InterRail 40 years.

Inspiraatiota niille, jotka suunnittelevat reiliä ja fiilistelyä niille, jotka ovat jo koukussa reilaamiseen.

Haluan lähteä uudelle reissulle!

Halutaan vuokrata: Peter Panin elämä.

Välillä olisi niin hirveän mukavaa, jos ei tarvitsisi koskaan kasvaa aikuiseksi.

Viime päivinä olen joutunut ajattelemaan aivan liikaa tulevaisuutta ja hoitamaan asioita siihen liittyen. Ohjelmaani on kuulunut muun muassa pelottava puhelu verotoimistoon koskien verokorttiani. Olen (muka) onnistunut tienaamaan jo nyt yli tämän vuoden tulorajani, joten sitä täytyi sitten alkaa muuttelemaan. Kummasti tämä hurja tienaamiseni ei näy lompakossani ei sitten mitenkään. No ehkä vastaus löytyykin sitten vaatekaapistani ja ehkä nuo muutamat itselle lähetetyt postikortit selittänee myöskin sitä miksi elelen tämän kuun säästölinjalla. Lisäksi olen tankannut auton (omalla rahalla) kaksi kertaa kotiinpaluuni jälkeen. (suuri uroteko tosiaan)

Pahoitteluni muuten tuosta alun biisistä. Meidän Poznanin reissu huononsi musiikkimakuani kovasti.. Nimittäin juurikin tämän tyylistä musiikkia saatiin kuunnella nuo kolme päivää jokaisella automatkalla tämän Puolan tuttavuuden kyydissä. Puolan tuttavuus on muuten turhan pitkä nimitys, ja koska en tiedä haluaako hän tulla mainituksi oikealla nimellään, kutsun häntä tästä lähtien tanssijapojuksi.

Kotona on tullut vietettyä reilin jälkeen pian jo kaksi ja puoli viikkoa. Rusketus on enää kaukainen muisto ja niin myös monet muut reilin ihanat asiat. Voisin vaikka heti lähteä vetämään uuden kierroksen, mutta tällä kertaa valitsisin kaupungeiksi muun muassa Prahan, Nizzan ja Budapestin. (Töissä satuin vilkaisemaan erään matkaoppaan ja matkakuume nousi uudelleen.) Kerroinko muuten, että me suunniteltiin tyttöjen kanssa Ibizan bilereissu ensi syksylle? Tai vaihtoehtoisesti keväälle. Täytyy alkaa suunnittelemaan. Lisäksi tavoitteena olisi jossakin välissä käydä Jennin kanssa Lontoossa sekä Elinaa Irlannissa moikkaamassa. Lisäksi mulla on hirveä hinku päästä Tallinnaan shoppailemaan sekä Kööpenhaminaan tiirailemaan tajuttoman komeita tanskalaismiehiä.

Mitä näiden kahden ja puolen viikon aikana on sitten tapahtunut?

Ensinnäkin heti sunnuntaina käväisin kirkossa torkkumassa, josta jatkoin matkaani Emilian rippijuhliin. Rippijuhlissa mussutin muun muassa muffinssia ja piilottelin juhlakalun huoneessa. Maanantaina alkoikin kahden kuukauden työputki. Lähinnä töitä olen siis tehnyt. Mielenkiintoista.

Tosin ensimmäisen viikon lauantaina käytiin tyttöporukalla yksi baarireissu, minä kuskin ominaisuudessa. Tarkoituksena oli käydä Onnelassa, mutta se paikka oli niin pystyyn kuollut, että siirryttiin saman tien Doorikseen. Siellä onneksi riitti menoa ja meininkiä. Pilkkuun asti jaksettiin juhlia, osa paremmin kuin toiset. Lopuksi vielä mäkkärin kautta ajeltiin kotia kohti aamuauringon häikäisemänä.

Lisäksi olen lähinnä viettänyt laatuaikaa Ellun kanssa, vaikka ilmeisesti meidän olisi pitänyt kuukauden 24/7 hengailun seurauksena kyllästyä toisiimme kokonaan. Jostain kumman syystä ollaan kuitenkin oltu kuin paita ja peppu nämä pari viikkoa. Ollaan hengailtu sekä meillä, että Ellun luona, Ellu on käynyt töissä moikkaamassa mua jo useamman kerran sekä lisäksi viime viikon torstaina lähdettiin kuskaamaan Ellun pikkusiskoa ja minun pikkuserkkua Pudasjärvelle pippaloihin.

