Über mielenkiintoinen viikkoni kuvina.

Valmistautukaa tajunnan räjäyttävään toimintaan!

Viime viikon torstaina oli mun koko viikon ainoa vapaapäivä ja join glögiä uudesta hienosta Iittalan mukistani. Jos oikein pinnistelen ja yritän muistella mitä muuta tein, niin mieleeni muistuu, että mulla taisi olla suuria ja hienoja suunnitelmia kaupungille menosta, mutta sinne en koskaan kyllä päässyt. Torstai taisikin olla pyykkipäivä. Ehkä.

Perjantaina yritin nukkua pitkään, jotta jaksaisin olla illan töissä. Äänekäs posteljooni sekä työmaakoneet kuitenkin olivat toista mieltä, joten taisin jopa herätä yhdeksän-kymmenen aikoihin. Hurjaa! Töissä keskitin runsaat energiani niinkin jännittävään asiaan kuin kirjoitusvirheen bongaamiseen mainoksesta.

Lauantai aamuna heräsin sellaiseen mullistukseen ettei tosikaan..... Aurinko paistoi! Siitä piti tottakai heti ottaa todisteeksi kuva, koska eihän sellaista ihmettä muuten kukaan uskoisi. 

Hyvin pian tilanne oli kuitenkin jo tämä. Sinne se laskee yksinäisten vuorten taa.. Tai sitten Pasilan. Your choice. Auringosta puheen ollen oon täällä jo ihan fiiliksissä siitä, että "pian" on kesä. En malta odottaasitä kun aurinko paistaa lämpimästi ja puut ja kaikki muukin on vihreää. Silloin täytyy suunnata Espalle syömään jätskiä ja ottamaan arskaa. 

Illan vietin sitten taas töissä ja seuranani oli tämä komistus!

Töiden jälkeen poikkesin vielä lähi Alepassa, joka meni sunnuntaina remonttiin, joten siellä oli kunnon loppuunmyynti ja kaikki tuotteet oli -50-70% alennuksessa. Me likey! Kuvassa olevien lisäksi ostin vielä muun muassa mausteita ja kalaöljykapseleita. Kovin oli tyhjät hyllyt jo tuossa vaiheessa iltaa.

Sunnuntailta eikä maanantailta ole kuvan kuvaa, joten voidaan siis olettaa, että olen käynyt töissä ja tuijottanut Dexteriä kaiken vapaa-aikani. Tiistaina mulla oli sitten kauan kaivattu vapaapäivä. Olisin varmaankin nukkunut koko päivän, jos muut velvollisuudet eivät olisi kutsuneet. Lähdin siis reippaasti käymään postissa ja Prismassa täyttämässä kaappejani. Lähdin hakemaan Prismasta kahta asiaa: Oltermannia ja nuudeleita. Arvatkaa muistinko molemmat... Tänään sitten korjasin tilanteen ja noudin kaappiini myös nuudeleita.

Törmäsin Jenniin bussipysäkillä Prismasta kotiin, joten näin kasvatin sosiaalisia menojani tällä viikolla sata prosenttia. Toki minä töissä puhun ja paljon, mutta ei sitä oikein lasketa, koska tuskin puhuisin mitään jos ei olisi pakko. Ansaitsen selkeästi vuoden paras asiakaspalvelija-palkinnon.

Jenniin törmääminen kuitenkin muistutti minua siitä, että Pekka (Rinne) täytyy saada seinälle. Niinpä lähdin iltapäivällä vielä kaupungille etsimään taulun kehyksiä sekä tyynyjä. Yleensä kun jotain lähtee etsimään niin mitään ei silloin löydä, mutta nyt hiukan yllättäen löysin sekä kehykset, että tyynyt Kodin1:sen alesta. Jee.

