Country strong

Kirjoitin ensin otsikoksi Coyntry strong ja mietin pitkään miksi se näyttää niin oudolta. :D Tämä sama juttu toistui, kun tein mantsan aluetutkimusta. Olin kirjoittanut siihen, että sisällysluottelo enkä millään keksinyt miksi sana näyttää oudolta. Tähän lopulliseen älynväläykseen meni sitten pari päivää..

Mun tarkoituksena ei kuitenkaan ollut kertoa vajavaisista äidinkielen taidoistani, vaan kertoa teille leffasta nimeltään Country strong. Kyseessä on varsin tuore leffa, jonka pääosissa nähdään mm. Gwyneth Paltrow, Leighton Meester (me likey) ja Garrett Hedlund (♥). 

Gwyneth esittää aikansa elänyttä coyntry laulajaa, joka kamppailee menneisyyden ongelmien kanssa. Garrett esittää nuorta ja komeaa laulajan alkua, joka onnistuu sekaantumaan  tän konkarin elämään sillä tavoin, että pääsee yhteiskiertueelle. Mukaan lähtee myös tietenkin nuori ja kaunis Leighton, jonka roolihahmo on laulajaksi haluava entinen missi. Yllättävintä, koko leffassa oli muuten se, että tämä missi ei kuitenkaan ole sellainen bimbo kuin olisi voinut ajatella. 

Epäonnistuin nyt totaalisesti kuvailemaan tätä leffaa, mutta annetaan trailerin mieluummin puhua puolestaan. Ehkä se saa jonkun muunkin kuin minut rakastumaan tähän leffaan. (niin ja tietty lauluihin ja Garrettiin.)

Näyttelijät muuten laulavat itse omat laulunsa, joten taas on tullut todistettua, että näitä monilahjakkuuksia on paljon. Garrett menisi ainakin minulle ihan täydestä, jos joku väittäisi tämän olevan country laulaja, vaikkakaan countrya en niiiin hirveesti kuuntele. :>


P.S. Joo kirjoitin tän postauksen, koska välttelen pitkän tekstin kirjoittamista. Hehe.

My name is Krista.

Eilen koin jonkinlaisen valaistuksen ja tunsin pakottavaa tarvetta tehdä itselleni bucket listin (= A list of things to do before you die), joten tein sen. Teille en sitä tietenkään näytä, mutta sen verran voin kertoa, että veljeni jo nauroi sille. -.-

Tänään kuvailin ajankulukseni Scrabble-palasia ja muodostelin niistä erilaisia sanoja ja mietin samalla mitä nämä tietyt sanat kertovat minusta.

Toivo oli ensimmäinen sana joka mulla tuli mieleen. Mitä minä toivon ja mistä minä haaveilen? Toivon, että saan elää pitkän elämän. Toivon, että elämä on onnellinen ja edes hiukan sellainen kuin sen haaveilee olevan. Toivon suuria ja pieniä asioita tapahtuvan. Toivon näkeväni läheisteni ja itseni onnellisena. Toivon paljon, mutten kuitenkaan liikaa enkä mahdottomuuksia.

Rakkaus oli kliseisesti toinen sana mikä mieleeni pulpahti. Rakkaus on tärkeä osa elämää, mutta sitäkin on niin monenlaista, että joskus on hankala ymmärtää millaista rakkautta tarvitsemme. On eri asia haluta jonkinlaista rakkautta, kuin oikeasti tarvita sitä. Mielestäni jokainen tarvitsee rakkautta ennen kaikkea läheisiltään: Perheeltään ja ystäviltään. Jo niiden avulla voi elää loistavan elämän. Toki toivon joskus kokevani erilaisen rakkauden, sellaisen rakkauden joka ei välitä etäisyyksistä tai ajasta. Sanotaanko siis, että sen "tosirakkauden". Koen olevani rakastettu ja näin ollen onnekas, koska maailmassa on kuitenkin liikaa ihmisiä joilla ei ole ketään. Jos minun pitäisi sanoa yksi asia mitä rakastan se olisi: Elämä.

