ÅULU.

Hellurei ja hellät tunteet. Blogin päivittely on jäänyt hiukan retuperälle, enkä voi edes perustella tätä millään muulla kuin omalla saamattomuudellani. Viimeaikoina on jotenkin hirveästi laiskottanut ajatuskin kirjoittamisesta ja ylipäätään mistään mihin pitäisi vähänkään keskittyä. Siksi oonkin lähinnä lueskellut ja katsellut tv:tä sekä dataillut järkevillä ja vähän vähemmän järkevillä sivuilla.

Mulle on iskenyt järkyttävä flunssa, jonka takia hyvin alkanut kuntosalilla käynti jää nyt hiukan tauolle. (Jenni älä huoli, treenataan kahta kovempaa kun paranen !) Tänään mulla on ollut nenä, pää ja kurkku kipeä. Nyt joukkoon on liittynyt vielä järkyttävä kipu vasemmassa korvassa. Toivon ja rukoilen, että tämä ei nyt olisi mikään poskiontelon-/korvatulehdus. Mulla ei nimittäin taida koskaan ollut kumpaakaan, enkä niiden ruston puhkaisemis kauhutarinoiden jälkeen haluaisi kumpaakaan sairastaa. *Fingers crossed*

Ainiin tänään on ikimuistoinen päivä, 11.11.11 11.11 vai miten se oli? Ah, niin ihanien massahäiden päivä, nou  tänks. Koulussa kuulin yhden suunnittelevan kihlautumista ja erään toisen naimisiin menoa, tosin kumpikaan ei tainnut ihan tosissaan olla. Tämä on kyllä ollut ihan tavallinen päivä muiden joukossa, oisin nyt odottanut edes jotain pommia lentokoneessa tai tulivuoren purkausta. Edes jotain jännää. Päivän kuumin uutinen on kuitenkin ilmeisesti ollut Valelääkäri-kohu, jolla media mässäilee ilmeisesti ainakin jouluun asti. Eikä itselläni voisi vähempää kiinnostaa, lähinnä naurattaa, että joku on niinkin pitkään onnistunut huijaamaan (ja ilmeisesti hyvällä menestyksellä) valtiota ja myös ehkä hiukan käy sääliksi miestä jonka koko elämä on nyt pilalla. Ei taida mies kelvata tuomionsa suorittamisen jälkeen enää kovin moneen työpaikkaan kun on naamataulu esiintynyt jokaisen lehden kannessa sanojen "vale" ja "huijari" yhteydessä.

Oho, no mennäänpäs nyt asiaan ja lopetellaan turha hölpöttely. Tämän siitä saa kun ei päivitä tarpeeksi usein niin jää niin paljon sanottavaa, ettei edes jaksa sitten loppujen lopuksi kirjoittaa siitä itse asiasta.

Käytiin tosiaan eilen koulun kanssa abipäivillä Oulussa. (Jos ette jo tosta mun loistavasta otsikosta sitä huomanneet.) Luvassa oli siis kahden tunnin bussimatka nuhaisena, nälkäisenä ja väsyneenä kohti Oulun yliopistoa. Matkalla söin pilttiä ja naminamia sekä nukuin joten ongelmat helpotti hiukkasen. Seuraava ongelma ilmeni heti kun päästiin yliopistolle: Kaamee pissahätä. Luikittiin sitten heti ensimmäisen tilaisuuden tullen vessaan, jossa taidokas kaverini onnistui auheuttamaan vessan lattialle jonkin sortin vedenpaisumuksen.. Sitä en tiedä miten se on niin taitava, mutta ei kai sitä vähempää voi odottaa ihmiseltä joka kompastuu tasaisella maalla omiin jalkoihinsa tai onnistuu irroittamaan pyörän kettingit kaksi kertaa puolen kilometrin matkalla.

Vessaongelmasta ja vedenpaisumuksesta selvittyämme aloitettiin päämäärätön haahuilumme yliopistolla. Joka puolella oli paljon ihmisiä ja eri aineiden esittelypisteitä. Itse lähinnä katselin jokaista pistettä ajatellen "ei kiinnosta, fuck." Pari kaveria oli ihan innoissaan menossa rakentamaan sähkötekniikan pisteeseen joulukuusen koristetta, mutta älkää vain erehtykö luulemaan, että innostus johtuisi mitenkään sähkötekniikasta. Lähinnä niitä innosti pisteen söpöt pojat. (miehet?)

Ensimmäinen pöytä joka jotenkuten herätti mielenkiintoa oli arkeologian pöytä. Kiinnostus haihtui kuitenkin kuin pieru saharaan sen jälkeen kun mentiin kaverini kanssa pöydän eteen tönöttämään odottaen jonkinlaista esittelyä. Siitä ei ollut puhettakaan vaan pöydän toisella puolen tuijotti lähinnä kaksi hyvin pelokkaan näköistä hiirulaista , joten pian luikittiin nolona esitteet kädessä pois paikalta.

