Hei. Tänään kohtasin ongelman: Minulla on tylsää. Haluaisin jopa päivittää blogia, mutta koska mulla ei juuri nyt ole oikein mitään asiaa, niin päätin nyt sentään sen käydä kertomassa. Minulla on siis tylsää.
Eilen alkoi koeviikko, joka nyt sitten jatkuu perjantaihin asti. Jipii. Tosin mulla ei ole huomenna mitään koetta, joten siksi seison täällä päälläni ja yritän keksiä jotain parempaa tekemistä. Se on vain jotenkin niin väärin, että lukisi joskus niihin kokeisiin myös aiemmin kuin vasta edellisenä iltana. Olen laiska. Tosin sen jo kaikki varmaan tiesivät.
Heii, perjantaina on kuitenkin lukion pikkujoulut, joten niiden jälkeen viimeistään mulla on varmaan jotain kerrottavaa. (Kuten juoruta ihmisten tekemisiä... ) Tosin tämä kaikki edellyttää sitä, että viime vuosi ei toistu ja muistankin jotain. Totta puhuen kyllä minä viime vuodenkin pikkujouluista muistan paljon, vaikka filmi onkin parin tunnin kohdalta poikki.. Näinkin voi käydä, jos ei ole tarpeeksi varovainen sen juoman kanssa jota Jeesuskin käski rakastaa. (Mom says: "Alcohol is your enemy." Jesus says: "Love your enemies.")
Noniin ei mulla nyt muuta.. Paitsi, että kuvista voitte päätellä, että löysin uuden kivan tv-sarjan ja ehkä yhden kuuman miehenkin. Voinkin tästä lähteä jatkamaan tällaisten videoiden katselua.
P.S. Kiitos sille joka keksi, että mies märässä valkoisessa paidassa näyttää hyvältä !
Nähtiin taas, että en ole kovin hyvä pitämään lupauksiani. Lupasin päivittää blogia eilen, mutta minähän tietty olin niin väsynyt, että kun illalla puoli kymmenen maissa olin kotona ei enää paljon innostanut ajatusten tuotto tekstiksi. Sori.
Voisin ensin kertoa hiukan viime viikosta. Aloitin siis harjoittelun uudessa työpaikassani jossa tulen tekemään töitä aina silloin kun vakkarit ei töihin pääse. Harjoittelussani pääsen hiukan helpommalla kuin ihmiset yleensä, koska kouluttajani sattuu nyt olemaan oma äitini. Hehe. Asian hyvä puoli on se, että uskaltaa kysyä tyhmimmätkin kysymykset ja huono puoli on se, että no.. Tuskin kenenkään unelmatyö olisi äitinsä alaisena?
Olin tosiaan harjoittelussa neljänä päivänä viime viikolla ja tällä viikolla on sitten kolme päivää joista vielä kaksi jäljellä. On varmaan ihan ymmärrettävää, että olen ollut hiukan väsynyt taas viime aikoina. Esimerkiksi maanantain ohjelma oli tällainen: klo: 7.20 herätys, klo: 8.15 kouluun, klo: 14.05 kotiin/kotihommat, klo: 15.20 sählyä vetämään klo: 17.00 harjoitteluun, klo: 21.30 kotiin, klo: 24.00 nukkumaan.
Vaikka välillä (huoh, aina) tekeekin tiukkaa herätä aamulla niin en silti valita, koska oon itse halunnut mennä lukioon ja oon itse halunnut paljon töitä.
Lukiosta puheen ollen... Perjantaina saatiin kuulla sellainen pikku juttu kuin kirjoitusten tulokset. Itsehän olen jakanut tutkintoni syksy2011/kevät2012, joten kirjoitin nyt laiskuudessani vain yhden aineen ja loput viisi ainetta on sitten muutaman kuukauden päästä edessä. Itku.
No mutta kuitenkin, kerroinkin täällä blogin puolella, että maantieteen kokeeni lähti M:n ja E:n rajoilla. Olinkin hyvin varma, että kokeeni tulee takaisin Magna cum laude approbaturina, koska se oli ollut niin rajoilla ja pisterajat näyttivät olevan hyvin korkealla.
Voittekin siis arvata mun shokin kun istuin rehtorin kansliassa ja tuijotin sitä pienen pientä paperia jonka vasemmassa laidassa luki E, vahva E.
