...

...because sometimes you just can't find the words to describe...

Vuoden ensimmäinen postaus ja heti alkuun kauniita sanoja elämästä. Oujea. 

Uutta vuotta tuli tosiaan juhlittua kotona, vaikka kyllä minä lopulta puolen yön jälkeen uskaltauduin sinne naapuriin vierailemaan. Tosin toinen kavereistani painui nukkumaan alle tunnin päästä saapumisestani eli hiukan turhaa oli ollut kaikki se draama, kun se oli aiemmin huudellut minulle törkeyksiä kävellessäni heidän talonsa ohi. 

Onneksi kuitenkin toinen ystävistäni viihdytti minua ja hetken aikaa meillä oli kaikenlaisia hurjia suunnitelmia, kuten lähteä vierailemaan toisen kaverimme luona. Sekin suunnitelma kyllä kaatui lopulta väsymykseen. Lopulta päästin kaverini odottelemaan suihkuvuoroa ja painuin itse kotiin.

Nukkumaan en tietenkään voinut heti mennä, koska daa kello oli vasta kaksi. Pari tuntia kuluikin sitten telkkaria katsellessa.

Viimeinen lomapäivä kului lähinnä sohva-jääkaappi väliä ravatessa, koulureppua vihaisesti tuijotellessa sekä epäonnistuneessa yrityksessä ostaa hammastahnaa. Kuka päätti taas pitää kauppoja kiinni? 

Maanantaina mentiin kouluun super iloisina, levänneinä sekä tietenkin opiskeluintoa täynnä. Valitettavasti minulla oli kuitenkin kolme vapaatuntia tuona päivänä, joten en voinut käyttää koko päivää tehokkaaseen opiskeluun. 

Toivon todella, että huomasitte edellisen kappaleen sarkasmini, koska jos ette niin... Oh my. 

Kouluun paluu oli siis yhtä ihanaa kuin aina viikonlopunkin jälkeen, vaikka mitä sitä voikaan olettaa jos joululoma on onnettomat yhdeksän päivää.. Onneksi joku ihana ihminen kuitenkin ilmoitti tänään, että meillä on enää hiukan yli neljä viikkoa normaalia koulua jäljellä. Sitten voidaan juhlia lukea kirjoituksiin.

Eilen kaiken tuon koulussa ahkeroinnin jälkeen olin vielä niin energinen, että päätin käydä juoksemassa. Kyllä nyt tuntuu jaloissa ja kyljissä ettei sitä liikuntaa ole viime kuukauden aikana ainakaan liikaa harrastettu. Keuhkot ihme kyllä selvisivät yllättävän pienellä rasituksella.

Tänään sitten olin vielä yhtä reipas ja kävin lenkillä heti koulun jälkeen. Terkkuja vain sille ihanalle ystävälleni, joka laiskasti ajoi vain autolla ohi ! (Enkö ollutkin tosi sporttisen näköinen?)

Nyt aion lähteä suihkuun ja ehkä sitten vaihtaa uudet koulukirjat reppuun. Ennen nukkumaanmenoa olisi vaikka hyvä aloittaa kaveriltani lainaama Lostin ensimmäinen kausi.

Niin ja arvatkaa kuka joutuu huomenna lähtemään taas töihin muutamaksi päiväksi? Ei koskaan kannata hehkuttaa lomailua etukäteen, koska näin siinä muuten käy.

Karma is a bitch.