La-da-da-da-dahh... No mikäs tämän biisin nimi nyt olikaan?

Viime viikon perjantaina kuulin baarissa yhden laulun, jota meidän Puolan pojat kuunteli, mutta en saanut sanoista mitään selvää, joten laulun nimen arvaaminen oli aika mahdotonta. Onneksi kuitenkin nauhoitin iPodillani pätkän tuosta biisistä, joten tänään pystyin sitten ottamaan kännykästäni löytyvän shazamin hyötykäyttöön. Tuo shazam on tosiaan sellainen sovellus, jolle voi kuunnelluttaa pätkän jostakin laulusta ja se sitten hyvin todennäköisesti löytää sulle kyseisen laulun nimen ja esittäjän. Kätevää.

 kuvassa on minä ja tanssijapoju vuonna erkki ja nakki (2008)

Niinpä minäkin löysin uudelleen tämän ikivanhan, mutta ah niin ihanan laulun:

Huomenna alkaa koulut. 

Paitsi minulla. En ole tainnutkaan täällä blogin puolella mainita miten kävi minun ja maantiedon opiskelun? 

No kenenkään yllätykseksi en päässyt sisään, etenkään itseni. Tiesin jo sillä hetkellä kun astuin sieltä pääsykokeista ulos, että tänä vuonna ei meikäläiselle vielä koulupaikka aukea. Luultavasti yritän ensi vuonna uudelleen tai sitten yritän vielä etsiä sitä omaa unelma-alaani. Olen sellainen tuuliviiri, että on suorastaan ihme jos ensi vuonna minut sieltä pääsykokeista löytää.

En kuitenkaan ole jäänyt laakereilleni lepäämään vaikka koulupaikkaa ei löytynyt. Pohdin pitkään mitä teen ja itse asiassa en ole vieläkään asiasta täysin varma, mutta tämän hetkisen tilanteen mukaan olen muuttamassa alle kuukauden päästä Helsinkiin! Jenni aloittaa matematiikan opiskelut Kumpulan kampuksella, joten onnistuin salakavalasti tunkemaan itseni Jennin kämppikseksi. Jenni mitä luultavammin on ehtinyt katua lupaustaan jo tsiljoona kertaa ja on se ehtinyt haukkua minut jo maailman surkeimmaksi kämppikseksikin. Tosin mitään virallista vuokrasopimusta mulla ei vieläkään ole.

Olen etsinyt töitä Helsingistä tuosta samasta konseptista, jossa jo nyt työskentelen. Mitään varmaa työpaikkaa mulla ei kuitenkaan ole ennen kuin olen sinne mennyt. Täytynee siis toivoa parasta, että ne löytäisi mulle edes jonkin homman mihin pääsisin. Tulevaisuuteni kiikkuu siis vielä kovin epävakaalla lankulla.

Viime aikoina olen kuitenkin omaksunut ainaisen murehtimisen sijaan sen ajatusmallin, että kaikki kyllä järjestyy. Tavalla tai toisella. Ei se Stadi onneksi mikään vankila ole mistä ei halutessaan pois pääse. Tosin älkää nyt ymmärtäkö väärin: R-A-K-A-S-T-A-N Helsinkiä ja se onkin ainut kaupunki missä voin Suomen rajojen sisällä kuvitella asuvani.

Vähän on kuitenkin jo nyt haikea fiilis siitä, että nyt Lappi jää taakse ja suurkaupunki kutsuu. On tämä pieni köpökäpykylä kuitenkin ollut KOTI yli 18 vuoden ajan. Toisaalta en malta odottaa, että pääsen karistamaan tämän kylän pölyt jaloistani.

Isoveljeni aloitti muutama viikko sitten armeijan, jossa sen olisi seuraava vuosi tarkoitus viettää. Nyt saatiin tietää, että se lähtee kahdeksi kuukaudeksi johonkin Jyväskylän lähettyville tankkia ajamaan tai johonkin sellaiseen koulutukseen, jonka jälkeen se saa sitä tankkia ajaa. Eli tämän pohjustuksen tarkoituksena oli siis se, että täällä kotona on äitille ja miksei isillekin varmaan tosi outoa, kun melkein kaikki lapset lentää pesästä kauas pois. Tosin jää tänne vielä pikkuveljeni sekä pikkusiskoni, joka muuten aloittaa huomenna koulun. Jännää.

Minulla itselläni jatkuu työt ihan tämän kuun loppuun asti. Nyt mulla on kuitenkin kaksi vapaapäivää, tämä  ja huominen päivä. Haluaisinkin tehdä jotain mielenkiintoista, mutta en ole vielä keksinyt, että mitä. Ehkä lähden ottamaan valokuvia tästä käpykylästä. Muuten minulla on töitä melkein joka päivä. Tarkoitukseni olisi kuitenkin ehtiä tehdä pikainen reissu Helsinkiin ennen sinne muuttoa. Jotta tämä päätös nyt myös pysyisi aion perjantaina heti palkan tililleni ilmestyessä varata sekä juna- että lentolipun.