Mun pisteet oli noussut viisi pistettä (mikä on outoa) ja näin ollen jäin kahden pisteen päähän laudaturista. Mikä tietenkin hiukan jää kalvamaan tällaista perfektionistia joka tietää, että jos oisin ihan oikeasti panostanut näihin kirjoituksiin komeilisi siellä todennäköisesti se L.
MUTTA oon kuitenkin tosi ylpeä itsestäni. Älkää käsittäkö väärin.
Vaihdetaanpas aihetta näin lennosta. Perjantai-ilta ja lauantai-aamu meni töissä ja töiden jälkeen suuntasin suoraan kaverin luo ja pienen häslingin jälkeen käytiin kaupassa ja aloitettiin uusimman Potterin katsominen.
Potterin katsominen meni ainakin kaverini mielestä jonkin verran pyllylleen, koska en millään voinut hillitä suutani vaan lauoin (omasta mielestäni) maailman parhaita vitsejä kerta toisensa jälkeen. Yksi parhaimmista oli varmastikin loistokas älynväläykseni seuraavan Harry Potter-leffan nimeksi: Harry Potter ja Yhteenkasvaneet kulmakarvat !
Syynä tuohon ei ainakaan olleet Danielin jäätävät pensselit silmiensä yläpuolella.
Potterin jälkeen aloitettiin etkot ja valmistauduttiin Onnelaan lähtöön maistelemalla mustikkashotit. Tosin niistä puuttui kerma. Minä olin siis valinnut asukseni supermini lyhyen hameen ja ne mun tappavan korkeat korkkarit.
Voinkin kertoa, että kävely onnistui yllättävän hyvin vaikkakin välillä nilkat muljahteli ja hypin ilman kenkiä baaritiskille.
Ilta oli kaikin puolin ratkiriemukas, vaikka DJ soittikin surkeaa musaa, enkä uskaltanut tanssia eikä Esko Eerikäisen vierailu ollut mitenkään silmiin pistävän mielenkiintoinen. Mitä se nyt huusi mikrofoniin pari kertaa "ROVANIEMI"!! Oujea.
Onnelaan oli myös iskenyt Norjan armeijan selkeä tiedusteluretki. Kulutettiinkin illasta ainakin puoli tuntia jutellen norjalaisen armeija päällikön (kenraali?) kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Tosin kun kyseinen herra ilmaisi olevan "that guys leader" en oikein uskonut ja kun ilmaisin mielipiteeni hänelle kaivoi herra taskustaan kortin josta muistan vain sanat: "defence" "of Norway" "1991".
Oho, se puhu totta.
Muutkin keskustelujen aiheet oli hyvin mielenkiintoisia: "I'm not any raper." "I have a girlfriend." *samaan aikaan silittää minun ja ystäväni jalkoja* "Finnish girls are smaller than Norwegian. Norwegian girls are fat." "If you have someone that you love you should go for it. You should show that person that you are the best he could have."
Ja lista jatkuu vaan.
Illan aikana juttelin vielä eräälle norjalaiselle joka vannoi puolen minuutin päästä tapaamisesta rakkauttaan minulle. Aaaws.
Ilta päättyi tutun kaavan mukaan mäkkärin kautta kotiin. En siis lähtenyt yhdenkään norjalaisen matkaan vaikka melkein mut hurmattiin (not.) Tosin en nyt ihan kotiin asti päässyt koko yönä nimittäin olin luvannut mennä sadan metrin päässä asuvan kaverini luokse yöksi.
Raukka oli yksin kaksikerroksisessa kodissaan ja sillä pelotti joten olin ihana ystävä ja uhrauduin. No ei vaiskaan, oli ihan kivaa etsiä pakkasessa avaimia toisen käsilaukusta kun toinen istuu lumisessa maassa ja miettii miten sinne päätyi. Oli myös hauskaa pakottaa toinen syömään pitsa, jotta aamulla ei olisi niin heikko olo. Oli myös hauska herätä aamulla, kun itsellä oli loistava olo ja jollakin toisella ei niin loistava.
Sunnuntai-päivä sitten hurahtikin ohi vilauksessa sohvalla maaten ja telkkaria tuijotellen.
Tiistaina oli suuri päivä: Lähdettiin tyttöporukalla katsomaan Breaking dawnia Rovaniemelle. Tällä kertaa oli minun vuoroni toimia kuskina ja olin ehkä hiukan peloissani, koska a) oli liukas tie b) oli pimeää ja sumuista c) kyseisellä tien pätkällä on aina poroja d) en ollut ennen ajanut talvikeleillä pitkiä matkoja e) olin ajanut vain kerran autokoulussa kaupungissa.
