Täällä taas.

No olipas siinä kerrassaan kekseliäs otsikko.

Voitteko uskoa, että olen aikonut päivittää blogia jo viime viikon torstaista asti, mutta vasta nyt kykenen siihen. Säälittävää.

Viime viikolla tosiaan meillä oli koulua torstaihin asti, kun luultavasti koko muu Suomi vielä lomaili. Ne muutamat päivät koulussa lähinnä juteltiin tunnilla ja tehtiin kaikkea muuta kuin opiskelua. Niihin yo-kirjoituksiin kun on niiiin paljon vielä aikaa, ettei niistä tarvitse vielä huolehtia.. Sitä paitsi olen täysin varma, että me käydään  matikan tunneilla ihan jotain uusia asioita, kun kaikki "kertausjutut" tuntuu lähinnä heprealta mun korviin. Onneksi vieressä on kuitenkin niitä kavereita joilta voi kahden minuutin välein kysyä apua.

Itse asiassa opettaja ihan itse oma aloitteisesti tarjosi minulle tukiopetusta, joten ehkä pitäisi tarttua tarjoukseen.

Valmistautukaa kaikki lukijat nyt sitten siihen, että pian saatte vain kuulla juttua kirjoituksista ja siitä kuinka en osaa mitään. Odotatte varmastikin innolla..

Hypätäänpäs nyt koulujutuista johonkin mielenkiintoisempaan. Oltiin sitten Ellun ja Elinan kanssa päätetty pitää yökyläily/reilin suunnittelu-ilta perjantaina. Torstaina kuitenkin päätettiin koulussa yllättäen siirtää seuraavan päivän yökyläily tulevaan iltaan, joten koulun jälkeen kiireellä kotiin, pakkailua ja sitten illaksi töihin. Töiden jälkeen kävin hakemassa kaverini kotoaan, kun se laiska ei millään jaksanut kävellä kilometrin matkaa mun työpaikalle. Sen jälkeen kahdenkymmenen minuutin automatka toisen kaverin luo analysoiden samalla luonnettani.

Ilta koostuikin sitten lähinnä tyttöjen jutuista (eli jauhettiin paskaa kaikista ihmisistä ofc), syömisestä sekä spontaanista sormella selkään kirjoittelusta keskellä yötä.

Aamulla (lol, kuka nyt oikeasti uskoo, että herättiin aikaisin) aloitettiin sitten interrail-suunnitelmien teko. Saatiin vihdoinkin suunniteltua meidän budjetti sekä reitti valmiiksi. Yllättäen myös päätettiin varata lentoliput Milanosta-Ouluun, joten takaisin ollaan ainakin tulossa. Menolento sitten vielä puuttuukin, niin ja se tärkein reilipassi. Teen meidän reilisuunnitelmista yksittäisen postauksen sitten kun saadaan suunniteltua kaikki valmiiksi.

Nyt sitten vihdoinkin koko reissu alkaa neljän vuoden suunnittelun jälkeen tuntua todelliselta ! Tosin samalla se todentuntuisuus tuo mukanaan kaikenlaiset pelot siitä mitä ei toivo reilin aikana tapahtuvan. (rahat loppuu, meidät ryöstetään/raiskataan/tapetaan jne.)

Olen kuitenkin suhteellisen rauhallinen noiden juttujen suhteen, koska yllättävää kyllä niin omasta päästä löytyy paljonkin maalaisjärkeä, jolla kyllä luulisi ihan hyvin selviävän.

Huomasin juuri, että tästä tulee ihan saakelin pitkä postaus. Tällainen turha välihuomautus tähän, heh.

Perjantaina mulla oli noiden reilisunnittelujen lisäksi töitä ja työpäivä oli siinä mielessä erikoinen, että sain käyttää ilmeisesti hiukan ruosteessa olevia enkun taitojani.

Nimittäin nämä koko Suomen vallanneet venäläiset päättivät vierailla sankoin joukoin meidän kioskilla.(Ihan oikeesti ne on vallannut. Tänään luulin muuttaneeni Venäjälle kun Rovaniemellä kuulin enemmän venäjän sopotusta kuin suomea.)