Käväistiin myös historian, englannin ja maantieteen pöydissä, jotka on siis sellaisia aineita jotka minua edes jotenkin kiinnostavat. No eipä niistä ollut mitään apua ja lähinnä revin hiuksia päästä, jos joku mainitseekaan tulevan kevään ja kouluihin haun. (Googlailin toissapäivänä eri järjestöjen aupair-sivustoja... heh.)

Huomaatteko, että nämä kappaleet lyhenee koko ajan? No annetaan lyhentyä vielä hiukan.

Yhden kaverin kanssa päätettiin sitten lähteä kuuntelemaan maantieteen esittely, mutta kaduttiin asiaa jo siinä vaiheessa kun saatiin lähtöä odotellassa kuulla, että kyseinen esittely kestää tunnin. Arg. Pian sitä kuitenkin käveltiin kohti maantieteen luentosalia pyöritellen silmiä edessä kävelevien tyttöjen kirjoituksiin lukumäärälle.. Ne hullut oli päntänneet koko kesän, woot? Vanhimmat lukijat varmaankin muistaa, mun angstit siitä kun en saanut mitään aikaiseksi ennen kuin paria viikkoa ennen kirjoituksia.. Siitä puheen olleen ensiviikon perjantaina olisi tarkoitus saada lopulliset tulokset, iiks.

Esittelyssä mielenkiintoisin osa oli se kun kuulin sanat "bileet" "vaihto" "Afrikka" "matkailu". Tosin olin ehkä hiukan ylpeä itsestäni kun ymmärsin kaikki mantsan termit ja käsitteet mitkä luki upeassa power point esitelmässä. Pikkuisen kiinnostusta herätti matkailumaantiede, mutta koska en edes oikeasti tiedä mitä se tarkoittaa, niin annan sen lojua vielä siellä ehkä-kansiossa.

Esittelyn jälkeen lähdimme etsimään kavereitamme ja lopulta ne löydettiin mussuttamasta lounasta. Ehkä hiukan katkerana katselin niiden syömistä, nimittäin ruokajonot näytti sillä hetkellä ylitsepääsemättömän pitkiltä, joten odotin suosiolla noin tunnin kunnes olimme kaupungissa ja pääsin syömään heseen kanahampparia.

Tosiaan lähdettiin kohti kaupunkia bussilla, mutta onnistuttiin jäämään väärällä pysäkillä pienten väärinkäsitysten seurauksena. Kaverin mielestä vika oli minun, itse syytän lähinnä huonoa informaatiota siitä sanoiko bussikuski bussin menevän "kaupunkiin" vai "kaupunkin läpi". Niillä on ero. Tosin olin ainut jolla oli edes jonkinlainen käsitys mistä edes oltiin lähdössä, joten ehkä nuo heebot ois ollu vielä enemmän hukassa ilman minua?

Käveltiin siitä sitten se hurja matka keskustaan (joka oli mitä luultavammin kilometri). Kaupungilla kierreltiin pääasiassa ruokapaikkoja ja pari vaateliikettä. Minä en (kumma kyllä) ollut shoppailu tuulella joten ostin vain juotavaa ja karkkia. Abimiasta* kun kärsitään niin tuli ahmittua mm. hamppari, ranskikset, jätski ja jättipulla. Nami nami.

Osoitettiin kaverini kanssa myös upeaa omistautumista valokuvaamiselle nimittäin kun muut tytöt painuivat sisälle lämpimään bussiin me rämmittiin jonkin tiheän ja märän pensaan läpi kuvaamaan nättiä rakennusta. Huomioikaa siis erityisesti tuo viimeinen kuva, se on otettu rakkaudella !

Lopulta mekin päästiin sinne lämpimään ja aina niin kotoisaan bussiin, jossa sitten kotimatka sujuikin leppoisissa merkeissä jutellen mitä oudoimmista asioista. Kotiin päästyäni vaivuin horrokseen sohvalle ja kehittelin päässäni tuhat ja yksi syytä miksi en menisi kouluun seuraavana päivänä. (Niin ja katselin minä tietenkin jääkiekkoa siinä samalla. OUJEE.) Tänään kuitenkin seisoin klo: 8.35 ensimmäisellä oppitunnilla valittaen kipeää kurkkuani.

End of story.

*Abimia= Abi-vuonna puhkeava syömishäiriö, jonka oireina on älytön herkkujen syöminen koulupäivien aikana. (itse keksitty)