Minä ajoin ja Ellu toimi kartturina. Meillä sitten tosiaan oli neljä tuntia aikaa hengailla suuressa Pudasjärvi cityssä kunnes tytöt piti hakea puoli kahden aikaan yöllä Jyrkkäkoskelta. Koska mikään muu paikka ei ollut enää illalla auki ja koska meille on hyvin vahvasti jäänyt päälle Etelä-Eurooppalainen tapa myöhäisestä illallisesta, niin mentiin ABC:lle syömään lehtipihvit oikein pitkän kaavan kautta. Syötiin ja hengailtiin siellä lähemmäs puolitoista tuntia, jonka jälkeen liityttiin muiden amisten joukkoon ja ajeltiin hurua Pudasjärven keskustassa. Mikä ei kyllä muuten ole kovin hääppöinen.

Tämän lisäksi kulutettiin aikaa muun muassa hautausmaa vierailulla ja hengailemalla pysähdyspaikalla mussuttaen karkkia ja kaasuttaen sieltä pois huomattuamme (poliisin ohi ajettua), että siihen ei saakaan pysäköidä. Bilehileet saatiin onnellisesti kotiin, vaikka matkalla kohdattiinkin eräs itsetuhoinen poro.

Sunnuntaina lähdettiin Ellun kanssa vielä minun työpäiväni jälkeen eläinpuistoon katsomaan jääkarhunpentua. (lue: syömään jäätelöä, leikkimään leikkipuistossa ja käymään fazerilla) Kierrettiin puisto pikavauhtia ja keskityttiin lähinnä tuohon syömiseen.

Ei muuten olla vieläkään kyllästytty toisiimme, joten luvassa on ensi viikolla yökyläilyä. Ellun perhe hylkää sen ja lähtee Helsinkiin, joten minä lupauduin menemään sen seuraksi. Kuulemma saan oman pedin takkahuoneeseen, uuu.

Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Töissä oli tosi eksoottista tässä eräs päivä sähköjen ollessa ukkosen takia poikki lähemmäs puolitoista tuntia. Tulin juuri työvuoroon niiden ollessa poikki, joten vuoronvaihto ei meinannut onnistua ja tuotteiden myyminen laskimen avulla pilkkopimeässä kioskissa yhden taskulampun kanssa oli jotain mielenkiintoista.

Eipä tässä muuta. Lähden nauramaan vielä kerran Jennin säälittävän kokoiselle "muuttokuormalle". (Mulla on luultavasti kenkiä tuon verran..)

Hello Krista!

Tein tämän ihan itse (Paintilla) ja pelkästään tätä päivitystä varten!!

Miksi olet kirjautunut tänne meidän koneella?!

Rakkaudella,
Jennisi ♥

InterRail - Auschwitz

Aloitettiin meidän toinen päivä Krakovassa maukkaalla aamupalalla paistaen uunissa yrttipatonkia. Heti aamutoimien jälkeen lähdettiin talsimaan rautatieasemalle katsomaan milloin lähtisi seuraava juna Oświęcimiin eli tuttavallisemmin Auschwitziin. Junan lähtöön oli kuitenkin sen verran aikaa, että päätettiin poiketa kauan kaipaamassani Starbucksissa. Ei vaan ole caramel frappucinon voittanutta. 

Auschwitziin pääsee tosiaan Krakovasta varsin kätevästi käymään päivän reissun. Sinne voi joko mennä bussilla (joita lähtee jostakin), junalla tai sitten voi lähteä "oppaan" kanssa. Tällaisia oppaita löytyy muun muassa rautatieaseman läheisyydestä hengailemasta ja mitään virallisia oppaitahan he eivät ole. Ihmisiä, jotka yrittävät tienata elantonsa turisteja auttamalla. En usko, että kovinkaan moni heistä on huijareita, nimittäin eräskin meille juttelemaan tullut pappa näytti meille selkeällä suomen kielellä kirjoitetun kortin, jossa kerrottiin hänen olevan oikein luotettava, hyvä ja halpa opas. Tämän kortin olivat siis jotkut suomalaiset hänelle kirjoittaneet.

Me reilaajat valittiin juna, tietämättä yhtään kuinka kauan matka kestäisi. Suunnitelmana oli olla valppaana jokaisella asemalla, jottei vaan ohi huristeltaisi. Tämä kyseinen juna oli muuten koko reilin huonoin juna ikinä. Luultavasti Toisen Maailmansodan ajoilta, tai siltä se ainakin näytti ja kuulosti. Junamatka kesti lähemmäs pari tuntia ja viimeiset puoli tuntia oli aika tukalat oltavat tuon frappucinon takia, koska junassa ei tietenkään ollut vessaa. 


