Heti alkuun pieni varoituksen sana siitä, että en, vaikka kuinka yrittäisin saa tätä postausta pysymään inhimillisen pituisena. Tapoihini kuuluu asioiden selittäminen pitkän kaavan mukaan ja puuttuminen täysin epäoleellisiin asioihin. Yritän nyt kuitenkin saada tämän kirjoitettua ennen puolta yötä.
Kuten otsikosta voi päätellä aion nyt kertoa minun ja Jennin reissusta Helsinkiin stalkkaamaan leijonia pääsykokeisiin. Yritän nyt kertoa asiat kronologisessa järjestyksessä päivä kerrallaan.
Lauantai
Päivä meni pakkaillessa ja jääkiekkoa telkkarista tuijotellessa. (...I hate you Malkin...) Illalla lähdettiin kohti Rovaniemen rautatieasemaa veljeni meidät sinne kuskatessa. Seuraavaksi olikin edessä ihanat 12 tuntia junassa. Junamatka oli taas yhtä tuskaa, yritin nukkua ei onnistunut, ei sitten laisinkaan. Käytin junamatkasta ensimmäiset viisi tuntia pääsykokeisiin lukemiseen, jonka jälkeen yritin nukkua jokaisessa mahdollisessa asennossa, kunnes viiden aikoihin aamulla lähinnä luovutin ja tuijottelin maisemia. Vaikka junamatkustamista nykyisin vihaan (eeh, olen lähdössä viikon päästä reilaamaan...), niin pidän kuitenkin siitä miten maisemien vaihtelun näkee selkeästi. Tampereen kohdalla on aina jo ihan kesä, kun taas Oulun kohdalla huomaa olevansa jo pohjoisessa, Kokkolasta eteenpäin taas kaupungit alkavat näyttää vanhoilta ja samalla kauniilta.
Sunnuntai
Aamu valkeni Helsingissä ja voi miten kesä sinne olikaan viikon aikana ehtinyt tulla. Heti aamusta aurinko paistoi nätisti ja ulkona oli läkähdyttävän kuuma. Suunnattiin Jennin kanssa Kamppiin aamupalalle, jonka jälkeen ostettiin neljän päivän paikallisliikenne-liput. Niiden automaattien käyttö ei kylläkään ollut helpoin tehtävä, eikä lipun ostettuamme oltu edes varmoja mihin se käy. Onneksi vanha tuttavamme Google osasi auttaa tässä pulmassa.
Päivän tavoitteemme oli lähinnä bongata kuumia jääkiekkoilijoita ja katsoa Suomi-Tshekki-peli, joten lähdettiin kiertelemään ympäri kaupunkia. Ensin etsittiin meidän hotellit (nukuttiin kaksi ekaa yötä Lönnrotinkadun omppuhotellissa ja sen jälkeen yksi yö Eerikinkadun omppuhotellissa ja vielä lopuksi yksi yö Lönnrotinkadulla.) sen jälkeen otettiin valokuvia läheisessä puistossa (ilmeisesti Vanhassa kirkkopuistossa), jonka jälkeen suunnattiin Eduskuntatalon kautta Leijonien hotellin eteen stalkkailemaan.
Yhtään Leijonaa ei bongattu, mutta jääkiekkofaneja kylläkin. Etenkin venäläiskannattajia teki mieli käydä potkaisemassa.
Luultavasti melkein tunnin epätoivoisen stalkkaamisen jälkeen siirryttiin Espan puistoon istuskelemaan kera suurten jäätelöiden. Siinä penkillä istuessamme bongattiin reissumme ensimmäinen julkkis: Jasmin Hamid eli tuttavallisemmin Salkkareiden Katariina. Jenni ei kyseistä henkilöä tietenkään edes tiennyt ja itsekään en varmasti ilman omituista valokuvausessiota olisi huomannut mitään.
Tässä vaiheessa heräsivät stalkkerin piirteeni ja kuvasin kameralla seuraavaa:
 |
| Salkkareiden lääkäri/murhaaja/teini-ikäisten viettelijä Katariina. |
 |
| Orlando Bloomin kaksoisolento !! |
Juu... Jossain vaiheessa saatiin loistava idea lähteä Hartwall Areenalle, joten ennen kuin huomattiinkaan istuttiin junassa matkalla kohti Pasilaa. (Videot näkee parempi laatuisina, jos ne katsoo youtubesta.)
