The one that got away.

Heipodei taas kerran.

Nähtiin taas, että en ole kovin hyvä pitämään lupauksiani. Lupasin päivittää blogia eilen, mutta minähän tietty olin niin väsynyt, että kun illalla puoli kymmenen maissa olin kotona ei enää paljon innostanut ajatusten tuotto tekstiksi. Sori.

Voisin ensin kertoa hiukan viime viikosta. Aloitin siis harjoittelun uudessa työpaikassani jossa tulen tekemään töitä aina silloin kun vakkarit ei töihin pääse. Harjoittelussani pääsen hiukan helpommalla kuin ihmiset yleensä, koska kouluttajani sattuu nyt olemaan oma äitini. Hehe. Asian hyvä puoli on se, että uskaltaa kysyä tyhmimmätkin kysymykset ja huono puoli on se, että no.. Tuskin kenenkään unelmatyö olisi äitinsä alaisena?

Olin tosiaan harjoittelussa neljänä päivänä viime viikolla ja tällä viikolla on sitten kolme päivää joista vielä kaksi jäljellä. On varmaan ihan ymmärrettävää, että olen ollut hiukan väsynyt taas viime aikoina. Esimerkiksi maanantain ohjelma oli tällainen: klo: 7.20 herätys, klo: 8.15 kouluun, klo: 14.05 kotiin/kotihommat, klo: 15.20 sählyä vetämään klo: 17.00 harjoitteluun, klo: 21.30 kotiin, klo: 24.00 nukkumaan.

Vaikka välillä (huoh, aina) tekeekin tiukkaa herätä aamulla niin en silti valita, koska oon itse halunnut mennä lukioon ja oon itse halunnut paljon töitä.

Lukiosta puheen ollen... Perjantaina saatiin kuulla sellainen pikku juttu kuin kirjoitusten tulokset. Itsehän olen jakanut tutkintoni syksy2011/kevät2012, joten kirjoitin nyt laiskuudessani vain yhden aineen ja loput viisi ainetta on sitten muutaman kuukauden päästä edessä. Itku.

No mutta kuitenkin, kerroinkin täällä blogin puolella, että maantieteen kokeeni lähti M:n ja E:n rajoilla. Olinkin hyvin varma, että kokeeni tulee takaisin Magna cum laude approbaturina, koska se oli ollut niin rajoilla ja pisterajat näyttivät olevan hyvin korkealla.

Voittekin siis arvata mun shokin kun istuin rehtorin kansliassa ja tuijotin sitä pienen pientä paperia jonka vasemmassa laidassa luki E, vahva E.

Mun pisteet oli noussut viisi pistettä (mikä on outoa) ja näin ollen jäin kahden pisteen päähän laudaturista. Mikä tietenkin hiukan jää kalvamaan tällaista perfektionistia joka tietää, että jos oisin ihan oikeasti panostanut näihin kirjoituksiin komeilisi siellä todennäköisesti se L.

MUTTA oon kuitenkin tosi ylpeä itsestäni. Älkää käsittäkö väärin.

Vaihdetaanpas aihetta näin lennosta. Perjantai-ilta ja lauantai-aamu meni töissä ja töiden jälkeen suuntasin suoraan kaverin luo ja pienen häslingin jälkeen käytiin kaupassa ja aloitettiin uusimman Potterin katsominen.

Potterin katsominen meni ainakin kaverini mielestä jonkin verran pyllylleen, koska en millään voinut hillitä suutani vaan lauoin (omasta mielestäni) maailman parhaita vitsejä kerta toisensa jälkeen. Yksi parhaimmista oli varmastikin loistokas älynväläykseni seuraavan Harry Potter-leffan nimeksi: Harry Potter ja Yhteenkasvaneet kulmakarvat !

Syynä tuohon ei ainakaan olleet Danielin jäätävät pensselit silmiensä yläpuolella.

Potterin jälkeen aloitettiin etkot ja valmistauduttiin Onnelaan lähtöön maistelemalla mustikkashotit. Tosin niistä puuttui kerma. Minä olin siis valinnut asukseni supermini lyhyen hameen ja ne mun tappavan korkeat korkkarit.

