Building up a lego house.

Iiks, nyt on jo tiistai. Sunnuntaina lähdetään. Lauantaina on lakkiaiset. Iiks. 

Sen jälkeen, kun torstai yönä kotiuduin Helsingistä olen lähinnä pyöritellyt peukaloita ja pohtinut, että vissiin pitäisi pakata, leipoa, siivota ja sen sellaista. Pari päivää meni lähinnä haaveillessa, mutta eilen ja tänään olen jo jotain hyödyllistä aikaan saanut.

Perjantaina ja lauantaina olin tosiaan töissä, vaikka mun ei pitänyt olla töissä kuin seuraavan kerran vasta heinäkuussa. No, mikäpä siinä. Rahaa kun ei koskaan voi olla liikaa. Paitsi jos voittaisin esim. 10 miljoonaa lotossa. Tosin luultavasti osaisin kyllä senkin kuluttaa.

Minusta on äärimmäisen huvittavaa, että nykyisin on ihan sama missä sitä liikkuu, niin ihmiset onnittelee koko ajan ylioppilaaksi pääsystä. Itsestä kun tuo ei nyt hirveä saavutus ole. Varsinkaan kun koko lukio ja kirjoitukset tuntuu jo perin kaukaiselta asialta. Eipä se siltikään haittaa, ihan kivaa lähinnä.

Lauantaina Ellu ja Elina kävi meillä ja pidettiin "pieni" reilipalaveri. Käytiin läpi pitkä lista mitä kukakin ottaa ja mitä ollaan vielä unohdettu. Tämä siis sen takia, ettei ole kovin järkevää jokaisen raahata mukana esimerkiksi omaa hammastahnaa, shampoota, aurinkorasvaa tai pesuainetta. Minä tosin jo unohdin, että mitä minun piti mukaan ottaa, koska en tietenkään niitä ylös kirjoittanut... Muistaakseni ainakin kynsisakset, kuivashampoo ja perusrasva. 

Sunnuntaina vietin mukavaa "ei ole töitä, eikä mitään velvollisuuksia"-päivää ja lähdin ostamaan meidän työpaikalta itselleni limsaa hyvää leffa-iltaa varten. No, jotenkin kummasti päädyin ensin auttamaan jäätelöaltaan täyttämisessä ja seuraavaksi huomaan seisovani kassan takana ilman meikkiä ja hiukset likaisena äidin juodessa kakkukahveja erään Rovaniemen kollegan kanssa takahuoneessa. Ansaitsisin ihan selkeästi vuoden parhaan työntekijän pestin. 

Aamulla täällä Lapissa oli varmaan vuoden lämpimin päivä, joten vietin aikaani pihakeinussa Nälkäpeliä lueskellen ja makkaraa grillaten. Tänäänkin minun piti grillata makkaraa, mutta jotenkin kummasti unohdin ne makkarat sinne grilliin ja vasta yli tunnin päästä muistin koko asian nähdessäni puukon, jolla olin makkaroihin viillot tehnyt. Oli ne hiukan kärventyneet, mutta siltikin äiti ja isi ne söi. Minä kyllä olisin ollut valmis ne roskiin heittämään. 

Törmäsin sunnuntaina myös tähän maailman sööteimpään kuvaan:

Eilen heräsin 20 vaille yhdeksän, koska Elina aikoi tulla noutamaan musiikkia iPodiinsa. (Meillä kaikilla on iPodeissa täsmälleen samat musiikit, koska minä musiikkimaestro olen kaikille omat biisini laittanut.) Hyvin pysyttelin hereillä suunnilleen kymmeneen asti, kunnes luovutin ja menin takaisin nukkumaan, päivävaatteet päällä. Muutaman kerran heräilin ja iskän käydessä ruokatauolla kovasti sängyn pohjalta uhosin, että en mä edes nuku oikeasti. No, heräsin lopulta noin yhden aikaan päivällä. Eheh.

Siinä kävin kaupassa, katselin leffaa, jonka jälkeen otinkin päikkärit. Äiti tuli töistä suunnilleen neljän aikaan, jonka jälkeen jouduinkin hommiin. Äiti leipoi kääretortun ja minä sain tehtäväkseni tehdä marmorikakun. Kovasti taitojani epäiltiin, mutta niin sitä kummasti lopputuloksena oli melkein täydellisen näköinen kakku. Tosin mausta en voi sanoa vielä mitään, mutta ainakin taikina oli hyvää.

Itse en leipomisesta niin kovin paljon tykkää ja muutenkin taikina on yleensä paljon parempaa kuin lopputulos, joten yritin kovasti ehdottaa, että tarjoiltaisiin taikinaa mun lakkiaisissa, mutta jostain kumman syystä äiti ei idealle kovin lämmennyt. Ihme nirsoilija.

Illalla käytiin vielä mummilassa tulostamassa lentolippuja ja muuta tarpeellista, koska meidän oma tulostin päätti muutama viikko sitten heittää veivinsä. Lenkillekin raahauduin ja tottakai juuri kun olin 5km puuskuttanut törmäsin pariin luokkatoveriin pelaamassa frisbeegolfia. Tuo frisbeegolf on muuten mukavaa... Ainakin pleikkarilla pelattaessa. 

Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle pururadalla juoksemassa ja voi elämä kun se tuntui rankalta ! Ylämäissä tuntui, että kuolen ja lenkin loputtua oli pakko pysähtyä läheiselle kivelle levähtämään. Fiksuna mukulana päätin vielä lopuksi tehdä jalkakyykkyjä ja kun kotiin pääsin alkoi silmissä ihan kunnolla sumenemaan ja pyörtyminen oli jälleen kerran lähellä. Onneksi sohva ja vesipullo pelastivat tilanteen tällä kertaa.

Tänään äiti herätti minut kahdeksan aikaan aamulla "hommia tekemään" ja tällaiselle yökukkujalle se oli yhtä tuskaa. En pysty edes kuvittelemaan miten kamalaa olisi, jos pitäisi kouluun joka aamu seitsemän jälkeen herätä. No kuitenkin ylös pääsin lopulta ja siitä lähdettiin suoraan kauppaan, apteekkiin, tapiolaan ja kukkakauppaan. Apteekista ostin muun muassa seuraavaa:

Nyt pitäisi selvitä reilaamassa ihan kohtuudella pikku haavereista ja sairastumisista.

Tapiolasta käytiin noutamassa mun matkavakuutustodistus. Tosiaan hankittiin mulle jatkuva matkavakuutus kuukauden vakuutuksen sijaan, koska se tuli loppujen lopuksi halvemmaksi. Jenni, olen siis rahatilanteesta riippuen valmis lähtemään syksyllä/talvella/keväällä sinne Lontooseen kanssasi ! Myöskin Elina, jos lähdet Irlantiin aupairiksi, tulen mielelläni käymään kylässä. Ainakin vakuutus on kunnossa.

Kukkakaupasta varattiin lauantaille kukkia ja lahjoitettiin rahaa muutamille koulutovereille sekä muille tutuille valmistuneille. (hehe, "muutamalle" 17..)

Kotiin tultua äiti jatkoi leipomista ja minä yritin jotenkin siinä olla hyödyksi. Eli toisin sanoen yritin vältellä kaikkia kotihommia ja lopulta lähdin nukkumaan päikkäreitä pikkusiskoni kanssa. 

Nyt lähden syömään oltermannia ja makkaraa, koska pian en niitä kuukauteen saa. See ya!

P.S.

Näyttääkö tutulta? :D