Kaikista huvittavinta niiden kanssa asioidessa on, että 90% niistä ei ymmärrä englantia, joten tilanne on se, että ne sopottaa mulle venäjää ja minä yritän piipittää niille jotain englanniksi. Kumpikaan ei siis ymmärrä toisiaan. Onneksi kuitenkin kipelätkin tilanteet hoituu aina joko tyylillä tai hiukan vähemmän tyylikkäästi.

Mua muuten ärsyttää suunnattomasti, kun teoriassa osaan englantia kohtuullisen hyvin, mutta heti kun tulee tuollainen todellinen tilanne sitä menee jotenkin lukkoon. Kyllä multa noi tervehdykset sun muut sujuu, mutta mitään järkeviä lauseita harvoin kykenen muodostamaan. Tosin tämäkin ongelma korjaantuu yleensä humalatilalla, jolloin englanti sujuu kuin vettä vaan.

Humatilasta puheen ollen, lähdettiin kahden kaverini kanssa lauantaina vierailemaan Onnelassa. Ensin meitä oli lähdössä iso kööri ihmisiä, mutta jotenkin kummasti lauantai-illan lähestyessä ihmisille tuli muuta tekemistä.

Kaikista ongelmista huolimatta lähdettiin kaverini kanssa vartin yli yhdeksän noutamaan toista kaveriani sieltä kahdenkymmenen minutiin matkan päästä. Minä toimin siis kuskina ja tällä menolla minulle tulee ihan tipaton tammikuu. :D

Oltiin tietenkin juuri päästy matkaan kun muistin, että oh shit yövieras-kortti jäi, joten tyylikäs u-käännös ja kipin kapin kotia kohti.

Loppujen lopuksi meillä oli hirveän kiire, että ehdittäisiin perille ajoissa eli ajoissa tarkoittaa ennen klo 11, koska tyttöjen piti tietenkin saada after darkit.

Yllättäen minusta syttyikin jonkin sortin formulakuski, koska jotenkin kummasti ehdittiinkin ajoissa paikalle. Mulla kävi vielä sen verran hyvä tuuri, että sain kuskin rannekkeen vaikka minulla ei ollut edes tarvittavia kolmea kyytiläistä.

Olin siis iloinen limsanlipittäjä koko illan.

Eikä tuo ollut edes sarkasmia vaikka joku niin voisi luullakin. Minulla oli erittäin mukava ilta, eikä selväpäisyys haitannut juhlimista ollenkaan. Itseasiassa siitä oli vain etua, koska nyt pystyin bongaamaan söpöimmät miehet helposti.

Saatoin myös ehkä pikkuisen rakastua aasialaiseen poikaan, jonka olen nähnyt itseasiassa jo kaksi kertaa aiemminkin tanssimassa Onnelassa. Kerran minulle olisi ihan tarjoutunut mahdollisuus tanssia kyseisen tyypin kanssa, mutta tuttuun tapaan panikoin ja livahdin tilanteesta pois.

Ilta päättyi tuttuun tapaan mäkkäriin ja tällä kertaa myös humalaisista kavereista huolehtimiseen. Olinkin varsin hellä huolehtija nimittäin hakkasin nukahtamaisillaan olevaa kaveriani kengällä ja huudatin musiikkia niin kovalla ettei se enää edes harkinnut nukkumista.

Kaverini mielestä hän ei edes ollut meinannut nukahtaa missään vaiheessa, mutta miten muutenkaan voisin tulkita sen, että toinen makaa pää polvissa auton takapenkillä eikä vastaa huuteluun?

Omg. Tää postaus on jo tosi pitkä ja haluan päästä katsomaan Lostia, joten pikainen loppu tulee nyt.

Tänään kävin sitten Rovaniemellä  ja päätin pukea uudet mintunvihreät housuni. Äitini mielestä housut ovat ihan hirveät joten kovasti uhosin, että odotas vaan minä ostan näiden kaveriksi pinkin bleiserin. Niinhän minä sitten tein, kun satuin sellaisen kivan löytämään. Bleiserin lisäksi ostinkin vain yhden neuletakin ja karkkia. (Tämä bleiseri ja tämä neuletakki in case someone is interested..)

Nyt lähden tuijottamaan Lostia ja sen perään luultavasti itkemään näin traagisille videoille. Miten niin olen väsynyt?

P.S. Voiko joku oikolukea tän kun en itse jaksa. Tack.