Viha on aika vahva sana. Huomaan käyttäväni sanaa turhankin usein ja liian herkästi. Sanon vihaavani Timo Soinia, sieniä ja kasviksia, vaikka loppujen lopuksi en näistä asioista paljonkaan tiedä. Kuitenkin voin mielestäni sanoa vihaavani rasisteja, umpimielisyyttä, hämähäkkejä, luottamuksen pettämistä, julkisia esiintymisiä, imuroimista ja vessan siivoamista. Toisia asioita vihaan kuitenkín enemmän ja toisia vähemmän.

Pelko on pelottavaa. (kappas vain, en ennen tiennytkään. :D) Usein huomaan olevani todellinen nynny, mutta onko se loppujen lopuksi pelkuruutta vai vain hyvää itsesuojeluvaistoa? Pelkään pimeää, korkeita- ja ahtaita paikkoja. Pelkään itseni nolaamista. Pelkään torjuntaa. Pelkään kuolemaa. Pelkään ennen kaikkea vilkasta mielikuvitustani. Joskus toivoisin olevani rohkeampi, mutta sitten ajattelen, että tähänkin asti on selvitty, joten ei hätää.

Kohtalo on asia johon uskon. Uskon, että tietyt asiat on tarkoitettu tapahtua, vaikka ne olisivat tuntuneet hyvin epätodennäköisiltä. Uskon, että on kohtalon määräämää, että tapasin tietyt ihmiset sekä Suomessa, että ulkomailla. Uskon myös, että on kohtalon määräämää, että löysin kadotettuja ihmisiä menneisyydestä uudelleen. Voin vaikka heti kirjoittaa vanhalle kirjekaverilleni kirjeen, vaikka pitkään oli koko ihminen poissa elämästäni. En kuitenkaan usko liiaksi kohtaloon, koska sitten tulisi sellainen olo ettei itse voi vaikuttaa elämäänsä, vaan se olisi jo ennalta määrätty.

Red riding hood

Oon viime aikoina katsellut aika paljon leffoja ja tänään oli vuorossa Red riding hood. Kaikkihan me tunnetaan Punahilkan tarina, mutta tää leffa ei oo ihan niin kevyt versio kuin saduissa. :D Tykkäsin ite tosi paljon leffasta ja suosittelen sitä ainakin kaikille Twilightin faneille, koska tän leffan on ohjannut Katherine Hardwick ja samanlainen tyyli on selkeesti huomattavissa mikä oli Twilightissa.

Parasta leffassa oli se, että koko leffa meni siihen, että yritti arvata kuka on susi ja koko ajan tuli muutettua päätöstä. Jeee, mun ensimmäinen arvaus oli kuitenkin oikea !!! :D Positiivista oli myös ihana Amanda Seyfried ja kuumien miesten planeetalta lähetetyt Shiloh Fernandez ja Max Irons. En millään pysty päättämään kumpi niistä on kuumempi !! :( Joten katsokaa leffa ja kertokaa mulle. 

Max Irons (britti!!) ja Shiloh Fernandez <3

Mulla on maha pipi.

No voihan kökkö. Aloin innoissani katsomaan jalkapalloa ja ensin meni hyvin, mut nyt ollaan 4-1 tappiolla. Tyhmää. Sitä paitsi on niin luonnonvastaista kannustaa kelta-sinistä joukkuetta, kun vastassa on valko-siniset. Jaa'a, nyt se on jo 5-1. Voisin melkein sulkea telkkarin. Tosin voidaan tästä vielä nousta ! :D

Voisin taas kertoa autokoulusta ja kyllästyttää kaikki ihmiset. Eilen teoriatunnilla katsottiin videoita kuinka käy jos ajaa kolarin 80 vauhdilla. En haluaisi olla siinä autossa, nimittäin se ois kanttu vei aika äkkiä. Tänään oli sitten ajotunti ja kyseessä olikin yllätyksekseni maantieajo. No mikäs siinä, oon muutenkin ajellut ylinopeutta, niin ehkä pysyisin rajoituksissa satasen alueella. Arvatkaa mitä? Ajelin lähes koko ajan 80km/h !! *tap tap, hyvä tyttö*

Tosin mun kädet hikoili too much, kun puristin rattia ja pelkäsin koko ajan, että poro tai hirvi päättää morjestaa autonkeulaa. Oon aivan varma, että ajan joskus poron/pupun/ihmisen päälle. Hyvä luottamus omiin kykyihini, right?

