Gotta look myself in the eye and say it’s gonna be alright.

...Maybe everything won't be alrightAll the timeI've gotta take these chances were they areit's gonna be alrightI've gotta see things for what they areAt the time...

Tänään istuskelin töiden jälkeen bussipysäkillä odotellen jälleen kerran myöhässä olevaa bussia, kun tämä biisi tuli iPodistani. Olen kuullut tuon biisin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten The Vampire diariesin jossakin jaksossa. (sieltä löytyy muuten paljon hyviä lauluja..) Nyt se kuitenkin kolahti jostakin kumman syystä kovasti. Niinpä siis istuskelin siellä pysäkillä tyhmä virne naamallani.

Tulin nyt vain pikaisesti jakamaan ajatuksiani. 

Viimeiset kaksi päivää olen ollut todella hyvällä tuulella ja etenkin tänään olisi tehnyt mieli halata jokaista murjottavaa ihmistä.

Eilen olin pitkästä aikaa iltavuorossa töissä ja heti oli kunnon action-ilta. No ei kuitenkaan liioitella. Muun muassa raaputtelin törkyjä irti pihamainoksista sekä kulutin pari tuntia puhdistaen eräästä kylmäkaapista (luultavasti) parin vuoden maitotahrat. Loppu illasta alkoi kuitenkin tapahtua jotakin siivoamistani mielenkiintoisempaa.

Meille tuli kolme miespuolista asiakasta, jotka olivat selkeästi vetäneet jotakin muutakin kuin sitä pulkkaa. Yksi näistä tyypeistä kyseli kaikkea outoa, kun kaksi muuta häsläsivät yleisesti. Nämä miehet ramppasivat sisällä useaan otteeseen ja muuten hengailivat ulkopuolella. Tiedättekö sen tunteen kun tuntuu ettei kaikki ole nyt kohdallaan? Kerrankin päätin luottaa tuohon tunteeseen ja hälytin vartijan paikalle.

Onneksi tein niin, koska sen jälkeen huomasin, että yhdellä näistä tyypeistä oikein taskut ja reppu pursuilivat meiltä näpistettyä tavaraa. Valitettavasti nämä heebot olivat kuitenkin ehtineet häipyä ennen vartijan paikalle tuloa.

Tämä ihana prinssi vartija jäi kuitenkin hengailemaan meikäläisen seuraksi melkein sulkemisaikaan asti ja sain siinä kuulla monenlaisia faktoja vartijan työstä. Itsehän antisosiaalisena ihmisenä keksin puhuttavaa muun muassa rakkaasta kotipaikkakunnastani, työstäni, tulevaisuuden suunnitelmista sekä vaaleanpunaisesta pyörästäni. Puhuttiin myös Helsingin eri alueista ja niiden maineista. Sain taas kerran kuulla, että Etelä-Haaga on parempaa seutua kuin Pohjois-Haaga. (koska tuo tyyppi asuu itse siellä... vaikka itse en kyllä ole vielä suurta eroa huomannut) Tosin tämä tyyppi sanoi, että ihan tässä vieressä muutama teini puukotti pari vuotta sitten jonkun perheenisän kuoliaaksi ja kuinka jotkut nerokkaat pyörävarkaat oli katon kautta nostanut vaijereilla ihmisten parvekkeilta pyöriä sekä maanalaisesta varastosta vieneet jopa patterin mukana aiheuttaen kunnon vesivahingot.

Mutta eiköhän jokaisessa kaupunginosassa ole aina ne mädät omenansa. Eikä vanhempienkaan tarvitse olla kauhuissaan, koska mun työpaikka on kuulemma yksi rauhallisimmista Helsingissä.

Tänään kävin tekemässä aamuvuoron ja oli iloinen yllätys kun eilisiltainen prinssini kävi ostoksilla. Sosiaalinen elämäni kasvaa hitaasti, mutta varmasti. On kiva, että vaikka en mitään sydänystäviä tuolla töissä saa, niin on kuitenkin ihan tajuttomasti tuttavia ketä voi moikata ja kenen kanssa voi aina muutaman sanasen vaihtaa. (Hyi, kuulostan ihan aikuiselta.)

Nyt kun olen kirjoittanut aivan liian positiivisesti värittyneen tekstin, niin lisätään tähän loppuun jotakin negatiivista. Istuin eilen bussissa, jossa haisi ihan törkeästi kuselle ja meinasin oksentaa. Lisäksi löysin aivan täydellisen asunnon (tosin liian kalliin), mutta se sijaitsee suoraan mun työpaikkaa vastapäätä, joten ei ihan ideaali sijainti. Täytynee jatkaa etsintöjä.

Adios amigos ja buenas tardesta vaan!

p.s. hahahaha.

Photos: weheartit.om