Tosiaan 3.6 lähdettiin heti yo-juhlien jälkeisenä päivänä (hiukan krapulaisena...) yöjunalla kohti Helsinkiä. Perheelle heippojen sanominen ei ollut hankalaa: pikkuveljellä ei kiinnostanut, äiti ja pikkusisko lähtivät päikkäreille ja iskälle sanoin moikka ja kävelin ovesta ulos.
Meidän junamatka oli kaikin puolin mukava. Not. Väsyneinä muutaman tunnin keskustelemisen jälkeen aloimme nukkumaan muistaakseni seitsemän aikoihin. Muutama tunti sujui hyvin kolmikerroksisen sänkymme keskimmäisessä pedissä, mutta sitten tukahduttava kuumuus pakotti avaamaan ikkunan ja kuuntelemaan junan kolinaa. Muutaman tunnin nukahdin kolinasta välittämättä, mutta siinä ajassa tukala kuumuus olikin jo vaihtunut totaaliseen jäätymiseen ja hampaiden kalinaan. Ikkunan sulkemisen jälkeen nukuttiin vielä pari tuntia, kunnes saavuttiin aurinkoiseen Helsinkiin.
Hypättiin suoraan Finnairin citybussiin ja huristeltiin terminaali kakkoseen vain huomataksemme, että olemme väärässä terminaalissa. Rinkkojen kanssa tallusteltiin oikeaan terminaaliin, jossa heti ensitöiksemme vaihdoimme euroja Puolan zlotyiksi. 100€ tuli vaihdettua ja se riitti hyvin viikon visiittiin Puolassa, kun vaateostokset maksoin kortilla.
Meidän ensimmäinen lento Riikaan sujui hyvin ja Riikassa löydettiin heti oikea portti mistä jatkolentomme Varsovaan piti lähteä. Siellä sitten odoteltiin, kunnes tuli ensimmäinen ilmoitus myöhästymisestä ja pian tulikin jo seuraava. Jossakin vaiheessa metsästettiin ruokaa ja pohdittiin olivatko lentokentän hinnat euroina vai eivät. Naurettiin myös erittäin äänekkäälle ja hihittelevälle joukolle humalaisia venäläisiä miehiä, jotka siinä lentoa odotellessa olivat ehtineet tyhjentää kokonaisen likööripullon. Lopulta, kun lento oli yli tunnin myöhässä ilmestyi "final call" tekstin tilalle "cancelled".
Siinä sitten AirBalticin tiskille jonottomaan ja tiedustelemaan mitäs nyt tehdään. Onneksi toimittiin sen verran ripeästi, että mahduttiin mukaan LOT-lentoyhtiön lennolle Varsovaan. Kiireisesti juostiin hakemaan laukut ja viemään ne uudelleen lähtöselvitykseen. Tässä välissä huumekoirakin ehti meitä nuuskia. Seuraavaksi olikin vuorossa turvatarkastus ja voi elämä Riikan lentokentän työntekijät... Ottakaa mallia Helsinki-Vantaalta.
Minulla ei ollut mitään mikä olisi voinut piipata turvatarkastuksessa, mutta niin vain kummasti jouduin erään naisen kokovartalotutkintaan _siinä kaikkien ihmisten edessä_. Onneksi olin pukenut tiukat trikoopöksyt, joten niistä ainakin näki etten piilotellut pommia esimerkiksi nilkassani. Tosin minusta tuntui, että se portti oli ohjelmoitu piippaamaan joka neljännelle kulkijalle. Onneksi kuitenkin ehdittiin lennollemme.
Varsovaan saavuttiin pari tuntia aikataulusta jäljessä ja päätettiinkin heti suunnata lentokentältä rautatieasemalle ja hostellin etsintään. Hypättiin erääseen bussiin, jonka oli tarkoitus mennä keskustaan ja toivottiin, että osattaisiin tunnistaa miltä se keskusta myös näyttää. Tietenkään ei sitä osattu tunnistaa. Lopulta ajeltiin bussilla reilusti keskustan ohi ja lopulta eräs kanssamatkustajamme kysäisi meiltä tarvitsemmeko apua. Tämä ystävällinen herrasmies ohjasti meidät lähimmälle ratikkapysäkille ja antoi selkeät neuvot milloin jäädä pois.
Nyt löydettiin perille ja seuraavaksi kohellettiinkin rautatieasemalla. Tarkoituksemme oli varata paikat seuraavan päivän Krakovan junaan ja mentiin infopisteestä kysymään mistä niitä lippuja saataisiin. Vastaukseksi saatiin ainoastaan erittäin äkäiseltä tätiltä puolan kielisiä tuhahduksia. Tässä vaiheessa turhautuminen oli suurta. Onneksi kuitenkin löydettiin lipunmyyntipiste ja englannin kieltä osaava myyjä. Tätä äkäistä naista lukuunottamatta Puolasta löytyi kaikista kielitaitoisimmat nuoret, taksikuskit sekä majapaikkojen työntekijät. Omasta mielestäni keskiverto puolalaisnuori osaa englantia suomalaista paremmin, vaikka kielioppi hiukan hukassa olisikin.
Rautatieasemalta saatiin kaupungin kartta, jonka avulla tallusteltiin lähimpään hostelliin, jossa meidän onneksemme oli vapaita huoneita. Hostellin nimi oli Oki Doki ja se sijaitsi aivan Varsovan keskustassa. Todella mukavaa henkilökuntaa, omalaatuinen sisustus (jokainen huone on erilainen) ja edullinen. Minulla on pelkkää hyvää sanottaavaa tästä ensimmäisestä yöpaikastamme. Meidän huoneen teema oli "7th heaven".
Hostellilla käytiin lähinnä tavarat heittämässä ja suunnattiin takaisin kaupungille etsimään sopivaa paikkaa tyhjien vatsojemme täyttämiseen. Päädyttiin erittäin eksoottisesti italialaiseen ravintolaan, jossa syötiin erittäin eksoottisesti pastaa. Masut täynnä etsittiin vielä ruokakauppa, jossa yllätyttiin heti iloisesti alhaisista hinnoista. Etenkin tutkiessani alkoholi-osaston hintoja oli kiva huomata, että Finlandiaa näytti löytyvän jokaisessa maussa ja vieläpä huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta. Niin ja eihän mulla täällä edes ikä vielä riitä sen ostamiseen. Mitään alkoholipitoista ei kuitenkaan ostettu, ilta- ja aamupalaksi vain omppua, jogurttia ja karkkia.
Vaikka Varsovaa ehdittiin todella vähän nähdä, voisin joskus tulevaisuudessa antaa sille toisen mahdollisuuden. Koko päivän oli hiukan ärsyyntynyt olotila erinäisten vastoinkäymisten takia, joten se hiukan vaikutti yleiseen mielikuvaan Varsovasta.
No comments:
Post a Comment
A negative mind will never give you a positive life. Spread happiness! <3