Tänään mulla oli ihanan lyhyt koulupäivä, joten kävin ostamassa karkkia ja vuokraamassa leffan ja painelin kotiin syömään pinaattikeittoa. Leffa jonka katsoin oli The Roommate ja se kertoo college kämppiksistä, joista toinen on hiukan pöpi. Yhdessä kohtauksessa mulla hyppäsi sydän kurkkuun ja sykekin nousi varmaan epäterveelliselle tasolle. Leffa oli kuitenkin kiva, koska siinä oli paljon tuttuja näyttelijöitä (Leighton Meester, Minka Kelly, Cam Gigandet, Nina Dobrev, Katherine Graham, Matt Lanter).

Buuuuu, nyt tilanne on 6-1. En enää ikinä katso jalkapalloa, vaan JÄÄKIEKKO 4-EVER !!!!

Ainiin mulla on maha kipeä, jos ette vaikka muista lukea otsikoita ja silleen. Lisäksi, jos joku vielä miettii mikä oli uutta tuossa yhdessä postauksessa, niin se oli tietenkin kuvanlaatu. Äiti oli mennyt ostamaan Nikonin D3100 kameran, joten pitihän mun tietenkin leikkiä luontokuvaajaa ja käydä ottamassa pihan jokaisesta kasvista kuva. Tämä postaus jatkaa samaa "järkevien kuvien" linjaa, kunnes keksin jotain parempaa kuvattavaa.

Joo, voisin nyt sulkea ton telkkarin. Hävittiin.

"You shoot me down, but I won’t fall. I am titanium.."

Song of the day:

Don't hold your breath.

Moi. Oon taas aika loistavasti osannut vältellä koko blogin päivittämistä, mutta nyt yritän parantaa tapani ja kerronpas nyt kuulumisia. Aloitetaan vaikka viime viikosta.

Maanantai oli viimeinen lomapäivä ja arvatkaa mitä minä tein? Tuijotin kelloa neljään asti ja sitten lähdin jalat tutisten autokouluun. Onneksi silloin oli kyseessä vain teoriatunnit. :D Elikkä aloitin autokoulun yhdessä kolmen pojan kanssa, joten en toki tunne olevani joukon tyhmin. Teoriatunteja on ollut nyt viitenä eri päivänä ja vaikka kaikki kaverit on haukkunu niitä maailman tylsimmäksi ja paskimmaksi asiaksi, niin ei ne mun mielestä loppujen lopuksi niin kamalia ole.

Tai sit oon vaan yhtäkkiä muuttanut persoonallisuuttani pessimististä optimistiksi. Sure. Tiistaina alkoi koulu ja se oli ihan samanlaista tasaista puuroa kuin ennenkin. Mikään ei ollut muuttunut paitsi se, että joka nurkassa hyppii mini-ihmisiä. On tosi outoa olla abi, kun ihan vasta meni ykköselle. Oikeastaan sen tajusi vasta sitten, kun saatiin meidän keväällä tilaamat abi-paidat. Mitkä oli muuten tosi hienot.

Keskiviikkona mulla oli sitten se kauhulla odottamani eka ajotunti ! Edellisenä iltana panikoin aika pahasti, joten lopulta äitin kanssa päädyttiin harjoittelemaan auton käynnistämistä ja ajelemaan 3 metriä eteen ja taakse. :D Tuo tyhmältä kuulostava harjoittelu kuitenkin auttoi tosi paljon ja kun seuraavana päivänä piti lähteä ajamaan muistin edes jotenkin miten se tapahtuu. Olin tietenkin kiven kovaan väittänyt ettei autokoulu opettaja voi millään laittaa mua vielä ekalla tunnilla liikenteeseen ja tadaa pian sitä ajeltiin omaa kotitietä ympäri. -.-

Seuraavana päivänä oli taas ajo ja tällä kertaa pääsi ihan kunnolla liikenteeseen ajelemaan. Tuloksena oli se, että ajelin lähes koko ajan hiukan ylinopeutta. :D Nyt kuitenkin pysyn aika hyvin nopeusrajoituksissa, kai. Kolme ajoa on siis takana ja odotan innolla seuraavaa kertaa. Niin se vaan hassusti käy, että aluksi jotain pelkää hirveästi ja odottaa kauhulla, kunnes seuraavana hetkenä ei muuta haluaisi tehdäkään. Tosin parkkeeraamisen harjoittelua en odota innolla, koska en oikein hiffaa peilien kautta katsomista.

