Perjantai 13

Moro. Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä.

En ole mitenkään erityisen taikauskoinen, joten en hirveästi odottanut mitään kamalaa tapahtuvan. Mitä tänään siis on tapahtunut?

- Nukuin pommiin ja meinasin myöhästyä töistä.
- Töissä olin hyvin kärttyinen ja voin kertoa, että iloisen asiakaspalvelunaaman ylläpitäminen oli paikoittain erittäin hankalaa.
- Asiakkaita tuli tietenkin tuhat ja sata juuri silloin kun olin purkamassa jätskikuormaa jätskialtaaseen.
- Kävin töiden jälkeen kaupassa ja kotiin ostosten kanssa palatessani satoi vettä kaatamalla, joten mun ruuat kastuivat. Ja mun hiukset.. Luonnonkiharat tykkää vesisateesta. Not.

- Kotona sitten odottikin se suurin yllätys. Eteisen lattialla oli kaksi ohutta kirjettä Helsingin yliopistolta. "HAAA, nyt ne hylkäyskirjeet tuli." Avasin ensimmäisen kuoren: "Sinua ei valittu geologian plaa plaa plaa.." (Ylläri pylläri, en jaksanut mennä pääsykokeisiin.) Avasin seuraavan kuoren ja katsoin suoraan pistemääriä ja jotenkin tulkitsin ne heti niin, että olisin saanut vain 26,5 pistettä.. Sitten vasta näin nuo sanat "Onneksi olkoon!"

"ARE YOU FUCKING KIDDING ME??!!" 

Toistelin tuota kyseistä lausetta siinä eteisen lattialla istuskellen varmaankin viisi minuuttia kunnes päätin tirauttaa pienet itkut. Eikä kyseessä edes olleet mitkään onnenkyyneleet, vaan turhautumisärtymysepäuskoisuus-itku.

Nyt hävettää tulla tänne rageemaan asiasta, koska juuri pääsin edellisessä postauksessa kertomaan kuinka sillä ei ole mitään väliä pääsenkö Suomessa yliopistoon, koska lähden kuitenkin Dundeeseen. Totuus on kuitenkin se, että en missään vaiheessa uskonut sen oleva mahdollista ja siksi tämä tuntuu kohtalon ivalta. Pänttäsin kahtena keväänä noihin pääsykokeisiin hulluna ja oikeasti halusin päästä sisään, en päässyt. Tänä keväänä luin niihin ehkä noin kaksi viikkoa ja hain muutenkin lähinnä huvikseen, pääsin sisään. Reilua.

Oon tätä asiaa ehtinyt nyt muutaman tunnin tässä sulatella ja mielikin on hiukan rauhoittunut. Oon siis edelleen lähdössä Skotlantiin. Se oli mun ykkösvaihtoehto alusta asti. Nyt voin jo tuntea pientä ylpeyttä siitä, että oon ainakin itselleni todistanut, että en olekaan mikään täysi tollo. 

Aion vielä selvittää onko mahdollista hyväksyä tuo koulupaikka, mutta ilmoittautua poissaolevaksi. Näin ollen, jos Skoteissa ei asiat jostain syystä tai toisesta toimiskaan, niin mulla olisi täällä koulupaikka mihin palata. Jos tämä ei onnistu, niin sitten täytyy vain hylätä tuo paikka. Jos joku minua viisaampi tietää, niin valaiskaa toki asiaa!

Ei tämä päivä siis mikään täysi katastrofi ole ollut.. Pieniä vastoinkäymisiä on joka päivä. Lisäksi lähden kohtapuoliin kohti keskustaa, nimittäin voitin ilmaisliput tänään ja huomenna oleville Boombox-festareille ja ajattelin Jennin kanssa käydä tsekkaamassa hiukan meininkiä. (Jos ne siis päästää meidät sisälle.. Epäilen vieläkin, että oikeasti mulla ei oo mitään ilmaislippuja. Haha.)

Seuraavaa perjantai 13. odotellessa.