Mutta asiaan. En suinkaan ajatellut koko postauksen ajan vouhottaa "jostakin tv-sarjasta", vaan ajattelin kertoa minun uudesta vuodesta. Kuvituksena instagram-kuviani. Järkkäriin en ole koskenut pitkään aikaan.
Tosiaan matkustettiin Elinan kanssa yöjunalla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Oulusta Helsinkiin. Elina olisi heti halunnut alkaa nukkumaan, mutta minä puhua pälätin puolen vuoden erossa olon jälkeen luultavasti kaikki mieltäni painavat asiat. Analysoitiin muun muassa ystävyyssuhteita sekä miesten käyttäytymistä, niitä perusjuttuja siis.
Lopulta päästin Elinan yöunille puolen yön aikaan ja itse aloin kirjoittamaan teille vuosi-postausta. Meidän junan piti olla perillä Helsingissä vähän ennen seitsemään, mutta lopulta oltiin 45 minuuttia myöhässä. Jäätiin pois Pasilassa ja ehdittiin juuri ja juuri saapuvaan M-junaan, seuraavaa olisi saanut odotella puoli tuntia. Meillä oli ihan älyttömästi tavaraa mukana (minun tavaroitani), joten ei ollut mikään mukava yllätys huomata, että kaikki kadut olivat peilikirkasta jäätä, eikä hiekoitusta näkynyt missään.
En edes halua tietää kuinka pitkään meillä meni raahata kaikki tavarat P-Haagan asemalta tänne mun kotiin. Liikuttiin niin hitaasti, että luultavasti jopa rollaattorimummot olisivat meidät ohittaneet. Lopulta päästiin hiestä märkäni perille ja katsottiin vähän aikaa piirrettyjä henkemme tasaamiseksi, kunnes lähdettiin herättämään Elmo ja Jenni. Herättäminen hiukan epäonnistui ja lopulta nukuin pari tuntia Elmon kainalossa.
Päivä kuluikin sitten shoppaillen Itiksessä (ostin hurjat kaksi reseptikirjaa), ruokaa kokkaillessa, teetä juodessa, välejä selvitellessä sekä leffaa katsoessa (tai muut katsoivat, minä päivitin blogia).
Seuraavana päivänä hipsin aamulla kotiin suihkuun sekä valmistautumaan tulevaan työpäivään. Palatessani tytöt olivat vasta nousseet sängystä, joten ei ehditty käymään kaupassa ennen kuin minun piti lähteä. Tämä vastuullinen tehtävä jäikin sitten tyttöjen harteille... Asiasta lisää myöhemmin.
Töihin meneminen pitkästä aikaa oli yllättävän kivaa. Vakkariasiakkaat juttelivat mukavia ja ihmiset toivottelivat kovasti hyviä uusia vuosia. Päivän paras yllätys oli kuitenkin kun paikalle ilmaantui komea vartija ilmoittaen olevansa meillä vartiossa viimeiset viisi tuntia. Mullehan kelpasi! Eipä tarvinnut pelätä hörhöjä ja plussana sain silmäruokaa.
Olin kuten yleensäkin tuppisuu ensimmäiset neljä tuntia, mutta viimeisen tunnin aikana sain vihdoinkin avattua sanaisen arkkuni ja puhua pälätin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lopulta onnistuin käyttämään jonkin sortin käänteistä pykologiaa ja sain Herra Vartijalta kyydin kotiin. Olisi sitä huonomminkin vuoden viimeisiä tunteja voinut viettää.
Ilta jatkui tyttöjen seurassa Jennin luona syöden maittavaa illallista: Minipitsoja ja tortilloja. Tosin tytöt olivat unohtaneet ostaa kaupasta tonnikalaa sekä sitruunoita, joten tortillaani tonnikalat toin kotoa ja tequila huuhdottiin sitruunoiden sijaan alas mehulla. Kannattaa kokeilla!
Ilmeisesti tarkoituksemme oli olla jossakin päin keskustaa vuoden vaihtuessa, mutta kummasti seisottiin Jennin eteisessä vielä kellon lyödessä 12. Suunnattiin kuitenkin bussipysäkille polttaen samalla sädetikkuja ja kuunnellen rakettien jytinää. Tosin Jenni epäili, että ne ei ole raketteja, vaan venäläisten yllätyshyökkäys.