Pasilan asemalta "pienten mutkien" kautta selät hiestä märkänä löydettiin Hartwall areenalle. Siellä sitä meininkiä sitten oli ! Kerrankin oli sellainen fiilis, että kuuluu joukkoon. Kävin ostamassa itselleni pelipaidan ja kerättiin erilaisista kojuista itsellemme kaikenlaista fanikamaa aina suklaasta kankaiseen hockey bird-lippuun, jonka voi kiinnittää autoon. Fanikamat päällämme siellä sitten pyörittiin ja nautittiin tunnelmasta, kunnes tuli kiire takaisin kaupunkiin ja sopivan kisakatsomon etsimiseen.
Tarkoituksemme oli mennä keskustan sporttibaariin, mutta koska ikärajat ei meitä alle parikymppisiä suosineet raahattiin laukkumme rautatieaseman säilytyslokeroista meidän hotellille. Siellä taas kohdattiin lisää ongelmia: Ovikoodit eivät toimineet ja siinä sitten ulkona odoteltiin niiden toimimista. Ikäänkuin tässä ei olisi jo ollut aineksia surkeaan komediaan, niin kun lopulta pääsimme huoneeseemme ei telkkari sitten toiminutkaan. Jonkin aikaa surkuteltiin tilannetta, kunnes Jenni rohkaistui soittamaan helpdesk-palveluun ja päästiin vaihtamaan koko hotellin ainoaan vapaana olevaan huoneeseen.
Lopulta kaikkien vastoinkäymisten seurauksena missattiin koko ensimmäinen erä, mutta eipä se paljon harmittanut, kun tilanne oli jo sen verran surkea. Kovasti yritettiin kuitenkin kannustaa loppuun asti, mutta ei se kuitenkaan auttanut. Tshekki pelasi todella törkeää peliä koko viimeisen erän ja tuomarien toiminta vasta pöyristyttävää olikin, mutta eipä se auta itkeä. Ensi vuonna uudelleen !
Illan ohjelmaan kuului minulla pääsykokeisiin lukua ja Jennillä sen häiritsemistä ja tottakai finaali-ottelun katkerana seuraamista. (Malkin, I hate you) Illan päälle lähdettiin vielä kaupungille katselemaan meininkiä ja tältä siellä näytti:
Huomatkaa katkera äänensävy ja heiluva kamera.
Maanantai
Maanantaina heti aamusta suunnattiin metrolla Sörnäisiin ja yritettiin siitä lähteä suunnistamaan Kumpulun kampuksella pidettäviin pääsykokeisiini. Ei kuitenkaan onnistuttu kuin lähinnä pyörimään paikallamme, joten ajan loppuessa hyppäsin taksiin ja kiirehdin kampukselle. Sielläkin sain vielä hiki päässä juosta, jotta löysin oikean rakennuksen. Tosiaan minulla oli siis ne maantiedon pääsykokeet, ainoat pääsykokeet johon olin lukenut ja ainoat jotka minua oikeasti kiinnostivat.
No ne pääsykokeet... Eivät menneet hyvin. Olin varautunut tällaisiin kysymyksiin: Tsunamin syntyvaiheet? Mitkä osatekijät määrittelevät maailman kulttuureja ja kulttuuripiirejä? Mitä kaukokartoituksella tarkoitetaan ja mihin se perustuu? Jotka ovat siis viime vuoden kokeesta.
Mutta kun ei. Siellä kysyttiin käsitteitä, joita en koskaan ollut edes kuullut, piti laskea puiden kokonaismassoja eri korkeuksilla ja selittää miksi puuston määrä vaihtelee tunturin eri korkeuksilla. Sokerina kaiken päällä oli kaukokartoitus kysymys sellainen, että siinä oli kuvia ja piti selittää miten ne liittyy kyseiseen asiaan. Olisi ehkä ollut hiukan helpompaa, jos olisin edes ymmärtänyt mitä jokainen kuva tarkoittaa...
Ei siis ole puhettakaan sisäänpääsystä tänä vuonna, mutta ehkä minä ensi vuonna haen uudelleen. Ainakin nyt tiedän millaista on käydä pääsykokeissa.