Perjantaina mentiin koulun kanssa käymään Auttinkönkäällä retkeilemässä. Tietenkin oli sellainen kaunis sadesää ja liian vähän vaatetta päällä. Siellä meidät sitten jaettiin ryhmiin joiden kanssa kierreltiin sitä metsää (oikeesti se on ihan hieno paikka, maisemat hienot juunou?) ja tehtiin erilaisia tehtäviä. Mukaan lukien tikanheitto ja käpypajatso. Meidän ryhmä ei sitten voittanut mitään lajia, mutta syy ei tietenkään ollut minussa vaan olin tietenkin oma taitava itseni.

Retkeilyn jälkeen käytiin vielä parin kaverin kanssa kaakaolla ja kirpparilla. Itselläni ei ollut edes rahat mukana, mutta kaveri löysi aika makeet saappaat. Perjantain ohjelmaan kuului myös tietenkin karkin osto, joten käytiin äidin, veljen ja siskon kanssa rohmuamassa karkkia Fazerilta. Lisäksi mulla iski illalla jokin outo vimma siivota oma huone, joten siinä minä perjantai iltana kauhistelin hyllyn takaa löytyviä pölypunkkeja. Yritin tottakai tehdä niiden kanssa diilin, ettei ne ei enää tulisi mun huoneeseen kylään, mutta ne kuulemma rakastaa mua niin paljon, että niiden on pakko palata. No voi rähmä.

Viikonloppu tuntui maailman pisimmältä ja ehkä myös tylsimmältä ever. Launtaita tosin piristi Rovaniemellä käynti ja söpö passikuvien ottaja. Passikuvista (jotka tulee ajokorttiin) tuli ei-niin-upeat, joten jeeeee niitä on kiva katsella seuraavat 50 vuotta. Tosin varmaan viimeistään 30 vuoden kuluttua ihastelen kuinka kaunis olenkaan joskus ollut.

Maanantaina taas kouluun ja tapasin myös ensimmäistä kertaa meidän koulun vaihtarin, joka asuu mun kavereiden luona tossa parin sadan metrin päässä. Joy on Kiinasta ja vaikuttaa tosi iloiselta ja kivalta, joten tosi kivaa vaihtelua verrattuna edelliseen vaihtariin joka oli ei-niin-kiva ja vaihtoi paikkakuntaa puolessa välissä vaihtoa. -.-

Maanantaina myös kipiteltiin yöpuvuissa kaverin kanssa meidän talojen välillä ja naapurit varmaan taas katsoivat, että "okei... normaalia noille." Nimittäin ennen kannettiin aina Barbie auto ja miljoona Bratziä jomman kumman kotiin ja leikittiin niillä pari päivää ja sitte kannettiin ne takaisin. Nyt ei kuitenkaan leikitty Bratzeillä, vaan aloitettiin meidän Kinder-illat eli mentiin meille ja katsottiin Pretty little liarsia ja syötiin kindereitä. :> Elmon vanhempien mukaan ollaan outoja, mutta ei mun mielestä.


P.S. Huomaatteko jotain uutta? :)

Pornokeisarin luola.

Pelottaa pian, että millä hakusanoilla mun blogin löytää, mutta ei voi mitään. Pian tänne eksyy vaan jotain pervoja, kun laittelen tällaisia hyviä otsikkoja.

Luvassa on siis huonepostaus, tosin niinkin laiskasti toteutettuna, että kuvasin sen pokkarilla vaikka ois ollut oikeakin videokamera viereisessä huoneessa. :D Valokuvia en jaksanut ottaa, laiska kun olen.

Otsikko tulee siitä, että enoni tokaisi noin ensimmäisen kerran huoneeni nähdessään.. Jaa. Tykkään mun huoneesta paljon, vaikkakin se on yhä hiukan keskeneräinen. Vihaan kuitenkin eniten tuota kirjahyllyn rämää tuolla nurkassa, joten älkää välittäkö siitä. Tiedän, että se on ruma.

Niin ja toki siivosin ennen videon kuvaamista. :D Älkää myöskään välittäkö heiluvasta kamerasta.

