Soutaa, huopaa, edestakaisin nuottaa.

Oho, taas tuli pienoinen postaustauko. Eipä siitä näköjään juuri haittaakaan ole ollut, kun on kaksi uutta lukijaa ilmestynyt. :)

Viime viikko oli siis tosiaan viimeinen oikea kouluviikko ja eilen sitten vietettiinkin jo se viimeinen oikea koulupäivä. Olisi luullut, että jokainen meistä olisi kaivellut nenäliinoja taskuista, mutta ei, lähinnä keskityttiin analysoimaan viikonlopun ja erityisesti perjantain tapahtumia. Opettajat eivät juurikaan enää edes yrittäneet saada meitä kuuntelemaan tunneilla, vaan saatiin löpistä (=puhua) aika vapaasti. Enkun tunnilta päästiin vartti ennen kellonsoittoa pois, koska opettajalla ei enää kuulemma ollut mitään asiaa meille.

Nyyhkis. Odotan sitä hetkeä kun oikeasti tajuaa sen, että tässä tämä lukio nyt oli. Kyyneleitä on siis varmasti viimeistään luvassa kesäkuun 2. päivä yo-juhlissa. Edellyttäen tietenkin, että sen lakin tulen saamaan. Tosin olen siitä 99% varma, että jos nyt ei jotain yllättävää satu, niin lakin tulen saamaan. *koputetaan puuta*

Lukuloma alkaa pian ! Saatte siis pian taas kuulla kun tulen ilmoittamaan, etten ymmärrä mitään matikasta/hissasta/yhteiskuntaopista ja väännän krokotiilin kyyneleitä yrittäen laskea jäljellä olevia lukupäiviä.

Nyt on siis koeviikko menossa ja lähinnä tämä tuntuu lomalta, kun meillä nyt sattuu olemaan ainoastaan yksi koe johon voisi jotenkin lukea. En kyllä valita.

Viime viikolla tuli käytyä Rovaniemellä taas pariinkin otteeseen.. Ensimmäinen kerta oli tiistaina kaverini kanssa tehty shoppailureissu. Menomatkalla köröteltiin hitaiden autoilijoiden takana ja kirottiin ne lähimpään helvettiin. Kuinka hankalaa voi olla tien muille antaminen, varsinkin jos perässä on yli kuusi autoa, tiellä jossa yleisin näky on porot?

Lopulta pitkän matkan jälkeen päästiin Rolloon, jossa meitä tietysti kutsui hyvin pian ruoka. Kaverini yritti ehdottaa ruokapaikaksi jotain fiiniä salaattibaaria, mutta minä kun sain päättää, niin mentiin oikein kunnon gourmet-ravintolaan nimeltään mäkkäri hese. Kanahamppari ja grillimaustetut ranskikset oli yhtä hyviä kuin aina ennenkin.

Tottakai me myös jotain muuta ostettiin, nimittäin en usko että kovin usein tulisi sellaista reissua jolta en jotain ostaisi. Itse yritin tuhlata Cubuksen lahjakorttiani - ei taaskaan onnistunut. Lopulta vanha kunnon H&M köyhdytti lompakkoani yhden mekon, t-paidan ja vartalosuihkeen verran.

Kaverini shoppailu keskeytyi kuitenkin yllättäen puhelinsoittoon, jonka seurauksena se kipitti korkkareillaan pitkin Revontulen käytäviä parkkihalliin, jossa kaksi ärsyttävää akkaa nuorta naista odotti naarmuttamansa auton omistajaa. Luulisi, että jos peruuttaa toisen auton perään sitä olisi super nolona ja pahoittelevana, mutta ei.. Näiden naisten ensimmäiset sanat kaverilleni olivat: "Katoinkin että siinä on sen näköinen tyttö joka vois olla isin autolla liikkeellä."

Excuse me, kuka sanoo noin toiselle?

Okei, ihan vähän vaan nauroin kun kuulin ton jutun.

Toinen Rovaniemen reissu oli taas tälläinen puoliksi spontaani Onnelan reissu. TAAS. Tuntuu, että aina kun päivitän blogia olen käynyt Onnelassa, MUTTA se johtuu vain siitä että päivitän harvoin blogia, eikä siitä että kävisin usein Onnelassa. Niin.

Perjantai iltana tosiaan lähdettiin sinne Onnelaan ja ennen sitä kävin tekemässä töitä muutaman tunnin sekä tietenkin äänestämässä kakkosta ykköseksi.

Tuo illan reissu jakautuu mielessäni mukavaan ja ei-niin-mukavaan osaan. Mukavaan osaan kuuluu se, että kerrankin mukana oli suurin osa kavereistani ja muitakin tuttuja nähtiin. Sekä tietenkin se, että näin hymypojan ja juttelin hymypojalle. (hmm.. tarkempi ilmaisu olisi varmaankin mies)

Ei-niin-mukavaan osioon kuuluu sitten se, että ulkona oli pakkasta tsiljoona astetta sekä se, että hukkasin (tai joku hukkasi) käsilaukkuni, jota sitten metsästettiin puolet illasta. Niin ja ei varmaan sovi unohtaa mainita, että hymypoika paljastuikin loppujen lopuksi aikamoiseksi tolloksi.

Tuo käsilaukku-episodi kyllä ainakin säikäytti minut todenteolla ja kaikki ne aiemmin juomieni mustikkashottien vaikutukset hälvenivät perin nopeasti. Onneksi loppuiltaa piristi vielä kuitenkin tuttavani minulle kesken syvällisen keskustelun esittämä kysymys: "Ootko sä neitsyt?"

Öä.. Tässä taas nähdään tämä ihmisten tilannetaju. Kyseiselle miekkoselle totesin sitten vain, että ainakin horoskoopiltani ja että muuta se ei tietää saakaan. Onneksi se reppana kuitenkin lievitti möläytystään toteamalla, että ei se haittaa vaikka oisin tai että ei se haittaa vaikken olisikaan.

Kiva kuulla.

Photos: weheartit.com