One day.

Pari viikkoa sitten lainasin kirjastosta Sinä päivänä-nimisen romaanin. (Hyi vihaan näitä käännöksiä ja mulle toi kirja on One day.) Kirjoitinkin blogissa jo silloin kuinka todennäköisesti tuun rakastamaan tätä kirjaa.. En ollut väärässä. Taisin juuri löytää uuden lempikirjan. Dexterin ja Emman tarina tulee todennäköisesti nousemaan samanlaiseen kulttiasemaan kuin The Notebookin Allien ja Noahin tarina.

Molemmat kauniita ja traagisia tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja elämästä ja siitä kuinka epäreilua elämä joskus on. Tämä kirja on myös tarina siitä, että koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja siksi meidän pitäisi nauttia jokaisesta hetkestä. Itkeä nyyhkytin museolla lukiessani parikymmentä viimeistä sivua tästä kirjasta ja toivoen ettei asiakkaita tulisi. Tiedättekö mistä hyvän kirjan tunnistaa? Siitä, että sitä lukiessa haluaisi lukea sen kerralla, mutta siltikin toivoo ettei tarina loppuisi koskaan.

Tätä kirjaa on ylistetty lähes jokaisessa lehdessä ja blogissa jonka oon nähnyt, eikä suotta. Siksi odotankin erittäin innolla pian ensi-iltaan tulevaa leffa versiota kyseisestä kirjasta. Tosin mua pelottaa, että ne on jättänyt siitä pois jotain oleellista. Tosin siitä ei pitäisi olla niin huolissaan, koska kirjan kirjoittaja David Nicholls on ollut mukana käsikirjoittamassa leffaa !

Ihmiset, lukekaa tämä kirja. Kiitos.