¿Hablas español?

Viime päivinä aivoni ovat kääntäneet kaiken epämääräisen kuulemani muminan espanjaksi. Esimerkkinä tästä   voin sanoa, että keskiviikkona kyselin Ninnulta ollessamme Bierhuis Rotterdamissa, että onko täällä sen mielestä paljon espanjalaisia vai kuvittelenko vain. Eräänä päivänä taas tulin töistä kun täällä oli telkkari auki ja jotenkin kummasti kuuntelin, että sieltä tulee espanjankielinen ohjelma.. Hiukan tarkemmin kun kuuntelin tajusin, että kyllähän ne ihmiset siellä telkkarissa ihan englantia puhuivat.

Serranon perheen jatkuva tuijottaminen muuttaa aivotoimintaani yhä vain heikommaksi. Mutta ei se mitään. Nyt olen katsonut kaksi ensimmäistä kautta ja enää kuusi tuotantokautta jäljellä. Lisäksi ensi viikolta alkaen kaikki lempparisarjani (joita seuraan jenkkien tahtiin) palaavat taas ruutuun, joten ei tämä tv-sarjojen tuijottaminen tietsikalta ainakaan tule vähenemään hetkeen.

Hmm... Nyt on jotain hämärää tapahtunut. Olen nimittäin 100% varma, että maksoin pankkikortilla eräät drinkkini kun oltiin juhlimassa Ninnun kanssa. Nyt kuitenkin tiliotettani tarkistaessa siellä ei mitään veloitusta näy. Sain ilmeisesti sitten ilmaisen Jägermaisterin ja siiderin. Illan mäkkäri käynti siellä sen sijaan näkyy.

Tosiaan tavattiin Ninnun kanssa sunnuntaina ensimmäistä kertaa ja sovittiin sitten siinä, että mennään keskiviikkona juhlimaan yhdessä. Minä lähdin töiden jälkeen keskiviikkona lähes suoraan kohti keskustaa, jossa tavattiin. Oltiin juuri sopivasti Alkossa, kun Ninnulle soitettiin eräästä työharjoittelupaikasta, että tämä saa sen. Loistava syy juhlimiseen siis löytyi.

Käytiin aluksi syömässä mäkkärissä, josta jatkettiin matkaa kohti Kamppia, jossa koko loppu ilta sitten vierähtikin. Uskaltauduin jopa käymään Kampin pelottavissa vessoissa. (En ole uskaltanut käydä niissä sen jälkeen kun sieltä löydettiin kuollut narkkari.)

Meillä oli kaikin puolin hauska ilta, vaikka kotiuduttiin tosiaan jo ennen puolta yötä.

Mitäpä muuta. Töissä olen tottakai käynyt ja toissapäivänä vietin koko päivän kouluttaen meille uutta työntekijää. Ollaan samanikäisiä ja molemmat viime kevään ylioppilaita. Oikein mukavalta tytöltä vaikutti, joten meillä on kyllä oikein mahtava työtiimi tuolla kasassa.

Mulla on tosiaan työmatkaa vain pari kilometriä, joten hyvin usein aamuvuoroon mennessäni pyöräilen, koska en jaksa odotella bussia kuuden aikoihin pysäkillä. On hassua kun silloin on vielä ihan pilkkopimeää ja vain ihan vähän ihmisiä liikkeellä. Iltavuoroon mennessäni menen kuitenkin useimmiten bussilla. Töistä päästessäni olen sen verran monta kertaa myöhästynyt bussista, että olen kehittänyt  hienon menetelmän miten ehdin aina aikaisimpaan bussiin vuoroni päätyttyä.

Mun työpaikan vieressä on tosiaan eri puolilla sitä rakennusta kaksi pysäkkiä, joista molemmista menee bussit Pohjois-Haagaan, mutta eri reittiä. Molemmat bussit ovat yleensä myöhässä, joten en voi tietää onko toinen jo mennyt vai ei, joten seisoskelen yleensä autotien vieressä suunnilleen puolivälissä näistä pysäkeistä. Siitä näen aina saapuvan bussin ja ehdin juosta oikealle pysäkille vilkuttamaan bussikuskille. Näyttää ehkä hyvin pöljältä (poliisitkin katsoivat oudosti), mutta toimii!

Nyt on muuten sekin tullut todistettua, että pyörällä pääsee nopeammin töistä kotiin kuin bussilla. Lauantaina lähdin pyöräilemään töistä juuri samaan aikaan kun bussi nro. 40 meni ohitseni. Kerran se bussi minut ohitti, mutta se pysähteli kuitenkin niin paljon, että ehdin ennen sitä kotiin.

Olen muuten tänään asunut tasan kuukauden Helsingissä! Aika on mennyt tosi nopeaa, enkä Lappia ole hirveästi ehtinyt kaivata. Äitin kanssa ollaan puhuttu puhelimessa melkein joka toinen päivä, joten ei perhettäkään kovin hirveästi ole ehtinyt kaivata. Kaikki kuitenkin aina kysyy multa, että onko mulla ikävä mun pikkusiskoa ja vastaus on, että joo. Sitä ekaluokkalaista kyllä ikävöin kovasti.

Aiheesta kukkaruukkuun.. En muista olenko kertonut meidän lähikaupan ihanasta Tuksu-myyjästä? Tämä tyyppi ei näytä Tuksulta (kuten Jenni luuli), vaan se on nuori poika, jolla lukee nimikyltissä "Tuksu <3" ja joka on ehkä paras asiakaspalvelija keneen olen täällä törmännyt. Olisipa kaikki asiakaspalvelijat yhtä työlleen omistautuneita. Itsekin voisin ottaa tältä tyypiltä mallia.

Meillä muuten on karkkia täällä vaikka muille jakaa. Oikeasti meidän piti ottaa yksi pyykkikori ja laittaa kaikki karkit sinne, kun ne ei enää keittiön kaappeihin mahtuneet. Jennin blogissa löytyy siitä ihan kuvakin.

Nyt lähden töihin tienaamaan vähän rahaa, jotta nuo meidän pienet karkkivarastot ei vain pääse kuihtumaan.


Photos: weheartit.com