Voinkin kertoa, että kävely onnistui yllättävän hyvin vaikkakin välillä nilkat muljahteli ja hypin ilman kenkiä baaritiskille.

Ilta oli kaikin puolin ratkiriemukas, vaikka DJ soittikin surkeaa musaa, enkä uskaltanut tanssia eikä Esko Eerikäisen vierailu ollut mitenkään silmiin pistävän mielenkiintoinen. Mitä se nyt huusi mikrofoniin pari kertaa "ROVANIEMI"!! Oujea.

Onnelaan oli myös iskenyt Norjan armeijan selkeä tiedusteluretki. Kulutettiinkin illasta ainakin puoli tuntia jutellen norjalaisen armeija päällikön (kenraali?) kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.

Tosin kun kyseinen herra ilmaisi olevan "that guys leader" en oikein uskonut ja kun ilmaisin mielipiteeni hänelle kaivoi herra taskustaan kortin josta muistan vain sanat: "defence" "of Norway" "1991".

Oho, se puhu totta.

Muutkin keskustelujen aiheet oli hyvin mielenkiintoisia: "I'm not any raper." "I have a girlfriend." *samaan aikaan silittää minun ja ystäväni jalkoja* "Finnish girls are smaller than Norwegian. Norwegian girls are fat." "If you have someone that you love you should go for it. You should show that person that you are the best he could have."

Ja lista jatkuu vaan.

Illan aikana juttelin vielä eräälle norjalaiselle joka vannoi puolen minuutin päästä tapaamisesta rakkauttaan minulle. Aaaws.

Ilta päättyi tutun kaavan mukaan mäkkärin kautta kotiin. En siis lähtenyt yhdenkään norjalaisen matkaan vaikka melkein mut hurmattiin (not.) Tosin en nyt ihan kotiin asti päässyt koko yönä nimittäin olin luvannut mennä sadan metrin päässä asuvan kaverini luokse yöksi.

Raukka oli yksin kaksikerroksisessa kodissaan ja sillä pelotti joten olin ihana ystävä ja uhrauduin. No ei vaiskaan, oli ihan kivaa etsiä pakkasessa avaimia toisen käsilaukusta kun toinen istuu lumisessa maassa ja miettii miten sinne päätyi. Oli myös hauskaa pakottaa toinen syömään pitsa, jotta aamulla ei olisi niin heikko olo. Oli myös hauska herätä aamulla, kun itsellä oli loistava olo ja jollakin toisella ei niin loistava.

Sunnuntai-päivä sitten hurahtikin ohi vilauksessa sohvalla maaten ja telkkaria tuijotellen.

Tiistaina oli suuri päivä: Lähdettiin tyttöporukalla katsomaan Breaking dawnia Rovaniemelle. Tällä kertaa oli minun vuoroni toimia kuskina ja olin ehkä hiukan peloissani, koska a) oli liukas tie b) oli pimeää ja sumuista c) kyseisellä tien pätkällä on aina poroja d) en ollut ennen ajanut talvikeleillä pitkiä matkoja e) olin ajanut vain kerran autokoulussa kaupungissa.

Selvittiin kuitenkin hengissä, joten eiköhän se ole pääasia. Pienia mokia sattui niin kaistanvaihdossa kuin vilkun ja pitkien valojen kanssa, mutta onneksi ne ei maailmaa kaada ja virheistä oppii.

Breaking dawn part 1 oli hyvä leffa, tosin en olisi osannut edes kuvitella etten siitä tykkäisi, kun on se kuitenkin minun lempparini Twilight-kirjoista. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että koskaan ei pitäisi liikaa verrata kirjoja ja leffoja toisiinsa ja toisaalta ihmisten jotka ei ole lukeneet kirjoja ei edes pitäisi katsoa näitä leffoja, kun ei ne vaan tajua. Vähän sama fiilis tuli kuin silloin kun kävin Helsingissä katsomassa One dayn.

Anyway, Edward ja Jasper oli normaalia komeampia eli onnistunut maskeeraus. Bella oli ilmeikäs ja tosi kaunis. (tosin ei koko ajan..) Sekä Renesmee oli aivan täydellinen.

Nyt vain lasketaan päiviä seuraavaan ja näin ollen viimeiseen osaan. Enää 358 päivää jäljellä..