukan villiinnyin ja ostin sen kummempia ajattelematta lisää elokuvia jo hyvin täyteen dvd-hyllyyni.

Tuollaisen tuhlailun sallin kuitenkin itselleni, koska olenhan minä tässä viimeisen kuukauden niska limassa myös töitä tehnyt. Voi odotankin innolla ensi kuun palkkapäivää. ♥


Töistä puheen ollen. Keskiviikkona sain taas yllätyskomennuksen töihin erään työkaverin sairastuttua, joten ei minulla näitä vapaa päiviä loppujen lopuksi kovin paljon ollut. Töissä käymisessä on kuitenkin se hyvä puoli (sen ilmeisen eli palkan lisäksi), että saa tavata komeita miehiä. Yleensä komeimmilla miehillä on kuitenkin valitettavasti sormus sormessa tai viisi lasta roikkumassa vaatteista.

Onneksi mukaan mahtuu myös niitä poikkeuksia. Nuoria komeita uroksia, jotka hymyilevät suloisesti tullessaan kassalle. Okei, tämä taitaa nyt tarkoittaa lähinnä yhtä asiakasta, mutta ei se mitään. 


Kerroinkin kaverilleni vielä samana iltana kuola valuen tästä kyseisestä asiakkaasta, jonka v-kaulainen paita on ehkä paras keksintö sitten suklaan. Ashtonissa ja kyseisessä herrassa on kovasti samaa näköä.

No kuitenkin ihmeteltiin, että kukahan se voi olla, kun täällä ei nyt hirveästi pyöri komeita tuntemattomia miehiä. 

Seuraavana iltana kaverini linkitti minulle facebookissa erään tuttavamme veljiä ja kappas kummaa siinähän se minun hymypoikani oli. Ei tämä nyt ihan vielä vuosisadan rakkaustarina ole, mutta maybe someday. Tai annetaan Elmon ainakin unelmoida.

Tänään kävin kirjastossa ja lainasin muutaman klassikon, jotta voisin joku kaunis päivä leuhkia lukeneeni mm. jokaiselta Brontën sisarukselta ainakin yhden kirjan. 

Tällaisen itsensä sivistämisen jälkeen piti tietenkin vierailla myös Fazerilla ostamassa suklaata. (u know, että pyllyni kasvaisi vähän suuremmaksi.) Ei siinä mitään, mutta jotkut älykääpiöt eivät ilmeisesti ole olleet hirveän tarkkana autokoulussa, kun risteyksessä oli kaksi autoa nätisti ryhmittynyt rinta rinnan jättäen minulle hirveästi tilaa yrittää niiden välistä mennä. Äh, en osaa tätä selittää joten piirretäänpäs hieno paint-kuva.

minä olen violetti auto ja nuolet kuvaa suuntaa mihin on menossa.

Tuo toinen punainen auto oli siis lievästi sanottuna hiukan väärässä paikassa. Vähän siinä vitutti kun käännyin ja huomasin, että jaa enhän tästä mihinkään tule pääsemään. Vähän mulkaisuja vastassa oleviin autoihin ja kas kummaa toinen niistä vihdoinkin tajusi olevansa väärässä paikassa ja peruutti pois tieltäni. Ihan vähäsen meinasi ärsyttää, kun itselläni peruuttaminen olisi tarkoittanut peruuttamista 60km/h alueelle jossa suurin osa autoista ajaa joka tapauksessa vähintään 80km/h. 

Onneksi vastoinkävimiset eivät tähän loppuneet vaan seuraavaksi alkoi visa electronini kiukutella, joka sitten jostain kumman syystä ei missään kaupassa ole tänään toiminut. Tuli vähän mieleen, että onkohan pankki sulkenut minunkin korttini "epäilyttävän käytön" seurauksena, niinkuin oli tapahtunut Annalle.

Noh, ehkä se toimii huomenna.