Kokeen jälkeen palasin kaupunkiin ja vietettiin Jennin kanssa oikeastaan koko loppupäivä nauttien aivan ihanasta ilmasta kierrellen ympäri kaupunkia ja puistossa istuskellen. Kauppatorilla bongasin komean pyöräilijän ja ilmoitin kyseisestä asiasta puhelimessa olevalle Elinalle. Jennin mukaan tämä pyöräilijä oli tokaisuni kuullut ja tuijottanut meitä epäilevästi. No anteeksi vaan, miksi on niin komea?
Pian tämän episodin jälkeen lähdettiin ostamaan jäätelöä Espan vieressä sijaitsevalta Ben & Jerry's:iltä ja siinä ihan normaalisti käveltiin ja Jenni puhui äitinsä kanssa puhelimessa, kun minä bongasin kaikkien niiden nurmikolla istuvien ihmisten joukosta Mister Hymypojan. (Siis tämän miehen kenet ehkä mainitsin talvella muutaman kerran täälllä blogin puolella)
Polvet vetelänä sitten meidän jäätelöjen kanssa istuuduttiin nurmikon toiseen päähän, jotta voisin harjoittaa stalkkerin kykyjäni ja varmistaa, että näinhän varmasti oikein. No varmuus tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun hymypoika tuli juttelemaan ilmoittaen, että oltiin ihan Ranualaisten näköisiä. Muutamat sanat siinä vaihdettiin, tosin itselleni keskustelu tuotti suuria ongelmia, koska olin juuri tunkenut suuren lusikallisen jäätelöä suuhuni. Awkward.
 |
| bongaa hymypoika. |
Seuraavana yönä näinkin sitten unen, että hymypoika löysi blogini ja sai tietää kaiken mitä olin hänestä kirjoitellut. Tulevaisuuden visioko? No toivotaan ettei, ellei me sitten vielä joskus päädytä naimisiin tai muuta vastaavaa. (Sori, Leppä.) Keskiviikkona vielä pikkuisen facebookissa viestiteltiin ja tultiin siihen lopputulokseen, että ehkä me vielä törmäillään. Tosin Jennin onneksi (en nyt kerro miksi J ei kovin innoissaan tästä kohtaamisesta olisi ollut, koska sillä saattaisi hiukan nolottaa) ei ainakaan tällä kertaa törmäilty.
Oho, kello on 12. Damn, se siitä nopeasta päivityksestä.
Tiistai
Meidän virallinen pääsykokeeton päivä. Lähdettiin pitkien unien jälkeen kiertelemään Itäkeskusta. Matka sujui kätevästi metrolla, jolla sitten huristeltiin muutenkin aika paljon. Tarkoituksena oli siis vihdoinkin aloittaa shoppailut. Aiemmin olin ostanut pari perus t-paitaa Monkista, ruokaa sekä aurinkorasvaa, koska onnistuttiin ensimmäisenä päivänä hiukan kärvähtämään. Nyt ostin itselleni jo syksyllä ihailemani kaulakorun sekä käsikorun lakkiaisiin. Ostin myöskin itselleni Nälkäpelin toisen kirjan, nimittäin olen jo monta kuukautta yrittänyt sitä kirjastosta lainata, mutta joku ilmeisesti munii sitä kotonaan.
Nälän koittaessa piipahdettiin tutussa ja turvallisessa mäkkärissä, josta ostettiin edellispäivän tapaan puoliksi 20kpl nugetteja. Koko reissun aikana tuli syötyä vaatimattomat 30 kappaletta nugetteja...
Kesken shoppailujen teippailin jalkojani aikaisemmin ostamallani teipillä, nimittäin uudet balleriinat + monen tunnin kävely ei ole laisinkaan hyvä yhdistelmä. Apteekista täytyi myös illan päälle käydä noutamassa nenäsumute, nimittäin minua vaivasi luultavasti, elämäni ensimmäistä kertaa siitepölyallergia. (Yleisimmät oireet ovat vetistävä nuha, aivastelu ja nenän tukkoisuus. - Check.)
Ilta kului taas jo perin tutun kaavan mukaan: Kaupungilla kiertely, shoppailua, puistossa istumista ja jäätelöä. Bongattiin myöskin Martina Aitolehti lapsensa kanssa ja jokin ilta (en nyt muista mikä) meitä vastaan käveli Jare & VilleGalle ja olen aivan varma, että näin terassilla jomman kumman tästä duuosta tiistai-iltana.
