Ja sen piti olla pelkkä postireissu.

Tänään kävin töissä ahertamassa. Töiden jälkeen söin ja tuijotin Serranon perhettä. (5. kausi menossa!) Lopulta päätin lähteä viemään paketin Kannelmäessä sijaitsevaan lähipostiin. Lähtiessäni oli vielä valoisaa. Laiskana ihmisenä menin tämän alle kilometrin matkan bussilla.

Postista lähtiessäni päätin, että jos seuraava bussi on menossa Kamppiin, niin hyppään sen kyytiin ja jatkan matkaa Kampissa sijaitsevaan Lidliin asti. Kuinka ollakaan seuraava bussi oli juurikin tämä maaginen numero 41.

Jaksoin istua bussissa kokonaiset viisi pysäkkiä, kunnes totesin, että tämä on liian hidasta ja jäin pois Huopalahden aseman kohdalla. Tällä samaisella asemalla meinasin tänään töistä tullessani litistyä junan ovien väliin, koska päätin ehtiä juuri oviaan sulkevaan junaan. (Kuka nyt olisi jaksanut odottaa kymmenen minuuttia seuraavaa junaa...)

Nyt minulla kävi kuitenkin parempi tuuri ja jouduin odottamaan ainoastaan kaksi minuuttia Helsinkiin menevää junaa. Rautatieasemalla olin yhdeksässä minuutissa. Sieltä jatkoin matkaani kohti Kamppia pohtien kuinka kaunis Helsingin keskusta onkaan pimeällä. 

Kampissa suuntasin suoraan kohti Lidliä ja melkein pääsinkin sinne poikkeamatta missään muualla, mutta juuri ennen sitä huomasin mielenkiintoisen kaupan nimeltään Tiger. Pakkohan siellä oli poiketa. Siellä kaupassa olikin sitten kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tilpehööriä. Mukaani lähti niinkin jännittäviä ostoksia kuin puulusikka, vessaharja, käsisaippua ja ikkunalasta. (interesting, i know..)

Lopulta pääsin Lidliin, jossa kiertelin hyllyjen välissä pohtien mitä tulinkaan ostamaan. Ostin suklaapatukoita, pekonisipsejä (luultavasti pahoja) ja limpparia, jotta voin katsoa Serranon perhettä tietsikalta. (Koska sitähän en voi tehdä, jos minulla ei ole jotain syötävää samalla.)

Jännittävän kauppareissun jälkeen alkoi yhtä jännittävä kotimatka. Pohdin hetken aikaa tulevani takaisin bussilla, mutta siinä vaiheessa kun seisoin Kampin saapuvien Espoon bussien-terminaalissa päätin junan olevan varmin keino selvitä takaisin hengissä. Laiskana ihmisenä matkustin metrolla Rautatieasemalle ja sieltä kävelin juuri sopivasti lähtevään Vantaankosken M-junaan. 

Junassa Jenni tekstasi ja tiedusteli huolissaan hädissään äkäisenä sijaintiani. Lisäksi törmäsin erääseen meidän kiskan vakkariasiakkaaseen, jota sitten nolona tervehdin. Selvisin kuitenkin ehjänä takaisin. 

Näin mielenkiintoista tämä elämä täällä Stadissa on.

Vitsi vitsi. Huomenna Espooseen eli Ikeaan sekä Ilmalaan noutamaan asuntoni avaimia. Ehkä saatte jonkin sortin sneak peekin autiotalostani. Who knows.

P.S. Jenni...

Photos: weheartit.com