InterRail - Auschwitz

Aloitettiin meidän toinen päivä Krakovassa maukkaalla aamupalalla paistaen uunissa yrttipatonkia. Heti aamutoimien jälkeen lähdettiin talsimaan rautatieasemalle katsomaan milloin lähtisi seuraava juna Oświęcimiin eli tuttavallisemmin Auschwitziin. Junan lähtöön oli kuitenkin sen verran aikaa, että päätettiin poiketa kauan kaipaamassani Starbucksissa. Ei vaan ole caramel frappucinon voittanutta. 

Auschwitziin pääsee tosiaan Krakovasta varsin kätevästi käymään päivän reissun. Sinne voi joko mennä bussilla (joita lähtee jostakin), junalla tai sitten voi lähteä "oppaan" kanssa. Tällaisia oppaita löytyy muun muassa rautatieaseman läheisyydestä hengailemasta ja mitään virallisia oppaitahan he eivät ole. Ihmisiä, jotka yrittävät tienata elantonsa turisteja auttamalla. En usko, että kovinkaan moni heistä on huijareita, nimittäin eräskin meille juttelemaan tullut pappa näytti meille selkeällä suomen kielellä kirjoitetun kortin, jossa kerrottiin hänen olevan oikein luotettava, hyvä ja halpa opas. Tämän kortin olivat siis jotkut suomalaiset hänelle kirjoittaneet.

Me reilaajat valittiin juna, tietämättä yhtään kuinka kauan matka kestäisi. Suunnitelmana oli olla valppaana jokaisella asemalla, jottei vaan ohi huristeltaisi. Tämä kyseinen juna oli muuten koko reilin huonoin juna ikinä. Luultavasti Toisen Maailmansodan ajoilta, tai siltä se ainakin näytti ja kuulosti. Junamatka kesti lähemmäs pari tuntia ja viimeiset puoli tuntia oli aika tukalat oltavat tuon frappucinon takia, koska junassa ei tietenkään ollut vessaa. 


Kun saavuttiin Oświęcimiin ei meillä ollut hajuakaan minne meidän pitäisi suunnata. Rautatieasemalla oli kaikki kiinni ja se oli muutenkin niin pieni, että tuskin sieltä paljon apua olisikaan löytynyt. Päädyttiin taas ottamaan taksi ja saatiin maailman mukavin kultahampaalla varustettu taksikuski. Hän neuvoi matkalla, että Auschwitz I eli se joka on nykyisin museo on ilmainen tietyn kellon ajan jälkeen (en muista mikä se aika oli), sen edestä ei kannata ottaa takseja, koska ne on kalliita. Lisäksi hän kertoi millä bussilla päästään takaisin rautatieasemalle ja, että Auschwitz I- Auschwitz-Birkenaun välillä kulkee turisteille ilmainen bussi. Puolassa kannattaa muutenkin hyödyntää takseja, nimittäin ne on naurettavan halpoja. 

Päätettiin ensimmäiseksi lähteä käymään tuolla Auschwitz-Birkenaussa, joka oli siis se varsinainen tuhoamisleiri. Täytyy kyllä sanoa, että sinne kun meni, niin heti veti aika vakavaksi, eikä mieleenkään tullut hölmöillä tai tehdä mitään muutakaan tyhmää.  Kuoleman portista sisään astuminen, rautatien, piikkiaidan sekä niiden parakkien näkeminen veti perin vakavaksi. Tuolla aivan valtavalla alueella sai siis aivan vapaasti liikuskella miten haluaa, toki myös opastettuja ryhmiä löytyi. 


Siellä oli myös todella hyvin laitettu kylttejä mistä selvisi mitä tarkoitusta varten mikäkin rakennus oli. Voitteko uskoa, että noissa 52:lle hevoselle tarkoitetuissa parakeissa asui yli 400 vankia, jotka useimmiten tuhottiin lähes heti saapumisen jälkeen. Tottakai vahvimmat säilyivät hengissä pisimpään, kun taas lapset ja vanhukset ohjattiin krematorioihin lähes välittömästi junasta astumisen jälkeen. Hirveää. Tuolta oli nuo krematoriot tuhottu kokonaan, mutta niiden rauniot olivat vielä jäljellä. Ehjä kaasukammio löytyy tuolta museosta. 

Pari tuntia saatiin tuolla kulumaan aikaa, jonka takia meillä tulikin sitten kiire käydä tuolla museon puolella, jotta ehdittäisiin vielä junaankin. Tuolla museon puolella sijaitsee tuo luultavasti kaikille tuttu portti, jossa lukee nuo kuuluisat sanat "Työ vapauttaa". Auschwitz I ei ollut läheskään niin karmiva kuin tuo Birkenau. Talot olivat itseasiassa todella nättejä, jos ei nyt otettu huomioon sitä piikkilankaa niiden ympärillä. Käytiin myös tuolla kaasukammiossa, ja siinä taas näki konkreettisesti ihmisen pahuuden.


Vaikka seinässä olevat raapimajäljet olivatkin perin järkyttäviä (oletettiin, että ne oli niitä), niin kaikista järkyttävintä oli minun mielestäni ne uunit siellä. Siellä on muutama ihminen tullut poltettua. 

Vaikka Auschwitzin vierailu saattaakin olla aika pysäyttävä, niin suosittelen sitä kuitenkin kaikille, joita holokausti yhtään kiinnostaa ja myös niille joita se ei kiinnosta. Meidän historia-on-tylsää-Ellukin oli aivan järkyttynyt tuon vierailun jälkeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka tuo onkin aikamoinen turistikohde, niin siellä olisi hyvä käyttäytyä kunnioittaen niitä ihmisiä joille tuo paikka on muutakin kuin yksi turistirysä muiden joukossa. 


Kotimatkalla koettiin vielä hiukan ongelmia, kun ei osattu tulkita bussi-aikataulua ollenkaan. Onneksi meitä tuli auttamaan maailman söpöin saksalainen poika (joka oli töissä Auscwitzissä) ja jota sitten tapitettiin kaikki silmät kiiluen koko lyhyt bussimatka jutellen niitä näitä. Junamatka Krakovaan sujui nälkäisenä maailman hitaimmassa ja myöskin lyhyimmässä junassa ikinä. Kenties se oli jokin maisemajuna... 


P.S. Tietääkö joku miten nuo kirjaisinvälit saa normaalikokoisiksi?