We sayin' oh we oh we oh we oh.

Dagen efter- päivät on aina niin ihania.

Aamulla ensimmäisen kerran herätessäni fiilis oli aika surkea, mutta juotuani litran vettä ja otettuani buranan sekä nukahdettuani uudelleen fiilis parani runsaasti. Seuraavan kerran heräsin Elmon tekstiviestiin ja siinä vaiheessa fiilis oli jo hyvä ja siirryinkin olkkariin katsomaan Simpsoneita.

Eilen en edes ollut humalassa oikeastaan koko iltana. Kuitenkin valomerkin lähestyessä juomia tungettiin naamani eteen joka suunnasta ja yhtäkkiä olinkin sitten hhhiiiirrrvittävän humalassa. Enkä edes tilannut koko iltana kuin yhden mustikkashotin!

Ilta oli kaikinpuolin erikoinen. Lupauduin menemään naimisiin, maistelin baaritiskille jäänyttä limsaa, tanssin kavereiden kanssa ja lymysin vessakopissa. Lisäksi yllättävän monen ihmisen kanssa jutellessani ensimmäiseksi ihmiset mainitsivat lukevansa blogiani. Hassua. Vaikka välillä tämä aiheuttaakin minussa suuren halun lopettaa koko homma, niin oli kuitenkin mukavaa, että ihmiset myöntävät tämän eivätkä vain myhäile päänsä sisäisesti kun kerron mitä mulle kuuluu. Toivottavasti muutkin salalukijat uskaltautuvat kaapeistaan ulos, koska minä kyllä tiedän, että teitä on ja useiden nimetkin on tiedossa.

Asia ei enää vaivaa minua pahemmin, koska itsehän olen päättänyt tehdä tätä omalla naamallani, joten odotettavissa oli, että tututkin tänne joskus löytävät. Oikeastaan minua vain ärsyttää ne ihmiset, jotka tulevat anonyymeinä urputtamaan asioista, joista tietävät vain sen minkä minä täällä päätän kertoa. (Sehän ei siis ole absoluuttinen totuus.) Palautetta saa ja pitää antaa, kunhan sen uskaltaa antaa omalla naamallaan. Mikään ei ole niin raukkamaista kuin anonyymiyden taakse piiloutuminen. Just saying.

Mitäs muuta.

Minä ja muutama muu kaveri viihdyttiin valomerkkiin asti, toiset olivat lähteneet omille teilleen aiemmin. Kovasti haluttiin jatkoille, mutta sopivaa paikkaa ei löytynyt. Sen sijaan minä ja pari muuta lähdettiin grillijonoon, jossa hytistiin kylmästä. Lopulta minä ja Elmo käveltiin varmaan tuhannen asteen pakkasessa - Elmo korkkareissa - kotiin.

Enkä varmaan oo koskaan ollut niin jäässä kuin silloin! En tiedä miten se on mahdollista, mutta olen ollut kotona vasta puoli kuudelta aamulla (valomerkki on puoli 4) ja kotiin tuolta baarista oli tosiaan matkaa se 1,5 kilometriä. Suuri mysteeri.

Kotiin päästyäni vetelin grilliruuan naamaani (se oli vielä lämmintä!) ja kaaduin sänkyyn.

Tänään olen sitten taas viettänyt koko päivän jumpsuitissani. Kinkkukin loppui jo aamulla eli joulu on virallisesti ohi. :( Sain myös Dexterin kolmannen kauden päätökseen ja nyt pitäisi aloittaa seuraava. Harvinaisen hyvä televisiosarja, ja täysin erilainen kuin muut seuraamani sarjat. Kaukana niistä teinihömpistä mitä muulloin katson.

Iltapäivällä aloin katsomaan Aladdiniä ja varkaiden kuningasta. Menin tottakai sänkyyni pötköttämään, jotta elokuvakokemus olisi mahdollisimman mukava. Puolessa välissä elokuvaa silmäluomet painuivat välillä kiinni ja seuraavan kerran heräsin kun elokuva oli jo loppunut. Hmmph. Nyt en tiedä saiko Aladdin korjattua välinsä isänsä kanssa. Buuu.

Koko päivä meni ihan hujauksessa ohi. Huomenna täytyy saada jotain järkevämpää aikaiseksi.. Nyt aion kuitenkin vielä katsoa pari jaksoa Dexteriä ja syödä loputonta suklaavarastoani.

Varasin eilen junaliput minulle ja Elinalle Helsinkiin lauantai-iltana lähtevään junaan. Tarkoitus oli lähteä Rovaniemeltä, mutta joudutaan lähtemään Oulusta, koska kaikki sopivaan aikaan Rovaniemeltä lähtevät junat oli loppuunmyytyjä tai paikkoja oli tarjolla vain jonkun tuntemattoman vieressä. (Minun tuurillani olisin saanut istua hikisen, juopuneen, keski-ikäisen miehen vieressä tämän kuorsatessa C-mollissa.) Nyt meillä pitäisi olla oma makuuvaunu mikä on tosi kiva homma. Vihaan nimittäin yöjunia yli kaiken, koska niissä nukkuminen on yleensä mahdottomuus.

Vielä siis muutama päivä Lapissa jäljellä, jee. Stadiin on ihana palata, mutta töihin paluu ei juuri nyt kaiken löhöilyn jälkeen innosta. Onneksi edes palkka juoksee.

Mä muuten en tykännyt yhtään tuosta scream & shout-biisistä kun kuulin sen ensimmäisen kerran, mutta nyt se soi jatkuvasti päässäni.

Light it up and let's let it blow.

Photos: weheartit.com