Kun saavuttiin Oświęcimiin ei meillä ollut hajuakaan minne meidän pitäisi suunnata. Rautatieasemalla oli kaikki kiinni ja se oli muutenkin niin pieni, että tuskin sieltä paljon apua olisikaan löytynyt. Päädyttiin taas ottamaan taksi ja saatiin maailman mukavin kultahampaalla varustettu taksikuski. Hän neuvoi matkalla, että Auschwitz I eli se joka on nykyisin museo on ilmainen tietyn kellon ajan jälkeen (en muista mikä se aika oli), sen edestä ei kannata ottaa takseja, koska ne on kalliita. Lisäksi hän kertoi millä bussilla päästään takaisin rautatieasemalle ja, että Auschwitz I- Auschwitz-Birkenaun välillä kulkee turisteille ilmainen bussi. Puolassa kannattaa muutenkin hyödyntää takseja, nimittäin ne on naurettavan halpoja. 

Päätettiin ensimmäiseksi lähteä käymään tuolla Auschwitz-Birkenaussa, joka oli siis se varsinainen tuhoamisleiri. Täytyy kyllä sanoa, että sinne kun meni, niin heti veti aika vakavaksi, eikä mieleenkään tullut hölmöillä tai tehdä mitään muutakaan tyhmää.  Kuoleman portista sisään astuminen, rautatien, piikkiaidan sekä niiden parakkien näkeminen veti perin vakavaksi. Tuolla aivan valtavalla alueella sai siis aivan vapaasti liikuskella miten haluaa, toki myös opastettuja ryhmiä löytyi. 


Siellä oli myös todella hyvin laitettu kylttejä mistä selvisi mitä tarkoitusta varten mikäkin rakennus oli. Voitteko uskoa, että noissa 52:lle hevoselle tarkoitetuissa parakeissa asui yli 400 vankia, jotka useimmiten tuhottiin lähes heti saapumisen jälkeen. Tottakai vahvimmat säilyivät hengissä pisimpään, kun taas lapset ja vanhukset ohjattiin krematorioihin lähes välittömästi junasta astumisen jälkeen. Hirveää. Tuolta oli nuo krematoriot tuhottu kokonaan, mutta niiden rauniot olivat vielä jäljellä. Ehjä kaasukammio löytyy tuolta museosta. 

Pari tuntia saatiin tuolla kulumaan aikaa, jonka takia meillä tulikin sitten kiire käydä tuolla museon puolella, jotta ehdittäisiin vielä junaankin. Tuolla museon puolella sijaitsee tuo luultavasti kaikille tuttu portti, jossa lukee nuo kuuluisat sanat "Työ vapauttaa". Auschwitz I ei ollut läheskään niin karmiva kuin tuo Birkenau. Talot olivat itseasiassa todella nättejä, jos ei nyt otettu huomioon sitä piikkilankaa niiden ympärillä. Käytiin myös tuolla kaasukammiossa, ja siinä taas näki konkreettisesti ihmisen pahuuden.


Vaikka seinässä olevat raapimajäljet olivatkin perin järkyttäviä (oletettiin, että ne oli niitä), niin kaikista järkyttävintä oli minun mielestäni ne uunit siellä. Siellä on muutama ihminen tullut poltettua. 

Vaikka Auschwitzin vierailu saattaakin olla aika pysäyttävä, niin suosittelen sitä kuitenkin kaikille, joita holokausti yhtään kiinnostaa ja myös niille joita se ei kiinnosta. Meidän historia-on-tylsää-Ellukin oli aivan järkyttynyt tuon vierailun jälkeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka tuo onkin aikamoinen turistikohde, niin siellä olisi hyvä käyttäytyä kunnioittaen niitä ihmisiä joille tuo paikka on muutakin kuin yksi turistirysä muiden joukossa. 


Kotimatkalla koettiin vielä hiukan ongelmia, kun ei osattu tulkita bussi-aikataulua ollenkaan. Onneksi meitä tuli auttamaan maailman söpöin saksalainen poika (joka oli töissä Auscwitzissä) ja jota sitten tapitettiin kaikki silmät kiiluen koko lyhyt bussimatka jutellen niitä näitä. Junamatka Krakovaan sujui nälkäisenä maailman hitaimmassa ja myöskin lyhyimmässä junassa ikinä. Kenties se oli jokin maisemajuna... 