Mitäpä muuta. Luin Jennin blogista kuinka tämä oli harrastanut järjetöntä nettishoppailua.. No arvaatteko mitä minä olen tehnyt? Paketteja on tullut niin Yves Rocherilta kuin Kiinasta sekä H&M:ltä. Sain joku kaunis päivä päähänpiston siitä kuinka haluan säilyttää tämän rusketukseni mahdollisimman pitkään, joten päädyin tilaamaan Monoi-öljyn, jota pakkauselosteen mukaan voi käyttää myös hoitoaineena hiuksiin. Sen tehosta en tiedä, mutta ainakin hyvältä se tuoksuu. Siinä ohessa tilasin myöskin pari uutta purkkia käsirasvaa, koska meikäläisen kädet kuivaa aina ihan koppuroiksi töissä. Paketista löytyi myös hoitoaine kuiville latvoille, kylpyöljy sekä jokin ihoa uudistava voide, jonka jo lahjoitin oman atooppisen ihoni takia äidille.

H&M:ltä tilasin pari vaatetta joita olen itseasiassa molempia kokeillut keväällä Helsingin reissuillani, mutta silloin todennut, että ei ne eivät olleet tarpeeksi hyviä. Nyt kuitenkin molemmat tuntuivat pienen hienosäännön jälkeen juuri vaatekaappiini sopivilta. Tosin ei siellä kaapissa kyllä tilaa ole.

Kiinasta tullut paketti sisälsi ebaystä tilaamani käsikorun ja kaulakorun. Yritin ottaa molemmista kuvat, mutta tuo kamera ei vaikka kuinka yritin säätää, suostunut tarkentamaan tuohon maapalloon. Ei, en ole koskaan kuullut manuaalitarkennuksesta... Jos ette muuten huomannut niin yritän saada kirjoitukseni edes jotenkin sopimaan kuvien aiheisiin.

Olenko muuten kertonut kuinka aion tilata itselleni jossakin vaiheessa uuden pankkikortin, jonka kuvituksena ajattelin käyttää Pekka Rinnettä ja Fernando Torresia? Siinä on nimittäin ehkä kaksi suurinta sankariani kahdesta lemppari urheilulajistani. Niin ja onhan ne toki ihan jees-näköisiä miehiä molemmat. Olympialaisia en muuten ole juurikaan yhtään seurannut, tylsiä lajeja täynnä.

Tänään kävin pitkästä aikaa kirjastossa, josta löysin tällä kertaa kaikki ne kirjat joita olen yrittänyt lukea jo viime kesästä lähtien. Ennen reiliä mulla jäi kesken viimeinen osa Nälkäpelistä, joten sitä lueskelen tällä hetkellä. Lisäksi lainasin kaksi minulta lukematta jäänyttä osaa Sookie Stackhouse-sarjasta.

Matkakuume on edelleen hirveän kova ja jos tulevaisuuteni olisi yhtään varmempi niin luultavasti olisin jo varannut itselleni äkkilähdön esimerksi Krakovaan, Poznaniin, Berliiniin, Madridiin tai Roomaan. Tuota matkakuumetta ei ainakaan hellitä jokapäiväiset viestit perheiltä, jotka etsivät aupairia itselleen. Olisi varmaan helpompaa vain poistaa se oma hakemus netistä, kun kerta päätin, etten sittenkään halua uraa aupairina. Ainakaan juuri nyt. Onhan tässä aikaa lähteä vaikka ensi vuonna tai vaikka viiden vuoden päästä jos niin huvittaa.

Perjantaina lähdettiin auto täynnä tyttöjä kohti Rovaniemeä ja Amarilloa. Meidän tarkoitus oli oikeastaan vain käydä syömässä, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin viereiseen Dorikseen haistelemaan pahanhajuista kokolattiamattoa ja tanssimaan vaahdon leijuessa taivaasta katosta. Söin ehkä maailman parhaan minuuttipihvin ja ranskiksia. Jälkiruoka jäätelöannoksen jaoin romanttisesti vastapäätä istuneen Jennin kanssa. Minä niin rakastan ulkona syömistä! Ennen nirsoilin hirveästi ruuan suhteen, mutta nykyisin olen tajunnut, että ei se pihvi pahaksi muutu, vaikka siinä vieressä olisikin läjä salaattia. Eikä se salaatti minua syö.

Viikonloppuna täällä olikin sitten jokavuotiset Hillamarkkinat, jotka ovat koko vuoden tapahtumakalenterin ehdoton kohokohta. (uuu, hurjaa) Minä tosin olin molempina päivinä töissä ja ne olivatkin kyllä ehdottomasti vuoden kiireisimmät työpäivät. Helsingissä se olisi luultavasti joka päivä tuollaista, mutta toisaalta tykkään siitä kun on koko ajan tekemistä. Ainakin aika kuluu nopeammin.

Illalla suuri osa nykyisistä ja myöskin entisistä tämän kylän asukkaista olivat juhlistamassa markkinoita niin kaljateltalla kuin paikallisessa pitseriassa, pubissa ja hotellissa. Itse kävin kaljateltalla ja tuolla hotellilla. Hotellilla näinkin sitten kummisetäni ja toisen enoni, jotka kuulemma tarkkailivat minua. Jätte kiva. Yllättävän mukava ilta oli kuitenkin ottaen huomioon, että join vain kaksi juomaa ja oltiin sentään täällä käpykylässä juhlimassa ja pari kaveriani olivat vielä itseasiassa töissä tuolla hotellilla.

Nyt kun saan tämän postauksen kirjoitettua aion alkaa katsomaan leffaa nimeltään Like Crazy. Mistä vetoa, että leffan lopussa tarvitsen nenäliinoja?

Nähdään, tai sitten ei.

Postauksen kuvat ovat random otoksia huoneestani.