Itku ! :(

Olin kovasti tänään suunnitellut postausta, mutta sitten meidän koneen netti sanoi kaput !! :( Hassuinta kuitenkin on, että pleikkarin ja mun iPodin netti toimii vaikka ne on käytännössä sama netti. Noh, ei auta itkeä. Palaillaan sitten, kun tietsikka pelittää hiukan paremmin. Tosin ei mulla mitään erikoista/kiinnostavaa postailtavaa ollut, joten postaustoiveita saa laittaa. (Jenni, nyt melkein onnistuisi huonepostauskin kun siivosin tänään. :D)

Tomorrow..

Malfoy on aika kuuma.

Huomenna kello yhdeksän reikä reikä palaan takaisin sivilisaation pariin. (en kyllä tiedä onko tää ihan totta) Koulu nimittäin alkaa ja minä oon nyt iso paha ABI. En kyllä oikeastaan ole hirveän iso tai mitenkään super paha, mutta ymmärsitte kuitenkin mitä tarkoitin? Right?

Tällä hetkellä mun elämässä ei oo tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, joten pälätän tähän jotain turhanpäiväistä, että näytän jopa panostavan näiden postauksien laatuun, enkä vain lätkäise 500 youtube-videota, joille oon repeilly. Tulipas muuten huono lause.. Äikän opettaja ei tykkäis tuosta ja voin jo kuvitella sen ilon, kun se pääsee punakynänsä kanssa tekstieni pariin. 

Leffassa tosiaan käytiin silloin lauantaina ja olihan se outoa kävellä Rovaniemen keskustassa baari-iltana äitin ja pikkuveljen kanssa. Oli varmastikin ensimmäinen kerta se. 

Autot 2 oli hyvä leffa, vaikkakin mua alkoi ärsyttämään, kun nimet oli pitänyt kääntää suomeksi tekstityksiin. Ihan tyhmää ! Niin ja leffan lopusta ne hemmetin rumat 3D-lasit alkoivat painaa niin paljon, että viimeisen puoli tuntia leffasta pidin laseja sormella ilmassa.

Seuraavana aamuna faceen mennessäni olin saanut kaverilta viestin jossa se tiedusteli miksen ollut vastannut sen tekstiviesteihin. Oltiin edellisenä iltana ensin sormet syyhyten keskusteltu facessa ja sitten siirrytty tekstailuun ja olin itse juuri lähettänyt piiiiitkän viestin ja odottelin sängyssä vastausta, mutta kun sitä ei kuulunut: nukahdin. Älkää nyt kuvitelko, että se olisi sen jälkeen tekstannut, vaan minä en ollut saanut niitä viestejä ! Se oli kuulemma lähettänyt 16 (!!) viestiä ja yhtään en ollut saanut. Buuuuuu. Yhteys ei meillä vieläkään pelaa, joten nyt ollaan jouduttu siirtymään soitteluun ja facen kautta keskusteluun.

Tänään alkoi sitten autokoulu. Yksinkertaisesti mun fiilistä voi kuvata näin: Se tunne, kun astut autokouluun sisään ja huomaat, että kaikki muut oppilaat on poikia, jotka on omien sanojensa mukaan ajaneet autolla jo tuhansia kilometrejä. Nice. Itse tokaisin opettajalle etten oo ajanut ollenkaan ja se vielä oikein kysy, että etkö edes metriä? No en. Perkele.

Seuraavien viikkojen aikana on luvassa pyllyn puuduttamista kuunnellen teoriaa ja totaalista jäätymistä, kun rattiin päästetään. Ainiin, mehän tehdään myös kuulemma poikien kanssa muutama reissu Rovaniemeen mm. ajelemaan jääradalle (jee..) ja simulaattoriin. Voin vaan kuvitella poikien ilmeet, kun mut päästetään jääradalle ajelemaan.

Tähän loppuun vielä tällainen kaikkia kiinnostava info, että onnistuin aiheuttamaan jalkoja sheivatessa aika mojovan haavan, josta verta valui enemmän kuin on luvallista. Siitä ois joku saanut hyvän verensiirron. Ainiin.. Se tunne, kun lopetat sheivauksen ja huomaat, että terästä roikkuu sun ihon palanen. :)

P.S. Oon rakastunut Tom Feltoniin !!! <3 (jos ette otsikosta vielä huomanneet..)

