JEEJEEJEE !

Voin taas pian toivottavasti yliviivata yhden kohdan bucket lististäni (bucket list).

Nimittäin minähän olen täällä katkerana monen monta kertaa valittanut, että työkaverit pääsee katsomaan jääkiekkoa, mutta minä en. No, nyt kävi niin, että kukaan muu ei ollutkaan lähdössä ja minä sain nuo liput omakseni pienen tinkaamisen jälkeen. Lippupaketti oli tosiaan Sami Kapanen-paketti (sisälsi kolme ottelua, tärkeimpänä Suomi-Kanada), otin itselleni lopulta vain tuon tärkeimmän pelin lipun ja VIP-lipun päivälliselle ja kuljetuksiin jäähallille. Muut liput äiti ja toinen työkaverini ottivat mukaansa Helsingin työreissulle, aikoivat kuulemma lahjoittaa ne jollekin.

Mutta IIIIHHHHH. En malta odottaa. Se, että näen Leijonien kohtaavan Kanadan, on sen melkein vuorokauden istumisen junassa arvoista. Lähden siis yöjunalla torstai iltana ja perjantai päivän tsippailen Helsingissä. Illalla sitten ottelua katsomaan, josta sitten suoraan yöjunaan kohti kotia.

Tää on kyllä niin, once in a lifetime opportunity, että olisin ikuisesti katunut, jos en lähtisi mahdollisuuden tarjouduttua.

Tänään Leijonat kohtaa Valko-Venäjän ja itse ajattelin tunkeutua naapuriin katsomaan peliä sekä häiritsemään kaikkien muiden iltaelämää.