"Miettikää jos Titanium rakennettaisiin uudelleen?"

"Eiku oho, siis Titanic."

Sain tänään hirveät naurut niskaani kun menin kyseisen lauseen möläyttämään. Syytän tästä kammottavasta mokasta David Guettan Titanium biisiä, jonka oon kuullut ehkä miljoona ja yks kertaa. Mun uskottavuutta ei ainakaan parantanut kun tein saman virheen hyvin pian uudelleen..

Muuten koulussa on ollut normaali meininkiä, tosin suurimman osan koulupäivästä vaan miettii, että pääsis jo kotiin, vaikka sielläkään ei mitään järkevää tekemistä ole. Mihin on kadonneet ne ajat kun kesälomalla jo kaipasin kouluun? Mihin on hävinnyt kaikki motivaatio? Suuria kysymyksiä, eikä yhtään vastauksia.

Perjantaina saadaan vihdoin tietää lopulliset kirjoitusten tulokset. En välttämättä haluaisi, mutta ei kai sitä voi vältelläkään ja toisaalta oon niin utelias, että oon varmasti ensimmäisten joukossa juoksemassa silloin klo: 9.15 opettajienhuoneeseen.

Koulusta puheen ollen sain tänään kuulla, että entinen matikanopettajani oli kysellyt äidiltäni vieläkö olen yhtä pedantti kuin ennen. Minähän en fiksuna lapsena tiennyt mitä tuo hieno sivistyssana tarkoittaa, joten tässä muillekin uunoille selitys: pedantti = turhantarkka, pikkumainen ihminen, saivartelija, pikkuasioihin puuttuja, koulumestarimainen.

Ai kiva.

Aloin sitten miettimään olenko todellakin turhantarkka. - Joo, itseäni kohtaan. Muiden toimia kohtaan osaan löystää ja olla hällä väliä asenteella, mutta huomaan todellakin olevani välillä kunnon perfektionisti mitä tulee omia toimiani kohtaan. Hassua vain, että kyseinen matikan opettaja ajettelee noin, koska en muista olleeni kovin kiinnostunut matikasta yläasteella enkä sitä juurikaan osannut. Tosin jo ala-asteella mun opettaja sanoi mulle, että se tulee aina muistamaan mun sinnikkyyden asioiden tekemisen suhteen.

En vaan tykkää luovuttaa.

Hassua miten pieni lause voi aiheuttaa itsessä kunnon luonteenpiirre-kriisin. Tunnen omasta mielestäni oman luonteeni kohtalaisen hyvin ja tiedän hyvin huonot puoleni ja huomaan välillä tuovani niitä esiin ihan vain ärsyttääkseni ihmisiä. Fiksua? - Niinpä.

Onneksi omaa luonnettaan voi aina kehittää, joten ei tässä vielä ihan epätoivossa olla. Toisaalta tietyn tasoinen pedanttisuus on mielestäni hyvä asia, varsinkin ihmiselle joka aikoo kouluttautua korkealla ja näin ollen opiskeluun pitäisi (joskus) panostaakin.

Mutta se siitä syväanalyysistä. Enää kaksi koulupäivää tälle viikolle ja sitten koittaa viikonloppu ! ♥ Lauantaina olisi tarkoitus mennä ensin kaverin luo katselemaan juuri DVD:lle ilmestynyttä Potteria ja sitten illalla suunnata kohti Rovaniemeä (ja tietty Onnelaa.) En enää jaksaisi millään odottaa.

Ennen tätä kaikkea kivaa, on kuitenkin edessä kolme harjoittelua uudessa työpaikassa. Sen verran voin sanoa, että kyseessä on myyntityö ja asiakaspalveluammatti. Täysin uudenlainen ammatti minulle joka on työskennellyt lähinnä lasten parissa. Oon siltikin innoissani asiasta ja kukapa ei olisi kun oma taloudellinen tilanne kohenee silmissä.

Tosin musta tulee vain sellainen työntekijä joka saapuu paikalle kun kukaan muu ei pääse, joten ei tässä ihan rikastumaan pääse. Valitettavasti. Tosin ei tässä koulun ja kahden muun työn ohella paljon enempää ehtisi/jaksaisi työskennellä. :)

Toivottakaa mulle onnea huomiseen harjoitteluun ja toivotaan etten sekoile kassakoneen kanssa.