Keskiviikko
Jennin pääsykoepäivä. Aamulla lähdettiin ensin metrolla Sörnäisiin, josta jatkettiin bussilla Viikkiin, jossa Jennin farmasian pääsykokeet pidettiin. Minä vain kävin Jennit saattelemassa ja palasinkin saman tien kaupunkiin ja hotellille. Paljon en saanut aikaiseksi yksin ollessani. Tuijotin tv:tä, päivitin blogia ja söin karkkia.
Jennin palattua pääsykokeista raahattiin laukkumme jälleen kerran rautatieaseman säilytyslokeroihin. (älkää koskaan vaihtako hotellia kesken reissun. nim. raahattiin helteessä matkalaukkuja kuusi kertaa noin kilometrin matka.)
Tämän jälkeen mentiin syömään ja ihan vähän olin ylpeä itsestäni, kun söin maukasta lehtipihviäni eli toisin sanoen oikeaa ruokaa, Jennin painellessa jälleen kerran mäkkärin jonoon. Tosin jäivät ne kasvikset minulta syömättä. Syönnin jälkeen oli jälleen luvassa kaupoissa kiertelyä.
Illan suunnitelmiimme kuului pikkuinen juhliminen terasseja kierrellen ja saimmekin paljon hyviä vaihtoehtoja mihin voisimme mennä, mutta koska Helsinki ei edelleenkään näytä suosivan meitä pikkuisia (jokainen paikka oli joko k-20, k-22 tai k-24), niin käytiin sitten kaupasta ostamassa pari lonkeroa. Me, jotka ollaan totuttu ryystämään niitä tequiloita ei millään osattu odottaa muutaman lonkeron vaikuttavan mitenkään, mutta kuinka ollakaan hihiteltiin lopulta joka asialle ja juostiin keskustan mäkkäristä nugettien kanssa hotellillemme, jottei ne ehtisi jäähtyä. Siis ihan oikeasti puuskutettiin naamat punaisena siellä kaduilla.
Telkkarista tuijoteltiin muuten lähes joka ilta Poliisit-tv-sarjaa ja jo kovasti suunniteltiin mitä tehtäisiin, jotta meidät pidättäisi komea virkapukuinen poliisi. Kuitenkin sööteintä ikinä oli kun kaksi miespuolista poliisia löytää sylikkäin kadulle sammuneen pariskunnan nukkumasta, eikä meinaa raaskia näitä herättää. <3
Torstai
Viimeinen päivä. Aamulla herättiin muka ajoissa, mutta kummasti kuitenkin kirjauduttiin hotellista ulos minuuttia ennen kuin ovikoodit olisivat lakanneet toimimasta. (Meidän telkkariin tuli varttia vaille sellainen ahdistava laskuri.) Hesen kautta siirryttiin Senaatintorille istuskelemaan ja odottamaan englannin pääsykokeiden alkua.
Kuten videosta huomata voi ei nuo pääsykokeet hirveästi kiinnostaneet. Lähdinkin sieltä lähes tyhjien vastauspaperieni kanssa heti kun se sallittiin. Ei mikään helppo nakki tuo koe olisi ollut, vaikka kuinka olisin ne pääsykoekirjat lukenut lävitse. Nyt ainakin tiedän etten englantia ainakaan halua opiskella.
Kokeiden jälkeen meillä oli hiukan aikaa vielä kierrellä kaupungilla ja istuskella noilla portailla. Liian pian kuitenkin koitti lähdön hetki ja suunnattiin Finnairin citybussilla, joka btw oli täynnä ruotsalaisia, lentokentälle.
Koska meidän matka ei muutenkaan ollut mennyt aivan kuten saduissa, niin ensiksi lähtöselvityksestä Jenni ei saanut matkalaukkuunsa sitä lappua, jolla se laitetaan ruumaan, vaan se piti erikseen käydä pyytämässä. Ja toiseksi meidän lento olikin sitten kivasti melkein tunnin myöhässä.
Lentokentältä kuitenkin bongasin seuraavaa:
Ja tämä sopikin hyvin yhteen aiemmin sunnuntaina ratikkapysäkillä ottamiemme kuvien kanssa:
Kotiin selvittiin yhden maissa yöllä ja pienoinen masennus iski, kun näki lähes lehdettömät puut, keltaisen nurmikon ja oksettavat lumikasojen jäänteet. Asun niin väärässä päässä Suomea.
Nyt tämä hirvittävä maraton päivitys saa kuitenkin luvan loppua. Kiitos, moimoi.