P.P.S. Hahahahahaaa, joku on eksynyt mun blogiin jobforsmartpeople.comin kautta ! :D

Neitsyen luonneanalyysi:

Avainsanat: Tutkijuus, analysointi, kriittisyys 

Hallitseva planeetta: Merkurius
Onnen päivä: Keskiviikko
Onnen väri: Ruskea, vihreä
Onnen kivi: Peridotiitti, sardonyksi
Elementti: Maa
Luonne: Muuttuva
Laatu: Feminiininen, negatiivinen
Terveys: Neitsyt hallitsee ruoansulatuskanavaa ja ihoa. Taipumus lihomiseen, ihottumia.
Kuuluisia Neitsyitä: Äiti Teresa, D.H. Lawrence

Älykäs neitsyt on eläinradan kriittisin merkki. Neitsyeen liitetään usein mielikuvia siivoushullusta pikkutarkasta nalkuttajasta, ja kaikkeen tähän Neitsyt toki myös kykenee - mutta tämä herkkä ja analyyttinen merkki on kuitenkin paljon, paljon enemmän.

Neitsyt on luonnostaan melko vaatimaton, vaikuttaa mieluummin taustalta kuin parrasvaloissa. Lahjakkuutensa ja sinnikkyytensä ansiosta hän kuitenkin usein menestyy työssään. Neitsyen mottona voisi hyvin olla: "Jos jotain tehdään, se täytyy tehdä kunnolla." Hän tarkkailee ihmisiä ja elämää, ja myös näkee enemmän kuin monet yhteensä. Neitsyeltä on vaikea salata mitään, varsinkin kun hän on tottunut tulkitsemaan pienimpiäkin mielenliikkeitäsi - sekä miellyttääkseen että ennakoidakseen mahdollisen konfliktin. Neitsyellä on usein vahvatahtoinen, alistava ja aliarvioiva äiti, jonka varjossa Neitsyt kasvaa epävarmaksi, mutta sisimmältään varsin lempeäksi ja avuliaaksi ihmiseksi. Neitsyellä on voimakas myötäsyntyinen halu auttaa muita ihmisiä - ja Äiti Teresa onkin erinomainen tyyppiesimerkki tähtimerkistään.

Neitsyt saa lahjansa Merkuriukselta, ja jos joudut hänen kritiikkinsä kohteeksi, tulet varmasti toivomaan, että näin ei olisi. Hänen kielensä voi muuttua pistävän teräväksi, ja tarkkasilmäisenä hän kyllä löytää arimmat kohtasi. Neitsyt yrittää pitää elämän pikkuasiat tarkassa järjestyksessä, ja taatusti yrittää kontrolloida myös läheistensä elämää. Looginen ajattelu on hänelle synnynnäistä, ja hän voi hermostua nopeasti, jos asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla. Voi kestää kauan, ennen kuin hän oivaltaa, että hänen on todellakin pakko seisoa omilla jaloillaan - ja että hänen ongelmansa eivät johdu siitä, mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä. Hän kantaa sisällään jatkuvaa syyllisyyttä siitä, ettei kaikessa perfektionismissaankaan ollut tarpeeksi hyvä äidille... ja voi viedä kauan ennen kuin hän oivaltaa, että ennen kuin hän oppii olemaan armollinen itselleen, ei kukaan muu ole tarpeeksi hyvä hänelle.

Neitsyt on kaikessa kriittisyydessään kuitenkin myös hyvin herkkävaistoinen, myös telepaattisesti. Hän näkee usein enneunia, ja saattaa vaistota asioita syvyydellä, joka hätkähdyttää häntä itseäänkin. Analyyttisena ja järkeensä nojaavana ihmisenä hän saattaa kieltää tämän ominaisuuden itsessään. Tämä on tietysti suuri harmi, sillä tämä herkkyys voisi auttaa Neitsyttä joskus vähän hellittämään edes joistakin niistä langoista, joita hän pitelee käsissään, ja antamaan itselleen enemmän tilaa elää ja hengittää.