Päästiin lopulta bussilla keskustaan ja käytiin pyörähtämässä Onnelan megalomaanisen pitkässä jonossa vain todetaksemme, että ollaan siinä jonossa vielä hyvin pitkään, eikä sisälläkään luultavasti tule olemaan mitään mahdollisuuksia päästä baaritiskille kostuttamaan kurkkua.
Niinpä luovutettiin suosiolla ja lähdettiin takaisin Pohjois-Haagaan, jossa yritettiin käydä juomassa shotit läheisessä räkälässä. Siellä oli kuitenkin jo tullut valomerkki, joten jäätiin ilman shotteja. Siirryttiin siis mun luokse, missä kyllä yritettiin juoda, mutta kellekään ei enää oikein maistunut. Niinpä lähdettiin lopulta Jennin luokse nukkumaan.
Seuraavana päivänä olin onnellinen siitä, että juomiset olivat jääneet vähälle, joten krapulasta ei ollut tietoakaan. Edessä oli kuitenkin hyvin pitkä työpäivä ja lyhyiden yöunien jälkeen se tuntui vielä normaalia pidemmältä. Enkä muuten oo koskaan nähnyt niin paljon krapulaisia ihmisiä kuin sinä päivänä! Oli perin huvittavaa kun ihmiset ostivat lisää kaljaa tai vaihtoehtoisesti limsaa kädet täristen ja naama näkkärillä.
Kohtasin myös perin ihanan iskuyrityksen humalaiselta nuorelta mieheltä, joka oli kuulemma "katsellut sitä Huopalahden-aseman läheistä myyjää jo aiemmin". Minut tästä epämukavasta tilanteesta kuitenkin pelasti taas kerran yksi prinssi-vartija. Minun käsitykseni valkoisella ratsulla ratsastavasta prinssistä on päivittynyt 2000-luvulle! Myös tytöt kävivät sanomassa heipat ja sovittiin, että skypetellään taas.
Eilen oli taas töitä ja oltiin E:n kanssa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan samana päivänä töissä, joten kuulumisten vaihtaminen oli paikallaan. Mun karkkilakkokin on nyt alkanut, joten nälkäisenä tuolla työpaikalla kaikkien herkkujen keskellä oleminen on tuskaa. Muuten työpäivä meni hitaasti, eikä kotiin tyhjälle jääkaapille palaaminen houkuttanut yhtään. Niinpä menin työpäivän jälkeen käymään Alepassa, minkä huomasin menevän sunnuntaina remontin takia pariksi viikoksi kokonaan kiinni.
Tämä taas tarkoitti sitä, että kaikki helposti pilaantuvat tuotteet olivat -30% alessa. Minä köyhänä ihmisenä melkein hihkuin innosta kerätessäni syliini kaikkea aina glögistä ristikkoperunoihin. Tänään mun piti vielä käydä uusintakierroksella ostamassa pari pakastepitsaa, mausteita sekä patonkeja.
Tänään mulla oli tosiaan vapaapäivä ja olin päättänyt, että nukun niin pitkään kuin nukuttaa, jotta saan kaikki lomalla kertyneet univelat kuitattua. Lopulta heräsin vasta varttia vaille kolme herätyskellooni, joka ilmoitti pyykkivuoroni alkavan. Pyykkituvassa törmäsin naapuriini, jolla oli ongelmia pesukoneen kanssa. Pesukoneen luukku ei millään suostunut avautumaan ja hetki siinä molemmat sitä pähkäiltiin, kunnes onnistuin lopulta kahta nappia painamalla saamaan sen auki ja pääsin itse pyykkäämään.
Pyykkäämisen lisäksi päiväni on kulunut tiskatessa, imuroidessa, kokatessa sekä tv-sarjojen parissa. Joku voisi sanoa, että vapaapäiväni on mennyt ihan hukkaan, mutta nyt olen taas rentoutunut ja jaksan käydä töissä reippaana. Tarkoitukseni oli myös käydä kaupungilla, mutta en jaksanut, joten se saa jäädä ensi viikkoon. Kotona on kivempaa löhöillä. ♥
No comments:
Post a Comment
A negative mind will never give you a positive life. Spread happiness! <3