Selvittiin kuitenkin hengissä, joten eiköhän se ole pääasia. Pienia mokia sattui niin kaistanvaihdossa kuin vilkun ja pitkien valojen kanssa, mutta onneksi ne ei maailmaa kaada ja virheistä oppii.
Breaking dawn part 1 oli hyvä leffa, tosin en olisi osannut edes kuvitella etten siitä tykkäisi, kun on se kuitenkin minun lempparini Twilight-kirjoista. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että koskaan ei pitäisi liikaa verrata kirjoja ja leffoja toisiinsa ja toisaalta ihmisten jotka ei ole lukeneet kirjoja ei edes pitäisi katsoa näitä leffoja, kun ei ne vaan tajua. Vähän sama fiilis tuli kuin silloin kun kävin Helsingissä katsomassa One dayn.
Anyway, Edward ja Jasper oli normaalia komeampia eli onnistunut maskeeraus. Bella oli ilmeikäs ja tosi kaunis. (tosin ei koko ajan..) Sekä Renesmee oli aivan täydellinen.
Nyt vain lasketaan päiviä seuraavaan ja näin ollen viimeiseen osaan. Enää 358 päivää jäljellä..
Eilen tosiaan tuli käytyä katsomassa Breaking dawn ja täytyy sanoa, että tykkäsin siitä tosi paljon. Tänään bongasin netistä Alfred Angelon kopioiman ja alun perin Carolina Herreran suunnitteleman hääpuvun. Hintaa kyseisellä mekolla näyttää olevan 799 dollaria.
Minusta mekko on kaunis etenkin takaa, mutta edestä päin liian tylsä minun makuuni. Nyt kaikki naimisiin menevät twiheartsit tilaamaan oma hääpuku. :>
Jeeeee, elokuviin ! En malta odottaa ! Tosin minä olen meidän kuski joten on myös mahdollista ettei ikinä päästä elokuviin asti vaan ajetaan a) ojaan b) poron päälle c) jonkun perään liikennevaloissa.
Niin ja huomenna tulee toivottavasti se oikea postaus, joka ei koostu vain muutamasta kuvasta. :)
Sain tänään hirveät naurut niskaani kun menin kyseisen lauseen möläyttämään. Syytän tästä kammottavasta mokasta David Guettan Titanium biisiä, jonka oon kuullut ehkä miljoona ja yks kertaa. Mun uskottavuutta ei ainakaan parantanut kun tein saman virheen hyvin pian uudelleen..
Muuten koulussa on ollut normaali meininkiä, tosin suurimman osan koulupäivästä vaan miettii, että pääsis jo kotiin, vaikka sielläkään ei mitään järkevää tekemistä ole. Mihin on kadonneet ne ajat kun kesälomalla jo kaipasin kouluun? Mihin on hävinnyt kaikki motivaatio? Suuria kysymyksiä, eikä yhtään vastauksia.
Perjantaina saadaan vihdoin tietää lopulliset kirjoitusten tulokset. En välttämättä haluaisi, mutta ei kai sitä voi vältelläkään ja toisaalta oon niin utelias, että oon varmasti ensimmäisten joukossa juoksemassa silloin klo: 9.15 opettajienhuoneeseen.
Koulusta puheen ollen sain tänään kuulla, että entinen matikanopettajani oli kysellyt äidiltäni vieläkö olen yhtä pedantti kuin ennen. Minähän en fiksuna lapsena tiennyt mitä tuo hieno sivistyssana tarkoittaa, joten tässä muillekin uunoille selitys: pedantti = turhantarkka, pikkumainen ihminen, saivartelija, pikkuasioihin puuttuja, koulumestarimainen.
Ai kiva.
Aloin sitten miettimään olenko todellakin turhantarkka. - Joo, itseäni kohtaan. Muiden toimia kohtaan osaan löystää ja olla hällä väliä asenteella, mutta huomaan todellakin olevani välillä kunnon perfektionisti mitä tulee omia toimiani kohtaan. Hassua vain, että kyseinen matikan opettaja ajettelee noin, koska en muista olleeni kovin kiinnostunut matikasta yläasteella enkä sitä juurikaan osannut. Tosin jo ala-asteella mun opettaja sanoi mulle, että se tulee aina muistamaan mun sinnikkyyden asioiden tekemisen suhteen.
En vaan tykkää luovuttaa.