Rakkaus

Analyyttinen ja kriittinen Neitsyt on varsin haasteellinen kumppani. Hän tuntuu aavistavan kaikki tarpeesi ennakolta ja täyttää toiveesi ennen kuin tiedät itsekään jotain haluavasi - mutta jos et pidä varaasi, hän saattaa yrittää elää koko elämäsi puolestasi. Neitsyt on kuitenkin älykäs ja joviaali kumppani, ja jos et ota hänen kritiikkiään turhan raskaasti, voi elämästä hänen rinnallaan tulla varsin syvää ja mielenkiintoista. Rakastunut Neitsyt on kumppanilleen uskollinen, ja vaikka hän ei älyllisenä ihmisenä helposti pystykään päästämään intohimojaan valloilleen, on hän seksikumppanina erinomainen, koska pystyy miellyttämishaluisena ja helposti toista ihmistä tulkitsevana lämmönlähteenä tuottamaan kumppanilleen runsaasti mielihyvää.

Parhaiten Neitsyen rinnalle soveltuvat muut maamerkit, Härkä ja Kauris, myös toiset Neitsyet sopivat hyvin hänen kumppaneikseen. Vesimiestä tai Leijonaa hänen ei oikeastaan kannattaisi edes harkita, ellei näiden kartoissa, esimerkiksi nousevissa merkeissä, ole elementtejä jotka auttaisivat heitä kestämään Neitsyen kriittisyyttä ja järjestyksen tarvetta.

- I agree. Ei varmaan tarvi kertoa mikä on mun horoskooppimerkki?


Lähde: http://www.mtv3.fi/helmi/minisaitit/artikkeli.shtml/2010/01/1040440?ennustaja/horoskoopit

Lakupiiput on hyviä

Nyt se kesä sitten vetelee viimeisiään. Ulkona on ollut jo koko viikon kylmä ja lähes poikkeuksetta on ollut takki päällä ulkoillessa. Mua tosiaankin harmittaa, jos ei enää tule lämpimiä kelejä nimittäin haluaisin kovasti käyttää koulussa mekkoja ja hameita, mutta sukkahousuja tietenkään en. Toisaalta en malta odottaa, että pääsen käyttämään neuleita ja lapasia. Meillä tosiaankin alkaa koulu vasta ensi viikon tiistaina, kun useimmilla on tainnut koulu alkaa jo keskiviikkona. (hahaaa, suckeeeers.)

Kaveri kysyi multa tänään, että jännittääkö koulun alku. Vastasin, että ei, koska varmaan ekaa kertaa ei yhtään jännitä palata takaisin kouluun ja nähdä kaikki ihmiset pitkän ajan jälkeen. Ainut asia mikä mua tällä hetkellä kauhistuttaa on se, että maanantaina alkaa autokoulu. Minähän en siis ikinä ole ajanut autolla metriäkään ja mopolla ajo ei taida olla ihan sama asia. Eikä varmaan törmäilyautojakaan lasketa?

Tämä ja viime viikko on kuitenkin mennyt suurimmaksi osaksi murehtimatta eteenpäin. Oon lähes joka päivä viettänyt laatuaikaa sukulaisten kanssa. Viime viikonloppuna olikin kaikki äidin sisarukset Ranualla ja samalla myöskin seitsemän serkkuani. Kolme näistä vietti viikonlopun meillä ja loput mummolassa. Näitä mummolassa yöpyviä oonkin sitten viihdyttänyt lähes joka päivä. Sunnuntaina vanhin näistä (7-vee) jäi meille yöksi ja herätti mut puoli seitsemän (!!!!) aamulla, kun äiti oli luvannut, että laitan hänelle leffan pyörimään heti kun hän herää. Jeiiij. Se niistä pitkistä kauneusunista.

Tiistaina sitten mentiin käymään Rovaniemellä ja kierrettiin kaikki mahdolliset kirpparit läpi. Tietenkään en löytänyt lähes mitään, mikä oli tosi outoa. Mukaan kuitenkin lähti yksi toppi, kirja ja kaksi lehteä. Niitä olenkin nyt lueskellut. Eilen serkkutytöt olivat äitinsa kanssa taas meillä ja kaikista ihaninta oli, kun nuorin lapsista (2,5-vee) hyökkäs mun kimppuun, taputti mun tissiä ja tokaisi valkoiset hampaat loistaen, että: "Tissi." :D Kyllä lapsi hyödylliset sanat tietää.