P.S. Tietääkö joku miten nuo kirjaisinvälit saa normaalikokoisiksi?

InterRail - Kraków

Varsovasta jatkettiin junalla yhden yön jälkeen Krakovaan. Kyseessä oli meidän ensimmäinen junamatka ja se sujui hyvin kuuden hengen "Harry Potter"-hytissä kahden mukavan naisen kanssa. Käytävällä kiersi samantyylinen tarjoiluvaunu kuin Harry Potterissa, josta sai ostettua syötävää ja kahvia. Muutenkin Puolan junat yllättivät siinä kuinka moderneja ne olivat. Sanoisin, että jokaisessa maassa oli hienommat junat kuin meidän VR:llä.

Krakovaan kun saavuttiin harhailtiin ympäriinsä etsien turisti-infoa. Yksi lopulta löydettiin, josta kävimme hakemassa kartan, jota sitten tutkittiin Burger Kingillä chicken fingersejä popsien. Oltiin tosiaan varattu Krakovan yöpaikka etukäteen ja nyt meidän täytyi vain löytää se. Rinkkojen kanssa oli aika tuskaista vesisateessa harhailla Krakovan katuja ympäriinsä. Lopulta löydettiin oikea osoite, mutta siellä olikin vain kyltti, jonka mukaan toimisto (josta saisimme avaimen) sijaitsee eri paikassa. Tässä vaiheessa päätettiin huristella taksilla sinne ja takaisin, koska reilu 16kg selässä ei paljon enää huvittanut tallustella ympäriinsä.

Toimistolla allekirjoittelin jotakin papereita, jonka jälkeen saatiin avaimet kouraan ja huristeltiin taksilla takaisin mistä olimme tulleetkin. Kun lopulta pääsimme tähän yöpaikkaan odotti meitä tällainen läävä:

Rakastin tuota asuntoa yli kaiken! Parasta siinä oli keittiö, kattoikkunat ja pesukone. Tosin me ei ilmeisestikään osattu sitä pesukonetta käyttää... Laitettiin kone päälle illalla ja aamulla kun herättiin oli se vieläkin päällä. Lopulta saatiin se sammutettua, mutta esimerkiksi minun mekkoni oli kutistunut paidaksi ja sekä Elinan, että minun housuista olivat värit kaikonneet viemäriin. Mutta niin tuosta asunnosta sen verran vielä, että se kuuluu ApartmentsApart-ketjuun, jolla on ilmeisesti useissa Euroopan kaupungeissa noita asuntoja. Eikä yöpyminen maksanut tuolla juuri enempää kuin huonossa hostellissa.

Vaikka asunto meidät täysin hurmasikin täytyi meidän käyttää aika tehokkaasti hyödyksi, joten lähdettiin pienen lepotauon jälkeen Krakovaa tutkiskelemaan. Päädyttiin Galeria Krakowska-nimiseen ostoskeskukseen jäätelölle ja sitä kautta shoppailemaan. Siinäpä se iltapäivä ja ilta sitten kuluivatkin kiertäen Bershka, Deichmann, Forever 18, Stradivarius, Claire's, New Yorker jne. Voisin jo pelkästään tuon vaatekauppa tarjonnan vuoksi muuttaa Krakovaan.. Puhumattakaan siitä kuinka kaunis kaupunki se onkaan.
Kaikki talot ovat niin kauniita ja vanhoja. Kuitenkin vanhaa ja uutta on osattu hyvin yhdistellä, eikä moderni ostoskeskus keskellä vanhaa kaupunkia vaikuta oudolta, vaan sopii siihen kuin nakutettu. 

Illan huipennuksena käytiin ruokakaupassa shoppailemassa itsellemme illallinen. Päätettiin hyödyntää meidän keittiötä, joten päädyttiin ostamaan kanaa, nuudeleita ja mausteseos kanoille. Kanat kypsennettiin ensin pannulla, jonka jälkeen laitettiin ne vielä uuniin tuon seoksen kanssa. Selvittiin ilman salmonellaa ja ruoka oli kuin olikin syötävää, vaikka kana olikin turhan mautonta.

Krakovaa oltaisiin haluttu nähdä paljon enemmän, kuin vain tuota vanhaa kaupunkia jossa me asusteltiin, mutta valitettavasti aikataulu oli tiukka. Haluan todellakin tulla käymään Krakovassa uudelleen, ihan vaikka pelkästään viikonlopun pituisella lomalla. Yksi lempparikaupungeistani todellakin!