Hassua miten pieni lause voi aiheuttaa itsessä kunnon luonteenpiirre-kriisin. Tunnen omasta mielestäni oman luonteeni kohtalaisen hyvin ja tiedän hyvin huonot puoleni ja huomaan välillä tuovani niitä esiin ihan vain ärsyttääkseni ihmisiä. Fiksua? - Niinpä.
Onneksi omaa luonnettaan voi aina kehittää, joten ei tässä vielä ihan epätoivossa olla. Toisaalta tietyn tasoinen pedanttisuus on mielestäni hyvä asia, varsinkin ihmiselle joka aikoo kouluttautua korkealla ja näin ollen opiskeluun pitäisi (joskus) panostaakin.
Mutta se siitä syväanalyysistä. Enää kaksi koulupäivää tälle viikolle ja sitten koittaa viikonloppu ! ♥ Lauantaina olisi tarkoitus mennä ensin kaverin luo katselemaan juuri DVD:lle ilmestynyttä Potteria ja sitten illalla suunnata kohti Rovaniemeä (ja tietty Onnelaa.) En enää jaksaisi millään odottaa.
Ennen tätä kaikkea kivaa, on kuitenkin edessä kolme harjoittelua uudessa työpaikassa. Sen verran voin sanoa, että kyseessä on myyntityö ja asiakaspalveluammatti. Täysin uudenlainen ammatti minulle joka on työskennellyt lähinnä lasten parissa. Oon siltikin innoissani asiasta ja kukapa ei olisi kun oma taloudellinen tilanne kohenee silmissä.
Tosin musta tulee vain sellainen työntekijä joka saapuu paikalle kun kukaan muu ei pääse, joten ei tässä ihan rikastumaan pääse. Valitettavasti. Tosin ei tässä koulun ja kahden muun työn ohella paljon enempää ehtisi/jaksaisi työskennellä. :)
Toivottakaa mulle onnea huomiseen harjoitteluun ja toivotaan etten sekoile kassakoneen kanssa.
Pari viikkoa sitten himoitsin eräitä Nellyn korkkareita ja no nythän ne on onnellisella omistajallaan tuolla vaatekaapissani. :> Happy happy.
Olin yllättynyt, että osaan kävellä noilla (korko 13,5cm), tosin kävelytaidot pääsee todelliseen testiin lauantaina kun lähdetään pitkästä aikaa tutkailemaan Onnelan meininkiä. Ehkä saan huijattua jonkun kaverin ottamaan kengistä kuvan in action. (Tosin ennen sitä baaria.)
Törmäsin juuri Matty B:hen youtubessa selaillessani. Tai mulla on ollu iPodissa yksi tämän pojun biisi, mutta nyt aloin näitä ihan kunnolla katsomaan ja täytyy sanoa, että siinä on lahjakas 8-vuotias.
Mun sydän suli etenkin tän ensimmäisen videon kohdalla. Kumpa kaikki rakastaisivat pikkusiskojaan yhtä paljon ! Minä ainakin rakastan ja lähden nyt antamaan pusun mun kuumeiselle pikkusiskolle. ♥
Viime keväänä fiilistelin Flaviá D:n tyyliä lookbookissa ja nyt taas törmäsin kyseisen ihmisen asuihin. Näyttää yhä yhtä tyylikkäältä ja oon ehkä ihan pikkuisen kateellinen noista sen pitsimekoista. (ja hiuksista !)
Päivän asua pitkästä pitkästä aikaan.. Pakko esitellä asu tämän viikon maanantailta. Kyseessä oli siinä mielessä erikoinen asu, että tuon paidan olen saanut ystävältäni. (joka ei kyllä ollut teknisesti ottaen ollut mun ystävä vielä kun tuon sain, mut whatever.)
Niin ja paidan olen tosiaan saanut noin puolitoista vuotta sitten ja nyt vasta onnistuin hankkimaan hameen joka sopii sen kanssa yhteen, joten ehkäpä paita pääsee vähän useammin käyttöön tästä lähtien.
Kiitti Jenni. <3
(Kuvat nyt on vähän rupuja, mutta koittakaa kestää.)
Hellurei ja hellät tunteet. Blogin päivittely on jäänyt hiukan retuperälle, enkä voi edes perustella tätä millään muulla kuin omalla saamattomuudellani. Viimeaikoina on jotenkin hirveästi laiskottanut ajatuskin kirjoittamisesta ja ylipäätään mistään mihin pitäisi vähänkään keskittyä. Siksi oonkin lähinnä lueskellut ja katsellut tv:tä sekä dataillut järkevillä ja vähän vähemmän järkevillä sivuilla.
