InterRail - Arcachon

Pariisista lähdettiin junalla Bordeax'hon ja tuosta matkasta en juurikaan muuta muista kuin sen, että siinä junassa oli maailman komein konduktööri ikinä!

Bordeaux'ssa käytiin heti ostamassa paikkaliput seuraavalle päivälle Madridiin menevään junaan. Sen jälkeen katsottiinkin lähtevien junien taulua ja päätettiin hypätä Arcachon-nimiseen paikkaan menevään junaan ja viettää yksi yö siellä. Ei tosiaan tiedetty tuosta paikasta muuta kuin, että se sijaitsee meren rannikolla. Toivottiin vain, että se olisi edes sen verran iso paikkakunta, että löydettäisiin yöpaikka.

Junamatka Bordeaux'sta Arcachoniin ei kestänyt pitkään, alle tunnin. Heti ensimmäiseksi käveltiin paahtavassa helteessä (huomasi, että ollaan jo aika etelässä) turisti-infoon, josta saatiin sellainen mahtava esite, jossa oli luettelo paikkakunnan hotelleista, aktiviteeteistä ja muista yleishyödyllisistä jutuista. Katsottiin listasta halvin hotelli, joka sijaitsi itse asiassa samalla kadulla tuon turisti-infon kanssa ja mentiin kysymään vapaita huoneita.

Tuo "hotelli" oli samalla myös baari ja siellä meitä palveli keski-ikäinen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta ymmärsi kyllä mitä haluttiin. Saatiin huone eikä se muistaakseni hirvittävän kallis ollut. Noiden Pariisin yöpaikkojen jälkeen tuntui todella luksukselta kävellä ilman kenkiä hotellihuoneessa.

love it!

Koska ulkona oli niin kaunis ilma käytiin vain nakkaamassa rinkat huoneeseen sekä vaihtamassa bikinit päälle ja lähdettiin etsimään rantaa. Onneksi tuo oli niin pieni paikka, ettei millekään kartalle ollut tarvetta. Ennen rannalle menoa käytiin ostamassa jätskit ja voi taivas, saanko kehua noiden jätskivalikoimaa? Makuja oli varmaan lähemmäs 50 ja jätskien nimet mitä houkuttelevampia. Päädyin ottamaan bueno-nimisen jätskipallon, joka odotuksieni mukaan maistuikin aivan kinder buenolta! Paras jätski ikinä!

Tuon jätskibaarin vieressä oli prinsessalinnaa muistuttava kasino ja tuon kasinon takaa löytyikin sitten näkymät Atlantille. Se hetki kun löydettiin tuo ranta, syöden jäätelöitämme, auringon paistaessa on yksi onnellisimmista muistoistani koko reilin ajalta. Tuolloin tuntui ensimmäistä kertaa siltä kuin oltaisiin lomalla ja sai unohtaa kaikki huolet ja murheet.

Vietettiin rannalla muutama tunti ja kerättiin muun muassa simpukoita. Tuolla oli ihanan rauhallista ottaen huomioon, että oli perjantai iltapäivä. Rauhallisuus tekikin tuosta paikasta kauniiden talojen lisäksi erittäin viihdyttävän. Oltaisiin mieluusti vietetty tuolla toinenkin yö.

Rannalta lähtiessä käytettiin hyödyksi langaton nettiyhteys ja katsottiin netistä hostelli Madridiin valmiiksi, jonka Jenni sitten Suomesta käsin varasi minun korttitiedoillani. Ei yhtään monimutkaista...

tiet kimalsivat näiden "timanttien" ansiosta.

Tuon jälkeen lähdettiin syömään illallista ja kierreltiinkin pitkään etsien sopivaa ravintolaa päätyen lopulta johonkin paikkaan, jossa erikoisuutena näytti olevan simpukat kaiken mahdollisen kanssa. Ruokalista oli ranskaksi, joten Elina joutui taas kääntäjän hommiin. Päädyttiin lopulta kaikki tilaamaan pihvi ranskalaisilla, vaikka Elina pitkään pohtikin maistaisiko simpukoita. Tilatessamme tarjoilija kysyi jotakin ja uskottiin sen liittyvän jotenkin pihvin kypsyyteen, joten Elina yritti selittää, että halutaan kypsät pihvit. No arvatkaapa mitä saatiin?

raaka pihvi... tuo on (ehkä) verta... yäk.

Minun pihvini oli varmasti kaikista raain (miten tuo sana kirjoitetaan?), koska tyttöjen pihveistä ei sentään verta pursunnut. Voitte siis arvata, etten pystynyt tuota mitenkään syömään, vaan popsin pelkästään ranskikset ja patonkia. Onneksi jälkiruoka näytti hiukan paremmalta:

Syötiin niin pitkään, että aurinkokin ehti laskea, joten päätettiin käydä kävelemässä vielä rannassa ja tsiikaamassa kaupungin meininki. Täytyy kyllä sanoa, että harvoin olen nähnyt paikkoja, joissa on perjantai iltana noin leppoisa meininki: Sekä lapset, että aikuiset hengailivat kaduilla, eikä humalaisista ihmisistä ollut tietoakaan. 

Arcachon oli kerrassaan hurmaava pikku kaupunki, johon voisin hyvin kuvitella tulevani uudestaan, jos haluan lähteä rentouttavalle rantalomalle Euroopan rajojen sisällä. Ne bilerantalomat ovat taas asia erikseen. Tuolla ollessa fiilis oli koko ajan ihanan rentoutunut, eikä edes yksi raaka pihvi voinut sitä onnellisuuden tunnetta pilata, jonka tuolla koin.