Posti toi minulle myös kaksi pakettiä tällä viikolla. Ensimmäinen paketti oli H&M:ltä ja sieltä paljastui bikinit ja kahdet kengät. Mun kenkäkaappi alkaakin pian näyttää yhtä upealta kuin mun mekkokaappi. Ehdinkin jo ärsyyntyä pahemman kerran H&M:ään ennen kuin paketti saapui nimittäin sen tuleminen kesti puolitoista viikkoa, vaikka toimitusaika pitäisi olla 3-7 päivää. Sehän on juuri niin, että kun jotain oikein odottaa se ei millään tule. Toinen paketti olikin Fazerilta... Lähetin taas kerran viallisen karkin takaisin ja sieltä tuli pahoitteleva kirje ja Ässämix pussi. Edelleenkin, kannattaa lähettää ne vialliset karkit takaisin ! :D

Tällä hetkellä mua ärsyttää ihan älyttömästi ulkona möykkäävät naapurit. Tuolla niiden lapset kiukuttelee, kun ne ei pääse pyöräilemään. Tekisi mieli huutaa, että shut the fuck up, mutta ehkä yritän pitää naapurisopua yllä ja oon hiljaa. Toki ongelman voisi ratkaista sulkemalla ikkunan, mutta en vain millään jaksa nostaa persettä penkistä ja kävellä metrin matkaa ikkunan luokse.

CHECK !

Jeeee, nyt odotan innolla syksyä. :>

One day.

Pari viikkoa sitten lainasin kirjastosta Sinä päivänä-nimisen romaanin. (Hyi vihaan näitä käännöksiä ja mulle toi kirja on One day.) Kirjoitinkin blogissa jo silloin kuinka todennäköisesti tuun rakastamaan tätä kirjaa.. En ollut väärässä. Taisin juuri löytää uuden lempikirjan. Dexterin ja Emman tarina tulee todennäköisesti nousemaan samanlaiseen kulttiasemaan kuin The Notebookin Allien ja Noahin tarina.

Molemmat kauniita ja traagisia tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja elämästä ja siitä kuinka epäreilua elämä joskus on. Tämä kirja on myös tarina siitä, että koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja siksi meidän pitäisi nauttia jokaisesta hetkestä. Itkeä nyyhkytin museolla lukiessani parikymmentä viimeistä sivua tästä kirjasta ja toivoen ettei asiakkaita tulisi. Tiedättekö mistä hyvän kirjan tunnistaa? Siitä, että sitä lukiessa haluaisi lukea sen kerralla, mutta siltikin toivoo ettei tarina loppuisi koskaan.

Tätä kirjaa on ylistetty lähes jokaisessa lehdessä ja blogissa jonka oon nähnyt, eikä suotta. Siksi odotankin erittäin innolla pian ensi-iltaan tulevaa leffa versiota kyseisestä kirjasta. Tosin mua pelottaa, että ne on jättänyt siitä pois jotain oleellista. Tosin siitä ei pitäisi olla niin huolissaan, koska kirjan kirjoittaja David Nicholls on ollut mukana käsikirjoittamassa leffaa !

Ihmiset, lukekaa tämä kirja. Kiitos.

"We could rule the world someday, somehow, but we'll never be as bright as we are now."

Viime viikolla olen...

... ollut lastenvahtina neljälle serkulle ja yhdelle pikkusisarelle. Näin ollen olen leikkinyt piilosta ja hengannut leikkikentän laidalla paljon.

... leikannut ja liimannut vanhoja lehtileikkeitä leikekirjoiksi.

... puhunut syvällisiä ja huomannut ystävyyden parhaat puolet.

... viettänyt ekstempore leffailtaa ja saatellut kaverin kotiin yöpuvussa.

... ryhtynyt oravajahtiin erään yksilön tullessa vierailemaan museoon.

... heittänyt pullaa roskiin. :<

... nauranut ja itkenyt lukiessani kirjaa.

... kirjan seurauksena kokenut jonkinlaisen havahduksen siitä kuinka Carpe diem pitää paikkansa.

... käynyt kuuntelemassa aloittelevia bändejä ja viettänyt laatuaikaa hyvässä seurassa.

... käynyt Hillamarkkinoilla ja huomannut, että niiden loisto on jonnekin kadonnut.

... ahminut metrilakuja.

... hyvästellyt museon ristiriitaisin fiiliksin.

... turhautunut Itellan hitaaseen toimintaan.

... yrittänyt saada selvää kaverin känniviesteistä. <3

... yrittänyt kiivetä puuhun.

... syönyt mansikan.

... saanut hassun kännykkäkorun.