Eilen aloitin aamuvuoro-viikkoni töissä ja en tiedä mikä energiapiikki minuun iski, mutta tein koko kahdeksan tuntisen vuoroni ajan töitä (muutakin kuin asiakkaiden palvelua) tauotta. Tämä energiapiikki jatkui vielä kotonakin, joten päätin leipoa korvapuusteja. Minä olen tunnetusti maailman surkein leipuri eli aina jokin menee pieleen. Nyt kuitenkin onnistuin taikomaan (melkein) korvapuusteiksi tunnistettavia yksilöitä, jotka maistuivatkin ihan hyviltä. En edes lannistunut siitä, kun huomasin etten omista kaulinta vaan kekseliäästi loin kaulimen tyhjästä pullosta.

Kutsuin Jennin koemaistamaan pulliani ja oletan, että se on vielä hengissä. Tosin sitä ei oo kyllä näkynyt facebookissa vähään aikaan.. Hmmm. Anyways. Jenni sai loistavan idean, että se haluaa pelata pleikkarilla, joten päädyttiin pelaamaan Buzz-tietovisailua. Lopussa sain lohduttaa mököttävää Jenni 5-veetä, jonka mielestä koko peli oli ihan tyhmä. Ei siis tarvitse kertoa kumpi voitti.

Tänään olin taas töissä. Ylläripylläri. Sain yhdeltä mieheltä tällaisen kupongin, jolla pitäisi saada ilmaista kaljaa.. Täytyy siis suunnata Kallioon joku kaunis päivä.

Meillä kävi tänään myös mukava lehtipisteen edustaja, joka toi muutaman lehden meille luettavaksi. Minä tietenkin varastin äkkiä parhaat päältä. Geo-lehti saa toimia kimmokkeena mantsan pääsykokeisiin lukemiselle (tai sitten se tappaa viimeisetkin motivaation rippeet), kun taas Pro Hockey on sitä kevyttä iltalukemista.

Töiden jälkeen loihdin voileipägrillilläni itselleni gourmet-aterian! Juusto-tonnikala toast, voilá!

Kävin myös Prismassa ja kasvatin hurjaa ravintolisä-kokoelmaani. Kuten kaikki jo varmasti tietää olen ollut viime aikoina hirvittävän väsynyt koko ajan ja muutenkin voinut huonosti. Esimerkiksi yhtenä päivänä töissä sain ensin ihan tajuttoman päänsäryn, joka ei hellittänyt millään, seuraavaksi olinkin takahuoneessa pidättelemässä oksennusta. Kotona mittasin kuumeen, joka näytti minulle alilämpöä (eikä mulla edes ole enää flunssaa) sekä silloin vielä katosi ruokahalukin ja vatsaan sattui. En tiedä mistä nuo oudot oireet johtuivat, tosin migreeni tuntuisi kaikista loogisimmalta, mutta en tiedä kun en ole koskaan ennen migreenikohtausta saanut. Lisäksi mun iho on tosi herkkänä ja olen jotenkin mystisesti laihtunut 1,5kg parissa viikossa ilman sen kummempaa syytä.

Olen nyt siis pyrkinyt nukkumaan enemmän, syömään paremmin sekä onhan mulla tässä tämä karkkilakkokin  menossa. Lisäksi vetäisen päivittäin pillerin jos toisenkin jokaisesta noista purkeista. Toivottavasti kuun lopussa suunta on siis jo parempaan päin.

Tänään myös ryhdistäydyin hiukan ja kävin vihdoinkin palauttamassa kirjastoon kirjat, jotka lainasin varmaankin syyskuussa, mutta laiskuuttani aina vain uusin lainat. Tilalle piti sitten tietenkin lainata jotakin muuta. Maailma ilman meitä on taas yksi kirja, jolla yritän motivoida itseäni hakemaan kouluun ensi keväänä. Puolalainen kuurupiilo oli joku trilleri, jossa hahmot seikkailee muun muassa Poznanissa, joten en voinut jättää sitä hyllyyn. Kaikki peliin taas on David Nichollsin (eli One dayn kirjoittajan) uusi kirja, jonka oon jo pitkään halunnut lukea. 

Siinäpä se. Nyt aion syödä jotakin, katsoa pari viimeistä Dexterin jaksoa ja mennä nukkumaan, jotta jaksan vielä yhden työpäivän ennen viikonloppuvapaata! Adios.