Mulle on iskenyt järkyttävä flunssa, jonka takia hyvin alkanut kuntosalilla käynti jää nyt hiukan tauolle. (Jenni älä huoli, treenataan kahta kovempaa kun paranen !) Tänään mulla on ollut nenä, pää ja kurkku kipeä. Nyt joukkoon on liittynyt vielä järkyttävä kipu vasemmassa korvassa. Toivon ja rukoilen, että tämä ei nyt olisi mikään poskiontelon-/korvatulehdus. Mulla ei nimittäin taida koskaan ollut kumpaakaan, enkä niiden ruston puhkaisemis kauhutarinoiden jälkeen haluaisi kumpaakaan sairastaa. *Fingers crossed*
Ainiin tänään on ikimuistoinen päivä, 11.11.11 11.11 vai miten se oli? Ah, niin ihanien massahäiden päivä, nou tänks. Koulussa kuulin yhden suunnittelevan kihlautumista ja erään toisen naimisiin menoa, tosin kumpikaan ei tainnut ihan tosissaan olla. Tämä on kyllä ollut ihan tavallinen päivä muiden joukossa, oisin nyt odottanut edes jotain pommia lentokoneessa tai tulivuoren purkausta. Edes jotain jännää. Päivän kuumin uutinen on kuitenkin ilmeisesti ollut Valelääkäri-kohu, jolla media mässäilee ilmeisesti ainakin jouluun asti. Eikä itselläni voisi vähempää kiinnostaa, lähinnä naurattaa, että joku on niinkin pitkään onnistunut huijaamaan (ja ilmeisesti hyvällä menestyksellä) valtiota ja myös ehkä hiukan käy sääliksi miestä jonka koko elämä on nyt pilalla. Ei taida mies kelvata tuomionsa suorittamisen jälkeen enää kovin moneen työpaikkaan kun on naamataulu esiintynyt jokaisen lehden kannessa sanojen "vale" ja "huijari" yhteydessä.
Oho, no mennäänpäs nyt asiaan ja lopetellaan turha hölpöttely. Tämän siitä saa kun ei päivitä tarpeeksi usein niin jää niin paljon sanottavaa, ettei edes jaksa sitten loppujen lopuksi kirjoittaa siitä itse asiasta.
Käytiin tosiaan eilen koulun kanssa abipäivillä Oulussa. (Jos ette jo tosta mun loistavasta otsikosta sitä huomanneet.) Luvassa oli siis kahden tunnin bussimatka nuhaisena, nälkäisenä ja väsyneenä kohti Oulun yliopistoa. Matkalla söin pilttiä ja naminamia sekä nukuin joten ongelmat helpotti hiukkasen. Seuraava ongelma ilmeni heti kun päästiin yliopistolle: Kaamee pissahätä. Luikittiin sitten heti ensimmäisen tilaisuuden tullen vessaan, jossa taidokas kaverini onnistui auheuttamaan vessan lattialle jonkin sortin vedenpaisumuksen.. Sitä en tiedä miten se on niin taitava, mutta ei kai sitä vähempää voi odottaa ihmiseltä joka kompastuu tasaisella maalla omiin jalkoihinsa tai onnistuu irroittamaan pyörän kettingit kaksi kertaa puolen kilometrin matkalla.
Vessaongelmasta ja vedenpaisumuksesta selvittyämme aloitettiin päämäärätön haahuilumme yliopistolla. Joka puolella oli paljon ihmisiä ja eri aineiden esittelypisteitä. Itse lähinnä katselin jokaista pistettä ajatellen "ei kiinnosta, fuck." Pari kaveria oli ihan innoissaan menossa rakentamaan sähkötekniikan pisteeseen joulukuusen koristetta, mutta älkää vain erehtykö luulemaan, että innostus johtuisi mitenkään sähkötekniikasta. Lähinnä niitä innosti pisteen söpöt pojat. (miehet?)
Ensimmäinen pöytä joka jotenkuten herätti mielenkiintoa oli arkeologian pöytä. Kiinnostus haihtui kuitenkin kuin pieru saharaan sen jälkeen kun mentiin kaverini kanssa pöydän eteen tönöttämään odottaen jonkinlaista esittelyä. Siitä ei ollut puhettakaan vaan pöydän toisella puolen tuijotti lähinnä kaksi hyvin pelokkaan näköistä hiirulaista , joten pian luikittiin nolona esitteet kädessä pois paikalta.
Käväistiin myös historian, englannin ja maantieteen pöydissä, jotka on siis sellaisia aineita jotka minua edes jotenkin kiinnostavat. No eipä niistä ollut mitään apua ja lähinnä revin hiuksia päästä, jos joku mainitseekaan tulevan kevään ja kouluihin haun. (Googlailin toissapäivänä eri järjestöjen aupair-sivustoja... heh.)
Huomaatteko, että nämä kappaleet lyhenee koko ajan? No annetaan lyhentyä vielä hiukan.
Yhden kaverin kanssa päätettiin sitten lähteä kuuntelemaan maantieteen esittely, mutta kaduttiin asiaa jo siinä vaiheessa kun saatiin lähtöä odotellassa kuulla, että kyseinen esittely kestää tunnin. Arg. Pian sitä kuitenkin käveltiin kohti maantieteen luentosalia pyöritellen silmiä edessä kävelevien tyttöjen kirjoituksiin lukumäärälle.. Ne hullut oli päntänneet koko kesän, woot? Vanhimmat lukijat varmaankin muistaa, mun angstit siitä kun en saanut mitään aikaiseksi ennen kuin paria viikkoa ennen kirjoituksia.. Siitä puheen olleen ensiviikon perjantaina olisi tarkoitus saada lopulliset tulokset, iiks.
Esittelyssä mielenkiintoisin osa oli se kun kuulin sanat "bileet" "vaihto" "Afrikka" "matkailu". Tosin olin ehkä hiukan ylpeä itsestäni kun ymmärsin kaikki mantsan termit ja käsitteet mitkä luki upeassa power point esitelmässä. Pikkuisen kiinnostusta herätti matkailumaantiede, mutta koska en edes oikeasti tiedä mitä se tarkoittaa, niin annan sen lojua vielä siellä ehkä-kansiossa.
Esittelyn jälkeen lähdimme etsimään kavereitamme ja lopulta ne löydettiin mussuttamasta lounasta. Ehkä hiukan katkerana katselin niiden syömistä, nimittäin ruokajonot näytti sillä hetkellä ylitsepääsemättömän pitkiltä, joten odotin suosiolla noin tunnin kunnes olimme kaupungissa ja pääsin syömään heseen kanahampparia.
Tosiaan lähdettiin kohti kaupunkia bussilla, mutta onnistuttiin jäämään väärällä pysäkillä pienten väärinkäsitysten seurauksena. Kaverin mielestä vika oli minun, itse syytän lähinnä huonoa informaatiota siitä sanoiko bussikuski bussin menevän "kaupunkiin" vai "kaupunkin läpi". Niillä on ero. Tosin olin ainut jolla oli edes jonkinlainen käsitys mistä edes oltiin lähdössä, joten ehkä nuo heebot ois ollu vielä enemmän hukassa ilman minua?
Käveltiin siitä sitten se hurja matka keskustaan (joka oli mitä luultavammin kilometri). Kaupungilla kierreltiin pääasiassa ruokapaikkoja ja pari vaateliikettä. Minä en (kumma kyllä) ollut shoppailu tuulella joten ostin vain juotavaa ja karkkia. Abimiasta* kun kärsitään niin tuli ahmittua mm. hamppari, ranskikset, jätski ja jättipulla. Nami nami.
Osoitettiin kaverini kanssa myös upeaa omistautumista valokuvaamiselle nimittäin kun muut tytöt painuivat sisälle lämpimään bussiin me rämmittiin jonkin tiheän ja märän pensaan läpi kuvaamaan nättiä rakennusta. Huomioikaa siis erityisesti tuo viimeinen kuva, se on otettu rakkaudella !
Lopulta mekin päästiin sinne lämpimään ja aina niin kotoisaan bussiin, jossa sitten kotimatka sujuikin leppoisissa merkeissä jutellen mitä oudoimmista asioista. Kotiin päästyäni vaivuin horrokseen sohvalle ja kehittelin päässäni tuhat ja yksi syytä miksi en menisi kouluun seuraavana päivänä. (Niin ja katselin minä tietenkin jääkiekkoa siinä samalla. OUJEE.) Tänään kuitenkin seisoin klo: 8.35 ensimmäisellä oppitunnilla valittaen kipeää kurkkuani.
End of story.
*Abimia= Abi-vuonna puhkeava syömishäiriö, jonka oireina on älytön herkkujen syöminen koulupäivien aikana. (itse keksitty)
